"Napit kaakossa"

Muusikolle kuulo on äärimmäisen tärkeä työväline ja sitä haluaisi varjella. Tosin se työ myös tärvelee kuuloa. Melu väsyttää ja vastapainoksi on saatava säännöllisesti hiljaisuutta. Törmäsin juuri lehtijuttuun, missä kerrottiin elokuvateattereiden korkeasta äänenvolyymista, vaikka Suomessa ääniraidat kuulemma soitetaankin hiljaisemmalla tasolla kuin mitä tuotantoyhtiöt suosittelevat. Silti desibelit nousevat helposti yli sadan ja kipukynnys tulee yleisen määritelmän mukaan vastaan 125ssä desibelissä. Oma elokuvissa käynti on vähentynyt juuri siksi, että en tahdo sietää sitä mökää ilman korvatulppia. Kaikkeen tietysti tottuu ja sietokyky nousee, mutta juuri siinä piilee vaaran paikka. Melusaastetta on joka puolella ja usein aivan liikaa myös kotona. Meluisan kuoroillan päätteeksi(anteeksi laulajat) sitä kaipaa aina hetken hiljaisuutta. Hiljaiset äänet ovat usein niitä kaikkein kauneimpia ja puhuttelevimpia. Tiedätkö miltä kuulostaa lumisade?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Palaute ja mielipide, onko niillä eroa?

Punamullo ja merikrotti

Hyvä johtaminen?