Kuinka monet kerrat olenkaan suunnitellut panostavani enemmän liikkumiseen ja kunnon kohotukseen. Eipä se ole juuri siitä suunnitelmasta edennyt ja se suunnitelmakin on ollut aika hatara. Vaikeaa kuvitella, että olin "muinoin" erittäin aktiivinen liikkuja. Mutta minkä teet kun paikat hajoavat ja sitten alati nitisevät liitoksistaan. Joka kerta kun on päässyt muutaman askeleen eteenpäin, mennään vähintään saman verran takapakkia. "Uusi nousu" on useimmiten päätynyt alamäkeen ja kunnon pyllähdykseen. Alkaa jo vähän tympiä tuo kliseinen uuteen nousuun ponnistaminen. Toisaalta - jatkuva tasainenkin on kyllä äärimmäisen tylsää.
Ehkä pitää unohtaa se vanha "urheilija" ja tyytyä siihen johonkin vähemmän innostavaan ja vähemmän kuormittavaan kuntoiluun. Ehkä olen vaan sokea huomaamaan niitä vaihtoehtoja. Ehkä arkisen kuntoilun voisi taas aloittaa niinkin yksinkertaisesti kuin nostamalla takapuolensa tästä tuolista.
Kommentit
Lähetä kommentti