Vaaleja pukkaa

Tänään voisi jo äänestää presidentinvaalissa. En ole vielä päättänyt äänestänkö ennakkoon vai vasta vaalipäivänä, mutta aion ääneni antaa. Helmikuun alussa käydään vielä arkkipiispan vaali, mutta siihen ei ääneni kelpaa, sillä äänioikeutettuja on vain 1525 henkilöä. Ääneni ei kelpaa missään piispan vaalissa, sillä en kuulu niiden armoitettujen joukkoon, joilla äänioikeus on. Kieltämättä tuntuu oudolta, että presidenttiä voivat kaikki Suomen kansalaiset äänestää, mutta piispaa ei, vaikka olisitkin kirkon jäsen.

Presidentin valtaoikeuksista käydään aika ajoin keskustelua - pitäisikö lisätä vai entisestään kaventaa.
Siihen en osaa sanoa oikein mitään. Totean vain vallasta yleisesti, että vallan keskittyminen ei ole koskaan kovin hyvä asia ja mitä suurempia päätöksiä tehdään, sen laajempi pohja päätöksenteolla pitäisi olla. Kirkossa johtaminen ja vallan käyttö on mielestäni edelleen liian pappiskeskeistä ja kuppikuntaista. Valta tai johtaminen ei myöskään sovi kaikille - johtamisen taito kun ei ole pelkästä halusta tai asemasta kiinni.

Kiinnostavatko vaalit? Kyllä, mikäli koen voivani vaikuttaa. Muussa tapauksessa kiinnostus valintaa kohtaan lopahtaa ja välinpitämättömyys koko instituutiota kohtaan lisääntyy. Välinpitämättömyydessä taas piilee se vaara, että vallankäytöstä tulee "vallattoman" kontrolloimatonta ja asiaan herätään vasta sitten kun vahinko on jo tapahtunut ja tulee julkisuuteen. Vaalien pitäisi siis kiinnostaa - vielä vaalien jälkeenkin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Palaute ja mielipide, onko niillä eroa?

Punamullo ja merikrotti

Hyvä johtaminen?