Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2017.

Matkustajille painorajoitus?

Kuva
Finnair uutisoi, että se ryhtyy punnitsemaan myös matkustajia ja käsimatkatavaroita - tosin se on vapaaehtoista. Näitä tietoja ovat alkaneet kerätä muutkin lentoyhtiöt. Olenkin usein pohtinut, miksi matkalaukulla on tietty painoraja, mutta matkustamoon menevällä tavaralla vain kokorajoitus. Tuossa punnitsemisessa on ihan järjellinen tausta, mutta onhan se kyllä vähän arveluttavaa toimintaa. Olisihan se ikävää jos lentoyhtiö ilmoittaisi, että nyt vaaka heilahti niin paljon yli, että vaihtoehtona on laihduttaa kymmenen kiloa tai jättää osa matkatavaroista kotiin. Tosin, onhan joissakin huvipuistolaitteissakin painorajoitus, eikä autoakaan voi lastata aivan tolkuttomalla kuormalla.

Kello siirtyy, minä en

Kuva
Pystyisikö joku antamaan järkevän selityksen tälle kellojen siirtämiselle? Mielestäni tässä hommassa ei ole mitään järkeä, siitä on vain haittaa. Edelleenkään en ole varma, tuliko kaikki kellot siirrettyä ja varmasti oikeaan suuntaan. Keittiön hellan kello oli varsin itsepäinen ja yritti useaan otteeseen palata takaisin kesäaikaan. Suomi haluaisi luopua kellojen siirrosta, mutta niinpä tietysti... sen estää eu-direktiivi. Mutta onko Brysselissä sama aika - eipä ole, ei! Jos ei kuitenkaan olla samassa ajassa, niin mitä väliä sillä yhden tunnin siirrolla suuntaan tai toiseen sitten on. Turha selitellä liike-elämällä tm. Kysytäänpä mitä kello on Kiinassa tai Australiassa ja silti hommat hoituvat tarvittaessa niihinkin suuntiin. Voi älyttömyys ja sydäninfarkti, sanon minä.

Valoa pimeyteen

Kuva
Tampereella avattiin eilen valoviikot. Siitä tuli mieleen, että täytyisi alkaa viritellä valoa omalle takapihallekin... varsinkin kun tuo lumi tuosta sulaa ja kohta piha on taas mustaakin mustempi. Aikoinaan laittelin valoja yleensä vasta adventin tietämillä, mutta päädyin aikaistamaan viritelmiä, koska tämä syksyn synkeyshän sitä valoa juuri kaipaa. Täytynee siis kaivaa valot esiin ja tarkastaa palaneet lamput. Se on vihon viimeistä touhua ja valitettavan usein lampun vaihto ei onnistu ja joutuu ostamaan kokonaan uuden sarjan - perin ikävää sellainen tuhlaus ja turha jäte. Tietysti sitä voisi vaan polttaa kynttilälyhtyjä, mutta kyllä nyt yksi valosarja täytyy olla... mikä syttyy sateessa ja tuulessakin, vieläpä sisätiloista käsin.

Ravintolaelämykset

Kuva
Huomaa, että viikonloppu on taas tulossa kun lehdessä on ravintola-arvosteluja. Väistämättä niillä on vaikutusta ravintolan suosioon, vaikka kyseessä onkin vain yhden kriitikon näkemys ja makumieltymykset. Kuka viitsii lähteä kokeilemaan ravintolaa, mikä saa vain yhden tai kaksi tähteä, missä palvelu ei kriitikon mukaan oikein toimi, ruokakin on vähän sinnepäin ja hinta laatuun suhteutettuna korkea. Hienoissa ravintoloissa annokset ovat silmiä hivelevän kauniita, mutta nälkäisenä kannattaa mieluummin poiketa runsaaseen noutopöytään. Annoksien ulkonäkö- ja makuarvioiden sijaan minua kiinnostaisi enemmän mistä kyseisen ravintolan raaka-aineet tulevat ja miten niitä säilytetään, minkälainen on keittiön siisteys ja hygienia, miten henkilökuntaa työskentelee ja viihtyy. Yllätysisku suoraan ravintolan ytimeen, eli keittiöön, voisi olla mielenkiintoista.

Pyrypäivä

Kuva
Kerrankin säätiedotteet pitivät paikkaansa. Tänä aamuna saa tehdä talven ensimmäiset lumityöt. Miten se nyt taas yllätti ja miten huonosti tähän tulikaan varauduttua... autossa on kesärenkaat, bussit myöhästelevät ja liukastelevat, eteisessä on vielä pari kesäkenkiä ja takapihalla grilli. Täytyy häpeäkseni myöntää, etten ole varautunut, vaikka tiesin tämän tapahtuvan. Syytän siitä tätä pahuksen flunssaa, mikä ei millään tavalla ilmoittanut etukäteen tulostaan, eikä tunnu ilmoittavan lähdöstäänkään. Tuo lumi sulaa nopeammin kuin flunssa paranee. Mutta mikä tässä on köhiessä... sisällä on lämmin ja ulkona kaunista. Sinistä hetkeä odotellen.

Laihaa kahvia

Kuva
Aamun kahvi oli kuin kuravettä. Yritin korjata eilisen erheen ja menin sitten näköjään äärimmäisyydestä toiseen. Eilinen aamukahvi kun oli niin vahvaa, että nousi tukka pystyyn. Onneksi en ole aivan palannut juurilleni, niihin kiireisiin aamuihin, joissa tulee unen pöpperössä keitettyä ties mitä. Olen kokeillut nimittäin kahvin keittoa ilman vettä, ilman suodatinpaperia (mikä oli ehkä kaikkein ikävin kokemus), ilman kahvinporoja ja ilman kahvipannua, kuten tintti kuvassa. Viikonloppuisin kaikki on seesteisempää ja kahvikin laadittu hartaudella, kera lämmitetyn maidon tietysti. Parhaina hetkinäni mietin sekoituksen tarkkaan ja käytän jopa kolmea eri kahvilaatua; alla vaalea paahto, ripaus tummaa ja ripaus maustettua. Arkena minusta ei saa kaivettua baristaa... hyvä jos saan jonkin mitallisen osumaan suunnilleen oikeaan osoitteeseen. Aamu ei lähde liikkeelle ilman kahvia, eikä laihalla kahvilla.

Lintulaudalta

Kuva
Aivan näin eksoottisia lintuja ei takapihalla ole näkynyt, mutta viime päivinä on ollut melkoista vipellystä. Ensimmäisinä lintulaudan ja syötävän perään kävivät kyselemässä tali- ja sinitiaiset. Räpistelivät ikkunan takana syyttävästi kun maa oli jäässä, eivätkä tutut syöttöpaikat olleetkaan vielä valmiina. Omantunnon tuskissa piti keskeyttää aamukahvin juonti. Veimme nopeasti hätäapua ja pian viesti baarin aukeamisesta kiiri myös harakoille (valitettavasti) ja närhille. Pyrstötiaisten pikavierailua saadaan kuitenkin odotella keväthangille asti. Takapihan talvielämää on mukava seurata kunhan pitää ei toivotut vieraat poissa. Se onnistuu välttämällä avoimia syöttöpaikkoja - kun jyvät ovat "automaatissa" ja talipallot kunnon telineissä, ei maahan tipu paljonkaan evästä hiirille, saati rotille. Ovathan nekin tietysti ruokansa ansainneet, mutta rajansa kaikella....syökööt muualla. Ylensyönyt oravammekin keikkuu ihan liikaa automaatilla siivekkäiden riesana. Sille emme mahda mi

Pysäköintiongelmia

Kuva
Tinttilässä pysäköinti näyttää olevan vielä hankalampaa kuin meillä. Aamun lääkärireissu ei tuonut pysäköintisakkoja, mutta pysäköinti maksoi kohtuuttoman paljon. Oma vika tietysti - olisi pitänyt vaan jaksaa raahautua puoli "raatona" bussiin. Oletteko muuten koskaan saaneet mielestänne kohtuutonta pysäköintisakkoa, minkä oikaisu ei ole mennyt läpi? Minäpä olen. Olipa kerran laitakaupungin katu, missä oli pieniä poikkeavia katuja ja pysäköintikieltomerkki oli sijoitettu aivan sinne kadun alkupäähän. Mutta... puska oli syönyt sen merkin, joten sen havaitakseen olisi "turistilla" pitänyt olla raivaussaha mukanaan. Harmikseni pysäköin auton sitten ilman kiekkoa klo 17.56, kun kiekko olisi tarvittu klo 18 asti. Sen pituinen se tarina...pysäköinninvalvojalle jäi neljä minuuttia tehokasta sakotusaikaa. Laittakaa nyt ihmeessä ne merkit näkösälle, eikä mitään lisäkylttejä siansaksalla ja voisiko olla parkkimittareita, mihin saa työntää vielä oikean kolikon - ei mitään äly

Ensilumisade

Kuva
Aamulla satoi aika sankasti lunta. Ei tullut vielä ensilumi, mutta ensilumisade sentään. Vielä näkyy valkoinen kuorrutus siellä täällä puiden ja pensaiden oksilla, sekä takapihan terassilaudoituksella, mutta ei ole sitä virallista yhtä senttiä lumikerrosta. Tästä se kuitenkin alkaa ja täytyy ruveta kaivelemaan lumilapiota ja kolaa esiin. Vanha kansa sanoo, ettei pihlaja kanna kahta taakkaa ja tänä vuonna marjoja tuli runsaasti, mutta saapa nähdä. Tulkoon vaan lunta vaikka kolattavaksi asti, niin tiedossa olisi edes jonkinlaista hyötyliikuntaa.... mutta helmikuussa saisi sitten taas maa pikkuhiljaa paljastua ja paikat sulaa kohti seuraavaa kesää.

Tautivuoteelta

Kuva
Muistatteko hullun lehmän tautia tai lintuinfluenssaa? Molemmat taitavat olla tällä hetkellä kurissa, eikä niitä tarvitse pelätä. Muita kurimuksia kyllä tuntuu riittävän, mihin ei välttämättä tepsi flunssarokotekaan. Joku virus täälläkin nyt jyllää, kun pitää kuumetta. Täytyy kyllä myöntää, etten ole ottanut mitään ennaltaehkäisevää rokotetta moneen vuoteen. Syy on siinä, että olen tullut jokaisesta rokotteesta aina tuhottoman kipeäksi. Onnekseni en ole sairastanut kunnon flunssaa aikoihin. Lähden tässä potemaan ties mitä hirveetä basiliskoa ja toivotan hyvää viikonloppua.

Oletko valmis talven tuloon?

Kuva
Työhuoneen ikkunan takana on ensimmäinen oikea pakkasaamu. Täällä mäen harjalla (Hampulanmäen Alpeiksikin paikkaa leikillämme kutsumme) on sankka sumu ja kaikki kuurassa. Ilmassa leijuu kristallikiteitä. Tänä aamuna moni on joutunut raapimaan auton laseja ja ehkä ajamaan kieli keskellä suuta, kun talvirenkaita ei ole vielä vaihdettu. "Talvi yllätti" on tuttu lausahdus. En oikein usko siihen - me vain olemme viimeiseen asti sitä mieltä, että ei vielä... edessä voi ihan hyvin olla intiaanikesä, eikä kannata "hötkyillä". Miten tässä varaudut talveen, kun kohta ollaan taas monta päivää plussalla. Ongelma ei ole vain talvirenkaiden vaihdossa, se on myös pukeutumisessa. Laitanko aamun kylmyyteen untuvatakin ja kalsarit, mistä seuraa iltapäivällä hikikylpy. Tipsuttelenko vielä syyskengissä vai täytyykö harkita jo nastakenkää. Oli niin tai näin, mitkään telaketjut eivät tahdo suojata täysin niiltä "yllätyksiltä". Täytynee taas vaan hiljentää vauhtia ja sovittaa

Tekoäly

Kuva
Törmäsin eilen tv-pujottelun yhteydessä keskusteluun tekoälystä. Tekoäly on jo läsnä arkipäivässämme mm. kännyköiden ennakoivan tekstinsyötön muodossa. Niinpä... luotahan siihen ja tulet lähettäneeksi aivan päättömiä viestejä. Koneen tekoälyn pitäisi lähestyä inhimillisen älykkyyden tasoa tai ylittää sen. Aivan - ja erehtyminenkin on inhimillistä! Tekoäly voi tehdä ihmisille kuuluvia asioita ja soveltaa tietoja. Puhutaan myös jonkinlaisesta "konetietoisuudesta". Se on itseasiassa aika pelottavaa, vaikka väitetäänkin, että siinä piilee huikea mahdollisuus. Itse sain kyllä lähinnä naurunpyrskähdyksen kun tuossa ohjelman pätkässä siivousalan työntekijää opastettiin tekoälyn käyttöön; kukka ilmoittaa ohi kulkiessasi kun se tarvitsee kastelua, roskis ilmoittaa kun se on lähes täysi, ym. Voi taivas! Missä ovat ihmisen silmät ja oma ajattelu tämän jälkeen? Voisiko se tekoäly tulla ja siivota tämän kämpän tällä viikolla - en itse jaksa...

Hirvikärpänen

Kuva
Kirjoitin eilen hirvieläimistä, mikä toi tietysti sitten mieleen hirvikärpäsen. En tiedä kovin montaa  yhtä ällöttävää otusta kuin se. Mikä ihmeen tehtävä sillä on tässä ekosysteemissä? Tähän ei tarvitse vastata, sillä en usko yhdenkään vastauksen tyydyttävän. Jonkun ruokana oleminen (esimerkiksi) on aika surkea elämäntehtävä. Hirvikärpänen on pelkkä kiusankappale. Se ryömii pienimmästäkin raosta hiuksiin ja iholle, vaanii vaatteiden saumoissa ja puree sopivan hetken tullen. Kertokaapa hyvät ihmiset, että mikä karkottaa tuon otuksen tehokkaimmin... siihen kun ei tunnu oikein mikään tepsivän. Jos teillä on jotain hyviä konsteja, muita kuin metsän välttäminen, niin laittakaa mieluusti vinkkinne jutun kommenttiosioon tuohon alle, jotta mahdollisimman moni lukija pääsisi hyvistä vinkeistä osalliseksi. Kiitos!

Hirvieläinten aikaa

Kuva
Hirvieläinten metsästys taitaa olla kohta kiivaimmillaan. Väitetään, että hirvieläimiä on liikaa, mutta voisiko myös autoja olla liikaa? Eivät hirvet tai peurat välttämättä ole se suurin ongelma, vaan tiellä liikkuvat ihmiset. Miltä tahansa kolarilta voitaisiin välttyä yksinkertaisesti laskemalla nopeutta, huomioimalla ympäristöä paremmin, jättämällä kaahailu tai välinpitämättömyys sikseen ja pitämällä alkoholi poissa liikenteestä. Juu - hirvielänkannat täytyy toki pitää kurissa ja esimerkiksi peura on arvaamattoman nopea (olen sen itsekin kokenut)... mutta silti väitän, että loppujen lopuksi ihminen on pahempi riesa ja vaarallisempi kuin hirvi tai peura.

Käytä heijastinta!

Kuva
Mukavaa maanantaiaamua! Aika on vaan livahtanut käsistä ja tässä sitä ollaan parin päivän tauon perään. Mukavan viikonlopun jälkeen aamu toi tullessaan synkän arjen. Erityisesti tänä aamuna huomasin konkreettisesti sen, miten ihmiset leikkivät hengellään tuolla aamupimeydessä. Olin hilkulla ajaa mustiin pukeutuneen kulkijan yli, joka ei edes käyttänyt suojatietä. Siihen mustaan asfalttiin tyyppi katosi ja vastaan tulevan auton valot veivät viimeisenkin mahdollisuuden havaita kävelijää kunnolla. Onneksi vauhtia oli vain vähän ja ehdin nähdä jonkin liikahtavan. Tällä kertaa molemmat selvisivät säikähdyksellä - tai ainakin minä... en tiedä säikkyikö se kulkija mitään. Aika itsekeskeistä, tai sitten itsetuhoista ajattelua ylittää tie miten sattuu ja täysin pimeänä. Yksi pieni heijastin voi pelastaa kulkijan törmäykseltä ja autoilijan sydänkohtaukselta. En halua olla se roisto, joka ajaa tyhmyyden yli.

Sananvapaus

Kuva
Sananvapaus on mielenkiintoinen ja joskus vähän hankalakin asia. Sananvapaus kuuluu perusoikeuksiin, käsittäen oikeuden ilmaista ja vastaanottaa tietoja ja mielipiteitä kenenkään sitä ennakolta estämättä. Siis ilmaista, mutta myös vastaanottaa. Oikeutta seuraa myös aina vastuu. Ihan mitä vaan ei voi sananvapauden puitteissakaan sanoa, ei loukata yksityisyyttä, ei loukata toisen kunniaa tai yhteiskuntarauhaa. Vastaanottamiseenkin pitää mielestäni liittyä vapaaehtoisuus - sitähän se vapaus on. Mutta onko oikein rajoittaa sananvapautta siinä määrin, mitä maailmalta välillä kuuluu - missä menee sananvapauden raja oikeasti ja miten pitkälle kulttuurierot voivat sitä määrätä? Toisen totuus on toisen valhe ja päin vastoin. Vaikka tiedon välittäjällä on vastuu, niin se vastuu on myös kuulijalla. Luotettavuuden arviointi voi olla joskus vaikeaa, mutta ketään ei tule tuomita tiedon välittämisestä.

Luottamus ja epäluulo

Kuva
Taloustutkimuksen haastattelun mukaan ihmiset eivät kuulemma luota viranomaisiin tietosuoja-asioissa. Vain 20 % suomalaisista luottaa täysin siihen, että arkaluontoiset henkilötiedot ovat turvassa. Eniten epäilyä aiheuttaa terveydenhuollon tietosuoja. Miksi emme luota ja miksi olemme niin epäluuloisia? Onko yksityisyys viety äärimmäisyyksiin vai onko kyseessä pelko siitä, että joku käyttää tietojamme väärin? Missä mittakaavassa sitä tapahtuu ja mitkä ovat seuraukset? Kun luottamus on menetetty niin tilalle nousee epäluulo. Osin siitä syytä ihmiset eivät enää edes uskalla auttaa toisiaan kun siihen on tarve. Pidä huoli omista asioistasi! Kohta voi olla vaikeaa todistaa, että olet jonkun läheinen, puoliso, omainen.

Alennusmyynti

Kuva
Taas on tarjolla hulluja päiviä, miinusviirusta, 3+1, etupäiviä, ym. alennusmyyntiä. Montako kertaa olet tullut ostaneeksi jotain todella tärkeää alennusmyynnistä? Okei, myönnetään, joskus voi tehdä hyviä löytöjä. Olen minäkin ostanut joitain kenkiä ja vaatteita alennusmyynnistä, mutta useimmiten ne ovat olleet heräteostoja - ei mitään välttämättömyyksiä. Välttämättömyydethän eivät ole koskaan tarjouksessa silloin kun niitä oikeasti tarvitsee. Yritän välttää ostohysteriaa ja pysyttelen poissa isoista aleruuhkista. Niin kauan kuin kotoa löytyy kierrätettävää tai käyttämätöntä tavaraa, ei ole tarpeen hankkia mitään uutta.

Henkilötunnus

Kuva
Lehdessä oli juttua henkilötunnuksien uudistamisesta. Toivon todellakin, ettei vanhoihin tunnuksiin kosketa - ainakaan ilman asianosaisen lupaa. Nykyisenkin muistaminen on joissakin tilanteissa ollut hankalaa kun maailma pursuaa kaikenlaisia tunnuksia, salasanoja ja vaihtuvia koodeja... ne menevät väkisinkin välillä sekaisin ja sitten joka ainoa numerosarja on hetken hukassa. Itselläni henkilötunnuksen loppuosassa ei esimerkiksi ole kirjainta, kuten suurimmalla osalla ikätovereista tuntuu olevan. Tätä hämmästeltyäni selvitin mistä tuo loppuosa muodostuu. Se oli pelkkää matematiikkaa. Ymmärrän kyllä, että tuo loppuosan kolme ensimmäistä numeroa ovat joskus ongelma - ne kun ilmaisevat mm. ihmisen sukupuolen, mikä ei välttämättä aina olekaan ihan selvä asia. Mitä sitten tulevaisuudessa tarkoitetaan biometrisellä tunnisteella - onko sekään aivan aukottoman varma tunnistusmuoto?

Häiriötekijä

Kuva
Tintti ja kroko eivät ole Tintin yrityksistä huolimatta päässeet ystävyydessä kovin pitkälle. Kroko ei ole puhunut koskaan sanaakaan, mutta ei ole myöskään tehnyt mitään ilkeää alati rasittavalle siivekkäälle - muuten kuin ajatuksissaan. Ehkä kroko kuitenkin alitajuntaisesti pitää Tintistä. Olkoon elämää häiritsevä tekijä mikä hyvänsä, sitä kannattaa ehkä vähän aikaa kuunnella, ennen kuin tekee mitään radikaalia. Joskus häiriötekijä voi olla hyödyllinen voima, mikä saa aikaan liikettä ja muutosta.... joskus häiriötekijästä voikin tulla positiivinen vaikuttaja. Mitä yritän tällä sanoa? Ehkä kroko olisi ilman Tinttiä nukahtanut ja saanut liikaa aurinkoa. Ehkä krokosta oli kuitenkin mukavaa, että joku välittää siitä.

Superruokaa?

Kuva
Ilahduttavaa, että kaupoissa on nykyään tarjolla yhä enemmän luomutuotteita. Valitsen aina luomuvaihtoehdon, mikäli se suinkin vaan on mahdollista. Joskus valinta vaan tyssää siihen, että esimerkiksi salaatin luomuversio onkin huonolaatuista ja seissyt liian kauan hyllyssä. Lisätyt vitamiinit, ym. sen sijaan eivät jostain syystä herätä ostohalukkuutta - se tuntuu keinotekoiselta ja epäilyttävältä. Kyllä vitamiinit, kalsiumit ja muu täytyy olla valmiina itsessään siinä ruuassa. Muutamaan kertaan on nyt tullut kokeiltua mustakaalia ja lehtikaalia, mitkä kuulemma ovat oikeaa superruokaa - täynnä vitamiinia ja rautaa. On varmasti paljon sellaisia tuotteita, mitä ei vaan tule ostaneeksi, koska ei tiedä kuinka niitä kannattaisi valmistaa. Useimmiten se on vaan viitseliäisyydestä kiinni - kyllä sitä tietoa löytyy melko helposti. Mikä sitten on tulevaisuuden superruokaa? Toivottavasti se ei ole keinotekoisesti tuotettua ja ihmisen manipuloimaa.

Viikkosiivous

Kuva
On mukavaa saada koti siivottua kerran viikossa. Itse teen sen useimmiten perjantaina, jotta viikonloppuna voi sitten vaan nautiskella. Aina ei kuitenkaan ehdi ja jaksa. Muistutan myös itseäni, ettei liian suurta palaa kannattaisi haukata kerrallaan, pelkkä pölypalleroiden imurointi ja pieni siistiminen riittää. Liiallinen riehuminen teettää vain vahinkoa - sekä itselle, että ympäristölle. Jääköön kertomatta, mitä hölmöä olen kiireisellä suursiivouksella saanut aikaiseksi. Siivoaminenkin kannattaisi tehdä osissa. Mutta onko siivoaminen loppujen lopuksi niin tärkeää - pari päivää ja pölypallerot ovat jälleen vallanneet nurkat, tavara on kulkeutunut vääriin paikkoihin ja kerännyt ympärilleen kavereita. Siivous on loputonta taistelua epäjärjestystä vastaan, ei sille kannata uhrata enempää kuin on ihan välttämätöntä. Taidan siirtyä perjantaissa suoraan kohtaan: sammuta valot, sytytä kynttilät ja nautti lasi viiniä.

Liikennekäyttäytymisestä

Kuva
Mikä siinä on, ettei voida ajaa ihmisiksi... olipa kyseessä sitten autoilija tai pyöräilijä. Onko se kiinni taidosta vai tahdosta? Kaikissa autoissa luulisi olevan suuntavilkku, minkä pitäisi kyllä kestää normaalia käyttöä. Kaikki eivät myöskään hahmota ohitustilanteissa sitä kuinka lujaa pitää mennä, jotta pääsee toisen eteen niistämättä tämän etukulmaa. Ainahan sitten löytyy niitä ääliötä, jotka ohitustilanteissa tai eteen kaahatessaan ihan tyhmyyttään tai piittaamattomuuttaan vaarantavat oman terveytensä lisäksi myös muiden hengen. Nopeusrajoitukset eivät mene iän tai auton mukaan, vaan ne koskevat kaikkia. Ja pyöräilijät!!! Joko ajatte autojen seassa normaaleilla liikennesäännöillä tai sitten jalankulkijat huomioiden kevyen liikenteen väylää - ei ole olemassa mitään pyöräilijän soveltavia sääntöjä, minkä mukaan voi ajaa missä vaan ja miten vaan. Minäkeskeinen päteminen ei kuulu liikenteeseen! UGH!

Mysteeritermit

Kuva
Fysiikan Nobel meni gravitaatioaaltojen löytäjille. Termi, mikä sulattelunkin jälkeen jää vähän hämäräksi. Hetkauttaako se millään tavalla jokapäiväistä elämäämme? Ehkä se jollain mystisellä tavalla voi tiedostamatta värähdyttää. Ylioppilaskirjoituksista on jo - taivas sentään - kolmisen kymmentä vuotta, mutta yhä muistan erään laajan fysiikan tenttikysymyksen: "Miten hilan hilavakio määritellään laserilla, jonka valon aallonpituus tunnetaan?" En tiedä... ainakaan enää, jos silloinkaan. Unhoon on painunut myös derivointi, tangentit ja paraabelit, moolit ja isotoopit...mitä en ole missään normaalissa kanssakäymisessä tarvinnut.  

Sisäinen kello

Kuva
Lääketieteen Nobel meni sisäisen kellon tutkijoille. Eliöiden vuorokausirytmi on todennäköisesti kiinni geeneistä - jaaha, tästä voi kukin omalla kohdallaan tehdä päätelmiä ja kiittää sitten esi-isiään. Kysymys kuuluu; kannattaako sitä sisäistä kelloa enää sekoittaa siirtelemällä kelloja kesä- ja talviaikaan? Eikö voitaisi lopettaa se homma. Tästäpä tulee mieleen kello ihan konkreettisemmin... hankin jokin aika sitten rannekellon, mikä toimii aurinkokennolla. Se oli loistava hankinta, vaikka vähän ensin epäilin. Ei enää patterin vaihtoa, pysähtymistä tai jäljessä tulemista, kunhan vain antaa sille valoa. Valo se on, mikä pitää ihmisenkin virkeänä.

Ei mennyt ihan niin kuin konmarilla.

Kuva
Piti viikonlopun aikana laittaa pois vanhoja ja tarpeettomia nuotteja, sekä muuta nurkkiin ja mappeihin kertynyttä paperia. Tulos oli vähän sama kuin Tintillä tuossa yläpuolella. Kyllä sitä paperia poiskin lähti, mutta epämääräiset kasat ovat enimmäkseen päätyneet takaisin lähtöpisteeseen. Tarkoitus oli saada reilusti lisää hyllytilaa, mutta nostalgia voitti. Tänään täytyy koittaa jotain toista lähestymistapaa - en vaan ole vielä keksinyt mikä se on.... käynkö ostamassa lisää hyllyä? KonMari on niin "last season"!