Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on toukokuu, 2018.

Kesälukemista

Kuva
Sanotaan, että hyvä kirja vie lukijan mennessään. Itse olen aika ronkeli lukemisen suhteen ja jätän homman helposti kesken, mikäli kirja ei miellytä. Jokaisella on tietysti omat mieltymyksensä, mutta tässä muutama vinkki kesälomalukemisiin. Unohtamatta tietysti sitä, että kaikkihan te luette myös tätä blogia - eikös niin? Dekkarien ystäville suosittelen  Fred Vargasin kirjoja. Mikäli tässä genressä kaipaa klassikkoja, kehotan lukemaan Raymond Chandleria, mutta ehdottomasti alkuperäiskielellä (englanniksi), koska käännökset eivät mielestäni yllä tasoltaan samaan kuin alkuperäinen Chandler. Kevyempää ja jopa hassua etsivätoimistoluettavaa löytyy Alexander McCall Smithin "Mma Ramotswe tutkii" -sarjasta. Kulkee muuten mukavasti mukana pokkarien muodossa. Fantasiaa/scifiä kaipaaville vaikkapa Le Guin: "Pimeyden vasen käsi" tai Hoeg: "Lumen taju". Molempien julkaisusta on jo aikaa, mutta yhä vaan sopivat tänäkin päivänä luettaviksi. Klassinen uroteko o

Muistojen laatikko.

Kuva
Löysin viikonloppuna laatikon, mikä oli viime muuton yhteydessä jäänyt avaamattomana varaston hyllylle. Osa sen sisällöstä on kokenut jo monet muutot ja istunut aikaisemminkin unohduksissa eri varastojen hyllyillä. Vastaan tuli muistoja, tapahtumia, ihmisiä, kohtaamisia. Osa tavaroista sai nyt lähteä, koska niiden säästämisessä ei ollut enää kuntonsa puolesta mitään järkeä. Vanhojen c-kasettien joukosta (onneksi olkoon, jos tiedät mikä se on) pisti silmiin muun muassa "Timppa" ja hänen demonauhansa vuodelta 1991. Timppa halusi välttämättä antaa sen kasetin minulle ja halusi myös kuulla mielipiteeni siitä. Se hetki ja ne keskustelut palasivat yhtäkkiä mieleen kuin eilinen, vaikka olin Timpan jo tavallaan unohtanut, eikä nauhakaan ole juuri soitosta kulunut. Laitoin kasetin soimaan ja se oli yhä priimakunnossa. En silloin aikoinaan ollut siitä genrestä niin kovin innostunut, mutta nyt tajusin, että omassa sarjassaan se on ihan kelvollista kuunneltavaa. Timpan haaveet ja une

Onnistuneet juhlat?

Kuva
Kesä on juhlien aikaa ja suuria odotuksia niiden suhteen. Törmäsin juuri artikkeliin, missä kerrottiin karmeimmat tarinat pieleen menneistä häistä. No - olen itsekin työn puolesta osunut tilanteisiin, missä mm. morsian oli humalassa ennen vihkitilaisuuden alkua, on ollut riita morsiusparin välillä juuri ennen h-hetkeä, hankalia ja pettyneitä anoppeja, ym. Ne tietysti pilaavat tunnelman aika totaalisesti. Miksi juhlat menevät pilalle ja voiko sen jotenkin estää? Miten onnistua juhlien järjestämisessä? Itsekin olen muutamat juhlat järjestänyt ja kumma kyllä, kaikkiin olen ollut enimmäkseen tavattoman tyytyväinen. Aina kaikki ei ole mennyt ihan suunnitelmien mukaan ja kompromissejakin on joutunut tekemään, mutta ei se ole ainakaan omaa tunnelmaani pilannut. Luulenpa, että suurin osa ns. pilalle menneistä juhlista on kiinni asenteista ja odotuksista. Joskus juhlat on suunniteltu liian tarkkaan ja sitten kaikki on pilalla, kun yksi pikku juttu meneekin toisin kuin oli suunniteltu. Älä

Paluu juurille.

Kuva
Sain 50v lahjaksi siskoaikaa ja reissun vanhoille kotikonnuille. Aivan mahtava idea ja ihanaa viettää kerrankin tovi kahdestaan siskon kanssa! Lähdimme rentoon reissuun perjantaina, päätyen ensin Niinisalon varuskuntaan ja sieltä keskuskoeampuma-asemalle. Olemme viettäneet lapsuuden paikassa, missä nykyään ei kuunaan päivänä annettaisi lasten kasvaa....eikä aikuistenkaan asua. Suurin osa 4,5 kilometrin koulumatkasta on kuljettu välillä samaa tietä panssarivaunujen kanssa - ja tämä on ihan tosi. Panssarileirien aikaan vanhemmat tosin komensivat kävelemään ojan toisella puolen, metsän reunassa, eikä siihen varsinaiselle tielle ollut asiaa. Aika pelottaviahan ne vaunut olivat, telaketjuineen ohi rymistellessään. Kerran kävi niinkin, että keittiön ikkunalasit hajosivat paineaallosta, kun panssarivaunu ampui läheisessä metsikössä. Onneksi kukaan ei ollut juuri sillä hetkellä keittiössä. Joskus ongelmia aiheuttivat ammunnoista koituneet kenttäpalot, joskus alueelle eksynyt susilauma. Lap

Kirkon omat lait ja säännöt.

Kuva
Tasa-arvoinen avioliittolaki ei näytä koskevan kirkkoa. Se ei ole ainoa säädös, missä kirkko niskuroi ja tekee oman tahtonsa mukaan. Kirkolla on toki oma laki- ja säädöskokoelmansa, mutta tuntuu käsittämättömältä, että se voi olla ristiriidassa Suomen lakien kanssa. Valtionkirkko ei siis olekaan valtionkirkko. Mitä seuraisi siitä, jos muutkin uskonnolliset yhdyskunnat saisivat samaan tapaan oikeuden toteuttaa omia säädöksiään ja oikeuden verottaa? Kanttorina toimiessani minulla ei ollut työaikaa, en saanut ylityökorvauksia, en viikonloppulisiä tai iltalisiä ja palkkani oli suhteettoman pieni. Vapaapäivät olivat useimmiten silloin kun ystävät ja perhe olivat töissä, eli maanantai ja tiistai. Keskiviikkoisin tein miltei poikkeuksetta kahdentoista tunnin työpäivän ja välillä viikossa tuli työskenneltyä jopa 58h. Kun yritin nostaa asian pöydälle, sain vain vastauksen: "se on ammatinvalintakysymys". No - niinhän se olikin. Ihan oma ja monella tapaa typerä valinta näin jälkikät

Kevät puutarhassa.

Kuva
Asumme nykyisessä kodissamme kuudetta vuotta. Saimme kuulla, että joskus vuosia ennen meitä tässä oli asunut joku intohimoinen puutarhaihminen. Se selittää hiljalleen paljastuneet runsaat istutukset; vanhat perennat, puut ja pensaat. Seuraava asukas ei ymmärtänyt puutarhan päälle ja oli kiireessä tyytynyt vain nurmikon leikkuuseen. Kun muutimme, vastassa oli siis melkoinen umpeen kasvanut viidakko ja luulin takapihaa hirveän pieneksi. Ensimmäiset keväät menivät raivatessa ja kitkiessä. Joka vuosi olemme hämmästyneet jostain uudesta löydöstä, mikä on päässyt kasvun vauhtiin kun se on saanut ympärilleen tilaa. Ensimmäisenä vuonna emme edes huomanneet sitä, että takapihaa reunustaa matala kiviaita. Sivuhuomautuksena voin sanoa, että meillä on tutkittu aika paljon puutarhakirjoja ja jouduttu myös hakemaan joillekin kasveille nimiä. Vanhat jalosireenit, marjakuusi, walkerin puu, pihlaja, alppiruusu, erilaiset pensaat ja hortensia ovat nyt uudessa kukoistuksessaan. Perennoita siirrellään

Äiti

Kuva
Tänään tahdon lähettää lämpimät äitienpäiväonnittelut erityisesti omalle äidille, mutta myös kaikille muille äideille! Itselläni ei ole kokoemusta äitiydestä, eikä enää tässä iässä tulekaan. Äitiys oli joskus toiveena, mutta en ole mitenkään katkera siitä, ettei se toteutunut. Se ei osunut kohdalleni, eikä lopulta ehkä sittenkään olisi ollut "minun juttuni". Eihän niitä lapsia edes niin vain saada tai "hankita", mutta lapsettomuus on ollut osin myös oma valinta. Kun tarkemmin ajattelen, ei ole oikein ollut elämäntilannetta, mihin lapset olisivat kuuluneet. Kuulostaa varmaan itsekkäältä, mutta itsekästä olisi ollut sekin, jos minulla olisi ollut lapsia, mutta ei aikaa tai tilaa heille. Onneksi en ole jäänyt täysin osattomaksi lapsista, vaan olen voinut seurata sisarusten ja ystävien lasten kasvua. Ymmärrän myös pariskuntia, jotka haluaisivat kovasti lapsia, mutta eivät saa. Se voi olla todella kipeä asia. Äitinä voi kuitenkin olla myös muille, kuin biologisille

Aika

Kuva
Minuutti on joskus tavattoman pitkä aika ja toisinaan aivan liian lyhyt. Miten monta arvokasta minuuttia sitä onkaan elämässä tullut tärvättyä ihan joutavaan. Montako tuntia ja lopulta - montako kuukautta tai vuotta? Ajan kuluminen on yksi niitä asioita mihin emme voi vaikuttaa. Emme aina välttämättä voi itse vaikuttaa edes siihen, kuinka käytämme sen kuluvan ajan. Kun tarkemmin katselee taakseen, havaitsee, että vuodet ovat lopulta menneet ihan liian nopeasti. Toisaalta on hyvä nähdä myös se, mitä kaikkea siihen aikaan on mahtunut. Täytyykö jokainen minuutti sitten täyttää harkiten, kun tämä elämäkin on niin tavattoman lyhyt? Ei siitä tule mitään, jos alkaa kelloa tuijottaa ja ajan kulumista surra. Aikaa ei voi pysäyttää, mutta itsensä voi. Mistä tällainen pohdinta tänään? Ehkä osasyy on se, että tässä sitä vaan istun jaarittelemassa, vaikka olisi paljon tähdellisempääkin tekemistä. Poden huonoa omaatuntoa tekemättömästä työstä ja saamattomuudesta. Taas meni monta minuuttia hu

Jääkiekkoa vai euroviisuja?

Kuva
Jääkiekon mm-kisoja en ole vielä seurannut, mutta tänään olisi mahdollisuus hypätä mukaan siihen huumaan. Suunnilleen samaan aikaan kisataan myös euroviisuissa. Kumpi mahtaa saada enemmän katsojia ja kummasta on odotettavissa menestystä? Miesten leijonaryhmä on avannut kisansa hienosti, mutta nämä alkupelit ovat vasta suuntaa antavia. Entäpä Suomen mahdollisuudet euroviisuissa - en odottaisi suuria. Jännitettävää riittää kuitenkin molemmissa mittelöissä. Euroviisut eivät jaksa minua kiinnostaa. Musiikin taso on mielestäni vain huonontunut vuosien saatossa ja monet biisit kuulostavat jo valmiiksi plagiaateilta. Kisa on pelkkä show, minkä musiikillinen anti on tyystin toissijaista. En silti kiistä sen viihdearvoa populäärikulttuurissa. Jääkiekossakin voi olla paikoin show-meininkiä tarjolla, tosin ei ehkä ihan niin paljon kuin euroviisuissa tai Tinttilän kaukalossa. Toivottavasti peli on reilua, eikä kukaan tarkoituksella hakkaa toista mailoin tahi nyrkein, saati taklaa ikävästi.

Kipu ja kolotus.

Kuva
Jokainen meistä tietää miltä tuntuu kun kipu, kolotus tai jomotus ei millään hellitä ja myös sen auvoisen tunteen kun se lopulta hellittää. Mitä enemmän tulee ikää, niin sitä varmemmin kolottaa jostain päin miltei jatkuvasti. Kaikki paikat kuluvat ja vanhat vammat ilmoittelevat olemassaolostaan entistä tiuhemmin. Itselläni työtapaturmasta jääneet vammat kipuilevat vähän väliä ja vaikeuttavat päivittäistä tekemistä, mutta sen lisäksi kolottaa muutenkin. Aikoinaan napsahtaneet selän välilevyt muistuttavat, ettei kannata tehdä äkillisiä kiertoliikkeitä, koukkauksia tai nostoja. Urheiluaikoina nilkasta niukahtaneet nivelsiteet ovat entistäkin löysemmät ja muljahtelevat aika ajoin metsäpolulla - samoin on leikatun polven laita. Siinä sitä sitten turvallaan tovin miettii, että menikö jokin muukin rikki tai poikki, kun joustoa kompuroinnissa ei enää löydy. Sitä kaatuu kuin mänty - ryskyen ja rytinällä. Ei auta maata liian pitkään samalla kyljellä, ei passaa nousta liian nopeasti, eikä p

Grillikauden avaus.

Kuva
Täytyy lähteä noutamaan varastosta kesäkalusteita, sillä huomenna on tarkoitus avata grillikausi. Olen muuten aina ihaillut niitä, jotka osaavat toimia hiiligrillin kanssa. Minä en osannut ja meikäläisen tuotokset maistuivat useimmiten vain sytytysnesteeltä ja tuhkalta. Siksi hankimme sähkögrillin ja johan alkoi homma toimia. Kesäkeittiö on siirtynyt melkeinpä tyystin terassille ja sähkögrillissä onnistuu mikä vaan. Viime kesänä värkkäsin muun muassa pieniä juustopizzoja, mitkä paistuivat nopsaan ja kuoresta tuli rapsakka. Tämän kesän ensimmäiset tuotokset syntyvät rotukarjan pihvijauhelihasta. Ei tarvita muuta kuin suolaa ja pippuria, kuuma grilli, punaviiniä ja vähän särvintä pihvin kylkeen....ja puolisolle täytettyjä paprikoita. Ikävintä grillaamisessa on valitettavasti grillin puhdistus - varsinkin rasvaisen kalan jäljiltä. Siivous on viisainta ja näppärintä hoitaa silloin, kun grilli on vielä lämmin.... eikä vatsa ihan täynnä. 

Paluu arkeen.

Kuva
Suurin osa kansasta on selviytynyt ja selvinnyt vapusta. Täälläkin juhlat on hetkeksi juhlittu. Paluu arkeen on alkanut kahvilla ja havahtumalla siihen, että viikko onkin oikeasti jo puolessa välissä. Joillekin arkeen paluu on yhtä jatkuvaa puurtamista päivästä toiseen ja toinen huokaisee helpotuksesta kun normaalit rutiinit astuvat taas kuvioon. Arki on parhaimmillaan äärimmäisen mukava ilmiö ja riippuu aivan itsestä minkälainen fiilis siitä muovautuu. Itse olisin mielelläni töissä, enkä pelkästään taloudellisista syistä. Mutta kun en ole vakituisessa työsuhteessa, niin miten sitten teen arjesta mielekkään? Ehkä vastaus on juuri niissä rutiineissa. Välillä on aivan turkasen kiire kun yritän saada vietyä läpi oman "työpäiväni", mikä sisältää kirjoittamista, kotitöitä, kaikenlaista suunnittelua ja vähän uuden opiskeluakin. Suurimmasta osasta päivän piperryksiä ei tällä hetkellä makseta mitään, mutta en koe olleeni joutilaana, en tylsisty ja olen jopa saanut jotain aikaise