Monttu

Taas ollaan uuden vuoden kynnyksellä lupauksia ja toiveita ladellen, vanhasta tiliä tehden. Tahtoo vaan mennä jo tapahtumat, vuodet ja valokuvatkin sekaisin. Merkittävimmät tapahtumat ehkä jotenkin tulevat mieleen kun joku niistä sopivasti muistuttaa. Hyvä palaute on sellainen, missä negatiiviset asiat on tungettu kerrosvoileivän väliin - eli ensin muistellaan positiivista, sitten tulee se ikävä osuus ja vielä viimeiseksi jätetään positiivinen tunnelma. Kokeillaan. On mukavaa olla elossa! Ja tähän väliin sitten niitä asioita, mitkä ovat ikäviä tai siinä hilkulla... voiko niistä leipoa positiivisia vai jäävätkö negatiivisen puolelle, on paikoin kysymysmerkki. Maailman menoa on ikävä katsella, mutta jos katselee vielä kauemmas kuin vain viime vuoteen, huomaa, että tällaistahan se meno on ollut ennenkin. Ei tässä mitään niin kovin uutta ole, eikä ihminen opi virheistään. Samat asiat toistuvat hieman eri muodoissaan. Hyvin negatiivista. Globaalista ajattelusta hieman lähemmäs. Ak

Joulu on vielä kesken, mutta nyt jo voi sanoa, että saldo on kaikella tapaa plussan puolella. Tonttu on ollut antelias ja jättänyt kuusen alle runsaasti lahjoja, ruokaa oli tänäkin vuonna piirun päälle liikaa, suklaat on miltei syömättä ja tunnelmaa riittää yhä. Olisivatpa kaikki yhtä onnekkaita, mutta niin ei uutisista päätellen valitettavasti ole tänäkään jouluna. Onko väärin olla ajattelematta niitä murheita, mitä ympäröivässä maailmassa riittää? Ei - sillä ne eivät lopu murehtimalla, eikä maailma pelastu. Siksi en tämän enempää paneudu surkeuksiin. Se pitää kyllä kertoa, että draamaa oli täälläkin kun autosta katosi kytkin jouluaaton kotimatkalla. Onneksi oli "enkeleitä matkassa" ja meno tyssäsi vasta moottoritien ylärampilla, juuri ennen risteystä, eikä kotiin ollut kuin reilu pari kilometriä. Tänään siis liikutaan vain omin jaloin kotipihan tuntumissa - ei tarvitse lähteä mihinkään.... kun ei voi. Päivä alkaa jälleen pidentyä ja auringonkin piti näyttäytyä, mutt

Kaikki on valmista. Kuusi on koristeltu ja koti on muutenkin virittäytynyt joulun tunnelmaan. Lyhdyt palavat ulkona, lintuja ja oraviakin on muistettu. Maisema on sopivan talvinen. Ei ole mihinkään kiire. Aamukahvi odottaa minua ja lumenluojaa. Ensimmäinen joulusauna lämpiää tänään. Ei kauppoja, hälyä ja väenpaljoutta... vain lepoa, rauhaa ja viipyvää tunnelmointia. Kaikkea hyvää, lämpöä, iloa ja valoa myös sinun, sekä läheistesi jouluun!

Tänään pitäisi lähteä etsimään luotettava kuusikauppias ja tuuhea, kaunis, kestävä, kohtuuhintainen, tasainen... mieluusti serbiankuusi, mikä allergisoi vähemmän. Mihinkään kohtuuttoman hintaiseen karahkaan en tyydy. Helpommin sanottu kuin tehty ja ilmassa on katastrofin aineksia. Jo viime vuonna luottokuusikauppiaani kauppapaikalla oli pelkkä monttu, eikä kukaan tiedä mihin kuusikauppias katosi. Pitkän etsinnän ja suosituksien jälkeen löysin toisen kauppiaan, mutta hänen kauppapaikallaan kohoaa tänä vuonna rakennustyömaa. Kukaan ei tiedä missä kauppias, saati kuuset ovat! Miksi mikään ei pysy ennallaan?! En halua kokea uudelleen sitäkään draamaa kun kuusesta tuli kalju yhdessä yössä ja neulasia oli vain sukan pohjissa. Sain toki sinä surullisena jouluna rahani takaisin alihankkijalta, joka koki karvaat tappiot kun meni luottamaan "viljelijään", joka katosi tavoittamattomiin lastin toimitettuaan. En ollut ainoa, jonka kuusi oli ilmeisesti kaadettu joskus juhannuksena, tie

Jouluun on todellakin enää viikko ja joulumielen nostatuksella alkaa olla kohta kiire. Joku siivoaa, tuunaa perinneruokia, kuuntelee joululauluja ja koristelee paikat jo marraskuussa - toisille riittää vähempikin. Aina löytyy se yksi, joka herää juhlaan viime tingassa ja juoksee itsensä näännyksiin juuri pyhän kynnyksellä. Parhaimman joulumielen saa hissukseen houkuttelemalla, jättämällä kaiken väkinäisen ja pakon pois. Jos perinteet eivät enää iske, niin viis siitä ja uutta kokeilemaan. Kaiken ei täydy olla niin kuin joka joulu on ollut. Joulun sanoma ei muutu, vaikka jokin muu muuttuisikin. Tänä vuonna koen joulumielen jo tulleen, enkä ole edes mitenkään suuresti joutunut ponnistelemaan sen eteen - toki jotain pientä siivousta on silloin tällöin harrastettu, läheisten pieniä muistamisia osa toimitettu jo hyvissä ajoin ja pientä tarpeellista kauppalistaa laadittu. Kuusen hakukin on nyt puolittain suunniteltu. Huomasin joulumielen kuitenkin vahvimmin pari viikkoa sitten, kun lähe

Onko mitään epäilyttävämpää kuin comeback? Elähtäneet, jo kerran laskukauden kokeneet tähdet yrittävät tehdä onnetonta paluuta... saattavatpa joskus jopa onnistua räjäyttämään potin uudelleen - niinkö? Mikään edellä mainitusta ei pidä kohdallani paikkaansa, joten voinen turvallisin mielin palata naputtelemaan näitä sepustuksiani. En ole onneksi tähti - en toivottavasti edes mitenkään elähtänyt, eikä ole laskukautta, ellei mitata nykyistä lihaskuntoa. On vain suunta vakaasti eteenpäin. Kolme kuukautta yliopistomaailmaa on nyt takana ja toivottavasti jatkuu joulun jälkeen. Aika livahti nopeasti. Kokemus oli opettavainen ja antoisa. Se toi lisää virtaa (johtuuko kenties siitä, että työpiste oli enimmäkseen Virta - nimisessä rakennuksessa) ja pisti uinuneet aivonystyrät jälleen liikkeelle. Ainoa harmittava asia on, ettei tullut tehtyä irtiottoa entiseen uraan jo paljon aikaisemmin. Soisin jokaisen kokevan jotain sellaista, mistä saa itsensä ja taitonsa peliin laittamisesta enemmän kuin