tag:blogger.com,1999:blog-78804054436037156972024-03-06T00:35:18.606+02:00MonttuAjatuksia ja ihmetyksiä Tinttilän hahmojen siivittäminä.Monttuhttp://www.blogger.com/profile/17350728957951502421noreply@blogger.comBlogger257125tag:blogger.com,1999:blog-7880405443603715697.post-41277298766308369752022-02-03T17:21:00.001+02:002022-02-03T17:21:57.671+02:00Jumppapäivä<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgZ3SdllPzKGYEeWvUYw8NZZHFN3DXZZXtGf9_o4piGznBkTc3rLcJe4c74AtCf9pNTvbbQweaR51HGMIqsJoi1Y4jk2HWWGHskwS6s6WO8MPKjPOwKY9pZzCPZ86pUiBDJ8KX9b4zPHurlc8Lv-7GGUHlsx7MHM13sWBGPmQGSqVv7i41_TgpgIEfUcw=s1188" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="421" data-original-width="1188" height="221" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgZ3SdllPzKGYEeWvUYw8NZZHFN3DXZZXtGf9_o4piGznBkTc3rLcJe4c74AtCf9pNTvbbQweaR51HGMIqsJoi1Y4jk2HWWGHskwS6s6WO8MPKjPOwKY9pZzCPZ86pUiBDJ8KX9b4zPHurlc8Lv-7GGUHlsx7MHM13sWBGPmQGSqVv7i41_TgpgIEfUcw=w626-h221" width="626" /></a></div><p></p><p>Meillä (puoliso+minä) oli eilen jumppapäivä ja voin todeta, että itsensä saa varsin tehokkaasti kipeäksi ilman kuntosaliakin.</p><p>Minä en itse asiassa pidä kuntosaleista - olen aina ollut sitä mieltä, että raitis
ulkoilma on järkevämpää ja puutarhassa kivien kanssa taistelu, lumityöt tai
harkituin liikkein tehty ikkunanpesu ajaa saman asian. Kaakeleiden
jynssääminen se vasta olisi tehokasta, mutta sen fysioterapeutti on
kieltänyt. Niin - tästä voi vielä tulla ongelma, sillä lievän kevät-,
kesä-, syksy- ja joulusiivousinnon iskiessä mikään ei saa minua
pysähtymään ja ohittamaan kaakeleita. Kuulette tästä varmaan myöhemmin,
sillä nyt jo mielessä pyörii uusia innovaatioita kaakeleiden pesuun.</p><p>Mutta nyt siihen itse jumppaan. Tunti siinä meni. Meille erinäisistä pikku-vioista kärsiville, puolihyväkuntoisille on sattumoisin molemmille määrätty fysioterapiaa ja meillä molemmilla on omat harjoitusohjelmat. Päätettiin eilen ottaa kunnon sessio ja innoissamme yhdistää nuo ohjelmat. Onneksi tätä raihnaisuutta on molemmilla, niin voi jumpata yhdessä ja tsempata toista - ihan mahtavaa. Siinä sai kyytiä kuminauhat, ovenkahvat, seinät, tuolit ja tekijät. Todettiin, että kotioloihin hyvin laadittu ohjelma korvaa miltei täysin kuntosaliharjoittelun ja monia juttuja pystytään tekemään mukauttaen. Fysioterapeutilta tietysti edellytetään mielikuvitusta ja rautaista ammattitaitoa. Oma ohjelma meni aika kivasti ja puolisonkin ohjelmasta osa vähän lievennettynä. Puolen tunnin jälkeen alkoi jo vähän kolottaa ja puhti hiipua. Päälle käytiin kävelyllä ja saunassa. Tänä aamuna havahduin siihen todellisuuteen, että oman vaivan lisäksi alkoi nyt kolottaa samoja paikkoja kuin puolisolla. </p><p>Mitä tästä opimme? Ankea kankeus tekemättömyydestä, itku liiasta innokkuudesta. Mikä siinä on, että kaiken keskitien kulkeminen tässä elämässä on niin hitsin vaikeaa? Ehkä niitä rajoja pitää kuitenkin välillä kokeilla - ties vaikka ne joskus murtuisivat... ellei sitten murra luitaan ennen sitä. Tylsäähän se turvallinen keskitie on. <br /></p><p><br /></p>Monttuhttp://www.blogger.com/profile/17350728957951502421noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7880405443603715697.post-46324638805992335712022-01-23T13:29:00.000+02:002022-01-23T13:29:51.181+02:00Musavinkkejä<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhcSsvmxLKNykM0Rhd5Q3TBhcP5PzQvCuTGd1PGt1ATxa4J6IOfc2zQnCR2M6yLHn6RoxrxizwTQFjJjnpYRjn3Wvm12TcBIH2jy_Uj_oY7CLazOA556EG4uVEy783JCUg1ubgLm8icef1ny3razEC_-NKAtUsy66IOPjXySyXXGsdi0pGhCi0l7pFJjg=s1228" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="459" data-original-width="1228" height="248" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhcSsvmxLKNykM0Rhd5Q3TBhcP5PzQvCuTGd1PGt1ATxa4J6IOfc2zQnCR2M6yLHn6RoxrxizwTQFjJjnpYRjn3Wvm12TcBIH2jy_Uj_oY7CLazOA556EG4uVEy783JCUg1ubgLm8icef1ny3razEC_-NKAtUsy66IOPjXySyXXGsdi0pGhCi0l7pFJjg=w657-h248" width="657" /></a></div>Varastolaatikosta tupsahti vastaan läjä vanhoja C-kasetteja. Osa niistä on äänitetty radiosta tai kaverin kasetilta, osa ostettu ihan "kovalla rahalla". Tuli mieleen nuoruusvuodet ja kasari kaikkine ihanuuksineen tai karmeuksineen. <p></p><p>C-kasetit soitettiin niin puhki, että nauhat venyivät, juuttuivat mankkaan, menivät kiharalle tai katkesivat. Joskus biisissä kuuluva rasahdus kertoi siitä, että siististi katkenneen nauhan teippaus oli onnistunut ja kuuntelua saattoi jatkaa. Voi aikoja! Kuka muistaa? Nuorisosta varmaan harva edes tietää mikä on C-kasetti tai LP-levy. </p><p>Itselläni on aika paljon noita äänitettyjä kasetteja. Tallessa on myös opiskeluaikojen "Länsimaisen taidemusiikin historian" nauhoitettujen näytteiden laaja kattaus. Joskus sentään on raskinut ostaa jonkin LP:n ja hyllystä löytyy klassisten levyjen lisäksi mm. The Manhattan Transfer, George Michael ja Toton "Fahrenheit". CD-levyjä on aikojen myötä kertynyt paljon enemmän.</p><p>Ehdotan tässä muutaman biisin kuunneltavaksenne. Koska valinta olisi liian vaikeaa, heitän ensimmäisenä käteen osuvat ja sovitaan, että tällä kertaa vain neljä ehdokasta. Nämä löytyvät youtubestakin. Klassiselta puolelta napataan taivaallisen kaunis Allegri: Miserere mei, Deus (The Cambridge Singersin laulamana). Toisena kuunneltavaksi nappaan aivan huikean Anúna kuoron - mystistä, kelttivaikutteista, taitavaa ja taivaallista musisointia. Tältä porukalta voi kuunnella ihan mitä vaan. </p><p>Sitten kaksi biisiä klassisen genren ulkopuolelta, toiselta hyllyriviltä. Sormi osuu ensimmäisenä Paul Simonin levyyn ja siitä otetaan "Still grazy after all these years". Janis Joplin osuu kohdalle hyllyn päädystä. Menköön siltä levyltä "Mercedes benz". Näillä sokkovalinnoilla tänään - mukavaa musiikkituokiota! <br /></p><p><br /></p>Monttuhttp://www.blogger.com/profile/17350728957951502421noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7880405443603715697.post-80516102513916783442022-01-10T15:27:00.000+02:002022-01-10T15:27:03.855+02:00Etäilyä, tai sitten ei<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiTdHgumKjhNGdVDce5nhTeLUAxhagPqdFyj-9FaifMKLAGD8hoPwWHU_v39nYTyvYDOsbdEV2AR8yYhbp9zQEsEvlZGSQu9ONdv4q5PpP9v2ldVK6eJRUAa80qnO49GVA4h4O4WWNJ_srrlnwiU6id0619fWCQCJIDkOE-PLtXZ50vIcuuC_pwfvIouQ=s1212" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="455" data-original-width="1212" height="246" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiTdHgumKjhNGdVDce5nhTeLUAxhagPqdFyj-9FaifMKLAGD8hoPwWHU_v39nYTyvYDOsbdEV2AR8yYhbp9zQEsEvlZGSQu9ONdv4q5PpP9v2ldVK6eJRUAa80qnO49GVA4h4O4WWNJ_srrlnwiU6id0619fWCQCJIDkOE-PLtXZ50vIcuuC_pwfvIouQ=w655-h246" width="655" /></a></div><p></p><p>Korona jatkuu, rajoitukset jatkuu, työt loppuu, elämä jatkuu. Näin se alkaa tämäkin vuosi. Ero edelliseen vuoteen on täällä päässä siinä, että enää ei ole edes etätöitä. </p><p>Kuoroharjoituksia onkin melko vaikea toteuttaa etänä. Nykytekniikka ei vielä mahdollista kuoron reaaliaikaista yhteisharjoitusta nettiaalloilla. Erilaisia omatoimisen ja ohjatun etäharjoittelun muotoja on tullut kokeiltua, mutta se ei vastaa kuorolaulua. Lähinnä niitä keinoja voi hyödyntää ihan uuden ohjelmiston opettelun aputoimena, ei juuri muutoin. Kuorot odottavat siis parempia aikoja. Musiikin yksilöopetus on ainoa mitä pystyy johonkin pisteeseen tekemään etänä, mutta senkin anti jää melko ohueksi. Toisaalta etätyö on opettanut uutta ja uusia toimintatapoja, mutta se on teettänyt valtavasti ylimääräistä ja ehkä välillä turhaakin työtä kun tuloksista ainakaan kuorotyössä ei ole mitään takeita. Etätyö ja etäopiskelu vaatii myös itsekuria, omatoimisuutta ja keskittymiskykyä, eikä se sovi kaikille. Osa ei pysty siihen tai ei ole kiinnostunut siitä.<br /></p><p>Ovatko rajoitustoimet siis tässä tilanteessa oikein? Kyllä ne mielestäni ovat. Siitäkin huolimatta, että muusikon viimeinenkin toimeentulo meni ja nyt eletään pelkällä pienellä osatyökyvyttömyyseläkkeellä. Terveys on tärkeämpää kuin mikään muu. Sen tajuaa sitten kun lähipiirissä tai itsellä on ongelmia sen kanssa. Rajoitustoimet saisivat kuitenkin olla loogisempia ja tasapuolisempia - kaikkia kontakteja tulee rajoittaa samassa mittakaavassa. Lisäksi tulisi huomioida toimintojen riskit, viis kellon ajoista. Jos esim. muusikon työ jostain syystä loppuisi kokonaan maailmassa, pitäisi siihen vaan sopeutua ja etsiä jotain muuta. Toivottavasti niin suurta draamaa ei sentään tule ja elämä pääsisi joskus jatkumaan kutakuinkin entisellään. <br /></p><p>Etänä ei voi tehdä ihan kaikkea. Välimatka ihmiseen on vain ajatuksen päässä, mutta se ei korvaa kosketusta tai yhdessä kokemista. Jos olet yksin tai saanut tarpeeksesi etäilystä, mene ulos ja juttele hetki livenä naapurin tai jonkun ohikulkijan kanssa. Hyvää mieltä ja oivalluksia syntyy vuorovaikutuksesta, eikä siihen tarvita loppujen lopuksi paljon. <br /></p><p> </p><p><br /></p><p><br /></p><p> <br /></p>Monttuhttp://www.blogger.com/profile/17350728957951502421noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7880405443603715697.post-90943684638208416282021-12-31T11:48:00.000+02:002021-12-31T11:48:23.122+02:00Vuosi vaihtuu<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjOHWhKecDEjVs6kP_24a6lsRJSNvFhW4FUQkuL5yH3sZ_zNFbsKgR6mo447yjHZKPLK5B4e9fh9VBjiuOB-Jjiq8htBgHfeAWP4NReqIB1OanADOJJz-JXb7Zj_FLJ-0zezKwYf5zm9A5rBdxJRSF03H4AVXbmfH00oRw6kAn9OGi6VGxgcaS1X8mWgg=s1168" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="415" data-original-width="1168" height="221" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjOHWhKecDEjVs6kP_24a6lsRJSNvFhW4FUQkuL5yH3sZ_zNFbsKgR6mo447yjHZKPLK5B4e9fh9VBjiuOB-Jjiq8htBgHfeAWP4NReqIB1OanADOJJz-JXb7Zj_FLJ-0zezKwYf5zm9A5rBdxJRSF03H4AVXbmfH00oRw6kAn9OGi6VGxgcaS1X8mWgg=w622-h221" width="622" /></a></div><p></p><p>Vuosi todellakin päättyy ja alkaa joululla - onhan tässä kohta Loppiaisen pyhätkin edessä. Uutta vuotta on vielä turha juhlia, sillä sen sisällöstä ei ole mitään hajua. Tervetuloa kuitenkin! Vanha, kohta mennyt vuosi sen sijaan ansaitsee juhlintaa. Siitä on selvitty kunnialla ja se on kohta siirtyvä lopullisesti muistoihin. </p><p>Vuoden jokainen päivä elettiin jonkin sortin koronauutisia, eikä loppua vielä näy. Itselläni työt vähenivät merkittävästi, eikä ainakaan tulevan vuoden tammikuussa ole todennäköisesti mitään töitä. Kukaan ei yksittäiselle osaeläkeläismuusikolle maksa koronakorvauksiakaan. Siinäpä aihetta heti alkuvuoden surkutteluun. Vaan enpä aio siitäkään lannistua. Jotkut ovat kysyneet, että voinko oikeasti olla aina niin positiivinen? En tietenkään voi - kyllä minäkin murehdin, mutta murehtiminen ei loppujen lopuksi johda mihinkään, joten sitä ei kannata tehdä loputtomiin. Huolet eivät tästä maailmasta lopu, joten niiden kanssa täytyy oppia tulemaan juttuun. Jos joillekin asioille ei voi kertakaikkiaan mitään, täytyy etsiä jotakin muuta vastapainoa. Minulla ei ole hätää - ei ole lapsia elätettävänä, enkä itse tarvitse kovin paljon. Olen jo nuoresta oppinut elämään säästeliäästi. Toivoa paremmasta on aina ja sitä kohti kannattaa pinnistellä.<br /></p><p>Elämä tuppaa nykyään olemaan liikaa kännyköiden, tinderin, twitterin, snapchatin ja muiden somehömpötyksien ja digimaailman vaikutuspiirissä - olkoonkin, että myönnän etäyhteyden näinä aikoina pelastaneen paljon. Mutta kaikki tapahtuu liian nopeasti! Kyllä elämää voi olla niiden ulkopuolellakin ja se voi olla hitaampaa. Lisäksi toivoisin "MINÄ ja MINUN kokemukseni/tunteeni" ajattelun laimenevan tulevan vuoden myötä. Itsetunto on eri asia ja ihan hyvä asia, mikäli se pysyy järjen ja kohtuuden rajoissa. </p><p>Ensi vuodelle on ihan turhaa ladata liikaa toiveita ja odotuksia. Antaa sen vaan tulla ja katsotaan rauhassa mitä sieltä tulee - aika jännää! Tänään on kuitenkin aika juhlia mennyttä. Ollaan kiitollisia siitä, että ollaan juuri nyt tässä. Niin ja - hyvää joulun jatkoa!<br /></p>Monttuhttp://www.blogger.com/profile/17350728957951502421noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7880405443603715697.post-59819876358536065712021-12-23T12:13:00.000+02:002021-12-23T12:13:02.951+02:00Hyvä joulu<p><b>Hyvä joulu</b></p><p><b></b></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiaO7k_YQAYZnsT8ZFyUXVdfFlrz1j21in_fhI4MQxcP5t-YQ6S-o2Twd6Rd5AGXrSPu0kDTNLC2SjKZkCsSsPVKPoU4hprtatuAGfzMwcJlAoJiLb5ARpTqZYssja_rHDUyYzQRFKYoUYryjvJeQsxaoOmnRzFnJ31O7KRJFXv6tOoW3OVfFwzyqvN9A=s1164" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="664" data-original-width="1164" height="324" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiaO7k_YQAYZnsT8ZFyUXVdfFlrz1j21in_fhI4MQxcP5t-YQ6S-o2Twd6Rd5AGXrSPu0kDTNLC2SjKZkCsSsPVKPoU4hprtatuAGfzMwcJlAoJiLb5ARpTqZYssja_rHDUyYzQRFKYoUYryjvJeQsxaoOmnRzFnJ31O7KRJFXv6tOoW3OVfFwzyqvN9A=w566-h324" width="566" /></a></b></div><b><br /> </b><p></p><p>Aatonaatto ja hössötys kiireisimmillään, vai onko rauha jo laskeutunut majaasi?</p><p>Joulufiilis voi iskeä vaikka keskellä kesää, kuten kävi noille tinteille. Toiset taas eivät pääse joulun fiilikseen koskaan tai eivät edes halua sitä. Jollekin riittää häivähdys joulusta, toinen hössöttää itsensä puhki ja kolmas toteaa katkerana, ettei jouluun ole varaa. Sairaus tai jokin muu katastrofi voi rynnätä kutsumatta tupaan, jolloin
on vaikea nähdä hyvää joulua. Siinä se silti on - ympärillä. Kaikki riippuu siitä, mitä joululta odottaa. Joulu tulee kaikesta ja kaikista huolimatta.</p><p>Entäpä se yksinäisyys? Yksinkin voi viettää hyvää joulua - voin sen kokemuksesta sanoa, mutta se on eri asia kuin yksinäisyys. Yksinäisyys on siitä kurja, ettei se monista puheista huolimatta kulminoidu vain juhlapyhiin - se on useimmiten vallitseva tilanne läpi vuoden. Hyvänen aika - miksi nämä yksinäiset eivät löydä toisiaan?! </p><p>Yksin, kaksin tai laumassa - toivon kaikille kuitenkin hyvää joulua. Sellaista, missä joulun sanoma tuo iloa, valoa ja toivoa, vaikka puitteet eivät omasta mielestä niin kaksiset olisikaan. Tämä meni nyt välillä vakavaksi, mutta elämähän on niin ailahtelevaista, eikä sitä voi joulunakaan unohtaa. Siirretään ne ikävät asiat nyt kuitenkin edes hetkeksi syrjään. Joulun fiilis ja tunnelma voi iskeä koska vaan - kuka sen sanoo, että kalenterin osoittama päivämäärä on juuri se oikea. Vietä joulua silloin kun sinusta siltä tuntuu ja sillä tavalla kuin tuntuu - vaikka koko vuosi, jos niin haluat ja vietä sitä hyvällä mielellä. Hyvää joulua!<br /></p>Monttuhttp://www.blogger.com/profile/17350728957951502421noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7880405443603715697.post-23377688271083333582021-12-19T09:54:00.000+02:002021-12-19T09:54:36.558+02:00Yläpölyt<p><b>Yläpölyt</b><br /></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjmG511EQ2fB0kY_DWq_0c2iMnYHmI7FVXfxFrWa_Qz-4cOxd4KEUdC6w8mdq_O4_R6IPl3Qd_u3lyEOoNVFc3x1uEn_BRfxXE_aArFsBqaVZiB1kIYUqpMDxWYWp4kyVUzlV6sAIMCQtYzud5ZxuBJVNXdPoON3E2Hm_bTfwKRo9os_ke15s8HAoEeUA=s1156" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="409" data-original-width="1156" height="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjmG511EQ2fB0kY_DWq_0c2iMnYHmI7FVXfxFrWa_Qz-4cOxd4KEUdC6w8mdq_O4_R6IPl3Qd_u3lyEOoNVFc3x1uEn_BRfxXE_aArFsBqaVZiB1kIYUqpMDxWYWp4kyVUzlV6sAIMCQtYzud5ZxuBJVNXdPoON3E2Hm_bTfwKRo9os_ke15s8HAoEeUA=w636-h225" width="636" /></a></div>Jokainen vähänkään itseään kunnioittava jouluihminen tekee tai on jo jälleen kerran tehnyt joulusiivouksen. Mutta kuinka tarkka tämä toimenpide kuuluisi olla? Kurkkasin huvikseni vihjeitä netistä, missä nykyään kuulemma kaikki "viisaus" majailee. Yhdellä klikkauksella avautuikin ammattilaisten neuvoja siitä, miten suorittaa helppo ja nopea parin tunnin joulusiivous. Löytyi myös esimerkki perusteellisemmasta siivouksesta. Tämä viimeksi mainitsemani ei mielestäni täyttänyt ollenkaan perusteellisen siivouksen tunnusmerkkejä ja piti sisällään ihan normaaleja viikkosiivouksen periaatteita. Ohjeiden taso herätti kysymyksen - eivätkö ihmiset osaa enää siivota huushollejaan?! <p></p><p>Mikäli pitää kotinsa arkena edes kohtuullisen siistinä, ei varmaan siis kannata hössöttää ihan järjettömästi. Mattojen ja verhojen vaihto voi olla kivaa virkistystä ja tuoda juhlan tuntua, mutta kynttilöiden sytyttelylläkin pääsee tunnelmaan. Eikä joulun tunnelmaa haeta vaatehuoneesta tai keittiön komeroista. No joo - se kaikki me tiedetään sanomattakin.<br /></p><p>Minulle tärkeintä on puhtaus, mikä kait on arkisiivouksenkin perustarkoitus. Jos aikoo puunata kaikki hyllyt ja komerot, ravistaa jokaisen rievun ja syynätä talon nurkista kattoon, täytyy kuitenkin olla aikaa. Silloin puhutaan siivouksen sijaan perusteellisesta nuohoamisesta. Kun olet saanut kaiken tehdyksi, alkaa pöly jo laskeutua ensin aloittamaasi paikkaan. Nuohouskin on toki ihailtavaa, jos on antaumuksellinen siivousintoilija. Mutta onko se oikeasti tarpeen?<br /></p><p>Tämän silotellun puheen perään tulee paljastus! Minäpä yritin tänä vuonna siivota vähän pidemmän kaavan mukaan. Aloitin jo nelisen viikkoa sitten keittiön hyllyistä ja kaapeista, sitten vessan kaapit ja hyllyt, työhuoneen kirjahyllyt... kunnes jo valmiiksi kovia kokenut kroppa oli niin kipeä, että piti pitää viikon tauko ennen saunan siistimistä. Niin - kunnon nuohouksella oli tarkoitus kerrankin mennä kun on aikaa, mutta tavalliseen siivoukseen se taso pian tipahti ja loput meni vain pienellä siistimisellä. Nyt en jaksa enää edes katsoa, saati välittää kuinka pölypallero toisen perään juoksee jalkalistoilla. Joulu tulee kun saa kuusen sisään ja sen katveessa lasin punaviiniä suklaan kera. <br /></p>Monttuhttp://www.blogger.com/profile/17350728957951502421noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7880405443603715697.post-67261161828162090422021-12-12T19:58:00.001+02:002021-12-15T11:25:37.573+02:00Mitä kuuluu takapihan tintille?<p><b> Mitä kuuluu takapihan tintille?</b></p><p><b></b></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgDWwbA_JX9bfydUEfvvQtoEOmZavT8SXfG8llBFCgxJKm3y26IDCWZEk5I5H7j9QZHpbgVWc_8hIBQz_j0tErGwuH2MrbsItHdxHB6Rld8Jh5hxPZP3Vwb685bu1yoJWr58KkchaxXN0AtslOSJVRmToyym4gZ_BywzeFPAZF_aR3aXJU4iVX42S2tPQ=s1164" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="396" data-original-width="1164" height="220" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgDWwbA_JX9bfydUEfvvQtoEOmZavT8SXfG8llBFCgxJKm3y26IDCWZEk5I5H7j9QZHpbgVWc_8hIBQz_j0tErGwuH2MrbsItHdxHB6Rld8Jh5hxPZP3Vwb685bu1yoJWr58KkchaxXN0AtslOSJVRmToyym4gZ_BywzeFPAZF_aR3aXJU4iVX42S2tPQ=w643-h220" width="643" /></a></b></div><p></p><p>Takapihan tintti on ilahduttanut meitä läsnäolollaan jo muutaman vuoden. Hän on varsin vekkuli otus, hieman persoonallisen näköinen ja kuuloinen, selvästi myös jo ikääntymässä. Tintti tulee edelleen joka päivä hakemaan pähkinää kädeltä ja suorastaan vaatii huomiota, välillä keinoja kaihtamatta. Joskus vaan serustellaan ja vaihdetaan kuulumisia tiaisten omalla kielellä, mitä kovasti yritän opetella. Sen verran olen ilmeisesti oppinut, että kutsuhuutooni yleensä vastataan ja paikalle saavutaan kiireellä. Tintti jopa nukkui terassin yläpalkilla koko kesän, aina koviin pakkasiin asti.<br /></p><p>Hän on esitellyt meille jo kolme poikuettakin, mitkä on tuotu lentoharjoitusten perään aina takapihan tuolinkarmeille riviin istumaan. Muutamat tunnistettavat yksilöt ovat myös jääneet iloksemme. Pari kesää sitten syntynyt "Pallopää" kulkee kaksin uskollisen adjutanttinsa, pienen sinitiaisen kanssa. Pallopäällä on korkea otsa ja näyttää kuin se kantaisi mustaa kypärää päässään. Se on muutenkin aika sotilaallisen ryhdikäs - kuten adjutanttinsa. Pallopäällä on myös tapana järjestää paljon melua tyhjästä. Se käy kaulaansa venyttäen kielimässä työhuoneen ikkunalla: "Tule nyt äkkiä... orava (tai välillä närhi/harakka) syö takapihalla meidän pähkinöitä!" Ääntä ja vaatimuksia piisaa, mutta rohkeutta ei - kerjätä kyllä osataan, mutta kovin lähelle ei uskalleta tulla.</p><p>Tänä kesänä poikasia jäi kulmille kolmen kopla, minkä johtaja "Rohkelikko" on hyvin utelias ja tekisi mielellään lähempää tuttavuutta, mutta parempi säilyttää sen villi luonne, sillä yksi riesatiainen kerralla riittää. </p><p>Kolmen koplan vanavedessä on alkanut kulkea "Mohikaaniksi" ristimämme pienen pieni tintti, mikä taitaa kyllä olla jonkinlainen risteymä tai poikkeus populassa. Hän on päältä päin kuin talitiainen, mutta huomattavasti pienempi ja päälaella on valkoinen raita, missä höyhenet sojottavat pystyssä kuin irokeesikampaus. Erittäin huvittavan näköinen otus. Tämä tyyppi on vikkelä säntäilijä ja yhtä utelias kuin Rohkelikko.</p><p>Tuossa takapihan vilskeessä on ollut korona-ajan huvitusta yllin kyllin. <br /></p>Monttuhttp://www.blogger.com/profile/17350728957951502421noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7880405443603715697.post-64249679857498150882021-12-07T18:02:00.002+02:002021-12-15T11:25:53.863+02:00Pitkästä aikaa<p></p><p><b> Pitkästä aikaa</b><br /></p><p> <a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhjnUXdIGw53wZffPU5E7-R1FDzj_DZ_8pj7nzuiM5Kf_LV4XBTKxRGo01EWRtuEd7_m04cRoqXO6ljucjuKXrP4cCRPc9yDyI5lyfUpjkh9bh0lVkJSbJZqYUtOAhYb8rHwayVcUdSC707/s1600/Itsen%25C3%25A4isyyspvn+j%25C3%25A4lkeen+001.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="587" data-original-width="1600" height="234" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhjnUXdIGw53wZffPU5E7-R1FDzj_DZ_8pj7nzuiM5Kf_LV4XBTKxRGo01EWRtuEd7_m04cRoqXO6ljucjuKXrP4cCRPc9yDyI5lyfUpjkh9bh0lVkJSbJZqYUtOAhYb8rHwayVcUdSC707/s640/Itsen%25C3%25A4isyyspvn+j%25C3%25A4lkeen+001.jpg" width="640" /></a></p><p>Juhliminen ei ole tainnut tänä vuonna päästä hyydyttämään ketään, sillä koronan varjo on leijunut miltei kaiken juhlinnan yllä. Hyytyneenä on sen sijaan ollut tämä blogi - eikä siitä voi syyttää edes koronaa. Ajattelin kuitenkin taas ilmoittautua ja kertoa olevani melko hyvissä ruumiin ja miltei erinomaisissa sielun voimissa. Piirtäminen ei oikein tauon jälkeen heti irronnut, mutta kierrätetään vanhaa - kukapa tätä vuoden 2017 joulukalenterisarjan seitsemättä luukkua enää muistaa. </p><p>Miten tässä on oikein selvitty? Niin mistä.. No koronasta tietysti.</p><p>Jos kysytään globaalisti, vastaus on: "jaa-a, enemmän tai vähemmän.. huonosti". Henkilökohtaisesti voin todeta, että tämä yksilö taas kerran sopeutuu osaansa. Minä kun en tahdo ymmärtää niitä ihmisiä, jotka eivät viihdy kotonaan ja jotka ahdistuvat ihan kaikesta. Toki kaipaan ystäviä ja kulttuuririentoja, mutta kotioloistakin voi tehdä varsin mukavaa ja arkeaan voi piristää monella tavalla. Ruikuttaminen on ihan turhaa - tee sen sijaan jotain. Siivoa vaikka varasto tai keksi ihan uusi, järjetön koronaharrastus. Voin antaa tähän myöhemmin varsin hyviä vinkkejä. </p><p>Etenkin kulttuuriala kärsii koronasta kovasti ja tähän totean, että eräänkin yksittäisen muusikon elinkeinoa ei täällä tue kukaan muu kuin puoliso, yltiöpositiivisuus ja ironinen huumori. Yksin eläviä ja yksinäisiä säälin kovasti - heillä on varmasti ja ihan oikeasti rankkaa. Ymmärrystä ei riitä niille, jotka viis veisaavat toisten hyvinvoinnista ja elävät niin kuin koko kurimusta ei olisi olemassakaan.</p><p>Pakko myöntää, että alkaahan tämä jo tökkiä! Eilen oli itsenäisyyspäivä ja se sai kuitenkin ajattelemaan vanhempia sukupolvia - miten he jaksoivat monta vuotta sotaa, surua, hätää ja sodan jälkeistä puutetta. Eiköhän tässä siis yksi korona kestetä, vaikka täytyisi vielä seuraavakin vuosi kotona "kökkiä". </p><p>Minä olen alkanut korona-aikana toden teolla muun muassa kokkaamaan ja rikkomaan kokkauksen rajoja. Itse tehty pastataikina ja pasta eri versioineen sujuu jo oikein hyvin, mutta toisin kävi eilisen fudgen, mistä tuli ennemminkin "fludge". Tuli mieleen vanhat sävellyksen opettajan sanat: voidaksesi rikkoa sääntöjä, on sinun ensin tunnettava säännöt. No - tässä kävi köpelösti juuri sen takia, että poikkesin ohjeista välittömästi tuntematta ohjetta ja kuvittelin olevani "the master chef". Tämä master idiot noudattaa seuraavien ensikokeilujen suhteen piirun tarkkaan ohjetta ja lipeää luovuuden poluille vasta toisella tai kolmannella kerralla. Opetus minä ja minun tunteeni sukupolvelle: kirvelevä tappio kasvattaa ja opettaa - nöyrryt, järkiinnyt ja nouset siivillesi vahvempana ja viisaampana. <br /></p><p>Tässä voisi turinoida vielä paljon ja monesta asiasta, mutta säästetään seuraavaan kertaan, sillä näyttäisi siltä, että minulla on nyt aikaa olla ilonanne tai riesananne. <br /></p>Monttuhttp://www.blogger.com/profile/17350728957951502421noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7880405443603715697.post-10532851467009922542020-10-03T19:27:00.001+03:002020-10-03T21:22:49.842+03:00Suuret ja vahvat voittavat<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFM5SWMUwWQFUy9k-a8qE5yRLnZOkS4AmLz6qoKluUf48nv13FPJ4R73dlTPB7z9YBgWXfMrdL3g8961mjuqrxMpQ7XvlQQXQyU9TmfX35qKency4ThxGGF5TSiTz8i62XAESa3nAa50MP/s1168/tintti+ja+hirven+nuolaisu+jpg.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="393" data-original-width="1168" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFM5SWMUwWQFUy9k-a8qE5yRLnZOkS4AmLz6qoKluUf48nv13FPJ4R73dlTPB7z9YBgWXfMrdL3g8961mjuqrxMpQ7XvlQQXQyU9TmfX35qKency4ThxGGF5TSiTz8i62XAESa3nAa50MP/w589-h213/tintti+ja+hirven+nuolaisu+jpg.jpg" width="589" /></a></div>Maailma on ihan kummallinen paikka. Uutisissa on vähän väliä kiusaamisesta, väkivallasta, sortamisesta, epäoikeudenmukaisuudesta, vehkeilystä...<p></p><p>Suuremmilla ja vahvemmilla tuntuu olevan oikeus puhua kovempaa, jyrätä pienet ja ajaa vain omaa etuaan - ainakin heidän omasta mielestään. Kiusaaminen ja mahtailu taitaa olla jollain tavalla kytköksissä vallan himoon. Onko sekään aina demokratiaa, että enemmistö voittaa? Mikä olisi se tilanne, että kaikki voittavat? Vai menisikö voitolta sitten hehku. <br /></p><p>Olipa vahingon aiheuttamisen mittakaava mikä hyvänsä, siitä jää joka kerta ikävä jälki johonkin. Toivon, että tulisi enemmän sellaisia uutisia, missä suuri ja vahva
onkin päättänyt toimia ainoalla oikeudenmukaisella tavalla - olla
vahingoittamatta ketään. <br /></p><p> </p><p><br /></p>Monttuhttp://www.blogger.com/profile/17350728957951502421noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7880405443603715697.post-75075780002959173272020-09-22T13:23:00.000+03:002020-09-22T13:23:07.719+03:00Syystunnelmaa<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEinpqiGxpB-DXEoKj67VJ2QBPStC-GqQDlRmPROMN89QoVnnGmmictampwt3jbL-fm0j0j-5Vu9AghXwgg9HLc3z1LgFAgFB7rxA6qDi5Cxe_0dZyXUkhFn53fGhJ1V-GEDDBenVHMi7o-T/s1180/syysmyrsky.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="450" data-original-width="1180" height="238" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEinpqiGxpB-DXEoKj67VJ2QBPStC-GqQDlRmPROMN89QoVnnGmmictampwt3jbL-fm0j0j-5Vu9AghXwgg9HLc3z1LgFAgFB7rxA6qDi5Cxe_0dZyXUkhFn53fGhJ1V-GEDDBenVHMi7o-T/w625-h238/syysmyrsky.jpg" width="625" /></a></div>Kyllä se on vihdoin myönnettävä, että syksy alkaa olla läsnä. Se taisi tulla Aila-myrskyn myötä. Pihan puut pysyivät tuulen pyörteessä pystyssä, mutta lehtiä ja oksia on tippunut sinne tänne. Pihapiirin värisävyt alkavat muuttua yhä keltaisemmiksi, vaikka nurmi vielä sinnitteleekin vihreänä. Terassilla ei voi enää huoletta istua, koska viileys puree takapuoleen ja kolottaa selässä. Kynttilät on kaivettu esiin. Miksi tämä pimeys ja koleus tuntuu joka vuosi niin haikean apealta? Miksi ihminen on saanut riesakseen sellaisenkin uuden vaivan kuin kylmäurtikaria! Joo, joo - tämäkin on asennekysymys, pukeutumiskysymys ja neljä vuoden aikaa on vain rikkautta, mutta kun minä en ole syksyihminen. Rakastan valoa ja lempeää auringon lämpöä. Mitä siis pitäisi tehdä, kun en voi loputtomiin vaan istua sisällä kynttilänvalossa juomassa punaviiniä ja syömässä suklaata? <p></p><p>Piristy ihminen! Nyt on aika keskittyä kotiin, harrastaa kaikenlaista pientä piperrystä, haravoida lehtiä, musisoida, ryhtyä kokeilevaksi kokiksi keittiössä ja jos koronan riiviö ei pahene, voisi poiketa taidenäyttelyissä. Kyllä tästä pian joulu joutuu ja ensi kevät, jolloin haikeana muistelen joulukuusen tuoksua ja kynttilöitä ja totean ajan kulkevan niin nopeaan.<br /> </p>Monttuhttp://www.blogger.com/profile/17350728957951502421noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7880405443603715697.post-29805577383567688482020-09-16T13:24:00.000+03:002020-09-16T13:24:02.944+03:00Mistä sähkösi tulee?<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEilb43Qam3rwMYerPfq6ci8E6Hs_W3yY2TZs9cTFZ-_1NL5chWLh3vrzIvTjLUvN83dsTP7wKeOzNg42TD6Szl27e8D6DpQil_I8VnnFGTd7Aczw4c8IjxTHynESP-H2n1wwLghh45IUxxe/s1172/S%25C3%25A4hk%25C3%25B6.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="423" data-original-width="1172" height="234" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEilb43Qam3rwMYerPfq6ci8E6Hs_W3yY2TZs9cTFZ-_1NL5chWLh3vrzIvTjLUvN83dsTP7wKeOzNg42TD6Szl27e8D6DpQil_I8VnnFGTd7Aczw4c8IjxTHynESP-H2n1wwLghh45IUxxe/w654-h234/S%25C3%25A4hk%25C3%25B6.jpg" width="654" /></a></div><p>Tiedätkö mistä sähkösi on peräisin, miten se tuotetaan ja mitä se maksaa? Jaksatko kilpailuttaa? <br /></p><p>Tämän kuluneen vuoden aikana olen saanut useita puheluita eri sähköfirmoilta ja kun perustelen valintaani tai kieltäytymistäni, on kohtelu ollut joskus tylyä. Kaikki eivät kerro suoraan mistä sähkö tulee ja vaikuttavatko esim. pörssiheilahtelut tai muut markkinavaihtelut heidän hinnoitteluunsa. Muutaman euron säästöstä kieltäytyminen ei vielä tee minusta ökyrikasta, enkä heitä rahaa vessasta alas, kuten eräs myyjä oletti.<br /></p><p>En jaksa jatkuvasti seurata markkinoita ja kilpailuttaa. Haluan, että talouteeni päätyvä sähkö siirtoineen ja laskuineen tulevat samasta, tutusta firmasta. Haluan sen olevan paikallista ja ympäristöystävällistä ja olen sen takia valmis vaikka maksamaan muutaman sentin tai euron enemmän. Oikeata säästöä tulee vain sammuttamalla valot. Se on vähän sama asia kuin ajaisi kymmeniä kilometrejä muutaman sentin halvemman bensalitran perässä, milloin minnekin suuntaan. Saatan tietysti olla tässä ankarasti väärässä. Jos jaksaisin jatkuvasti kilpailuttaa, saattaisin säästää vuodessa kymmeniä euroja, tai ainakin yhden hyvän viinipullon verran. Mutta kun olen laiska.<br /></p><p>Sähkön alkuperää ja koko verkoston toimintaa on maallikon joskus vaikea käsittää. Mitä eroa on verkkoyhtiöllä ja sänkönmyyjällä, miten sähkö on tuotettu, mistä se oikeasti tulee, minkälaiset asiat ylipäätään vaikuttavat sähkön hintaan, jne.? Osaako sitä edes esittää juuri ne oikeat kysymykset ja ymmärtääkö vastauksia. Vertailu ei ole yksinkertaista. Itselläni ainakin suurimmaksi vaikuttimiksi jäävät firman toiminnan vastuullisuus ja 100 % kotimaisuus.<br /></p><p></p>Monttuhttp://www.blogger.com/profile/17350728957951502421noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7880405443603715697.post-74088133364588860082020-09-09T11:12:00.000+03:002020-09-09T11:12:37.495+03:00Tapojensa orja<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj647FVlnX6fTGetKZxqY37-5qqqn3NOEle2bNv_10vL9gcfSVDybVpqCcUAFmnbQNU0uxwRjVzqfzXMPSHN0wXjf9yYYkL5V-_Zn6kRMhT1qdT3CKDJYIVzLtGsA1Ylo8DjdNxFX9AYMTX/s1192/Tapojensa+orja.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="445" data-original-width="1192" height="233" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj647FVlnX6fTGetKZxqY37-5qqqn3NOEle2bNv_10vL9gcfSVDybVpqCcUAFmnbQNU0uxwRjVzqfzXMPSHN0wXjf9yYYkL5V-_Zn6kRMhT1qdT3CKDJYIVzLtGsA1Ylo8DjdNxFX9AYMTX/w625-h233/Tapojensa+orja.jpg" width="625" /></a></div><p></p><p>Mikähän mahtoi olla se vuosi, kun pyörin Porin jazzeilla ja tulin hankkineeksi rakkaan kahvimukini. Kiiltävän mustassa mukissa lukee lennokkaan koukeroisin kultakirjaimin "Pori Jazz, jazz necesse est". Olisiko tuo hankinta ollut joskus vuosituhannen vaihteessa? Jokatapauksessa, tuosta mukista juon aamukahvit viikon jokaisena arkipäivänä. Hyvin harvoin teen tässä poikkeuksen. Mikäli sellainen karmea tilanne yllättäisi, että jazzmuki on pesussa, on hätätilanteiden varalle nostalgiaa Sibelius-Akatemian kahvihuonevuosilta - valkoinen muki, minkä kyljessä komeilee pätkä Chopinin pianokappaletta. Se muki on 80-luvulta, nähnyt pitkän pätkän akateemista pause generalea kahvin muodossa ja viettää ansaittuja eläkepäiviä vain varamukin roolissa. Viikonloppu on sitten varattu Primavera-mukeille. Tällä logiikalla ihminen ei montaa mukia kaappiinsa tarvitse. Onhan tuo kyllä aika kaavoihinsa kangistunutta.</p><p>Äkkiä sitä huomaa elämässään muitakin omituisuuksia ja tapoja, mistä muodostuu päähänpinttymiä. Yksi tällainen on itselläni esimerkiksi pyykin ripustus, missä tietyt värikoodit ovat mielestäni suositeltavia. Harmillista on se, että puoliso taittelee tyynyliinat ja pyyhkeet hieman eri tavalla, vaikka eivät ne sen enempää hyllyssä tilaa viekään. Siivouksessakin täytyisi kyllä noudattaa tiettyä, hyväksi havaitsemaani etenemislogiikkaa. Eihän siitä mitään tule, jos joku sotkee systeemin. Rutiinit tuovat turvallisuuden tunnetta ja pitävät homman kasassa.<br /></p><p>Pitäisikö tälle orjalliselle tapojen noudattamiselle tehdä jotain? Pitää! Menen nyt heti ripustamaan pyykit uudelleen. Ei, se on tyhmää, se on jo tehty. Huomenna lupaan juoda jostain aivan muusta mukista aamukahvini. Lupaan lisätä siivoukseen yllätysmomentin ja lakkaan säätämästä lakeja siivousjärjestyksestä. Lisään kaikkeen ripauksen hullua luovuutta, mutta varon tekemästä siitä standardia. Täytyy kuitenkin pitää jokin roti, ettei lipsahda kaaokseen ja kadota kaikkea. Liika muutos ei ole hyvästä.<br /></p><p><br /></p>Monttuhttp://www.blogger.com/profile/17350728957951502421noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7880405443603715697.post-73900378263669610392020-09-02T15:26:00.000+03:002020-09-02T15:26:25.387+03:00Digiloikka ja Tintin paluu<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg3GwGeVJEjuWzCKltR-T-sxdAJXWBhZ4eCq6WAMyukcN3GVwO9mwsP74Hf55Ssdwwsa4FTS16GdiQ2kRjP4oEDhT5YQ2Qyx9THzhmdZYonzflQdTQixTmSFnow92w2Jp5sarHrPDcNRhpA/s1188/Digiloikka.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="425" data-original-width="1188" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg3GwGeVJEjuWzCKltR-T-sxdAJXWBhZ4eCq6WAMyukcN3GVwO9mwsP74Hf55Ssdwwsa4FTS16GdiQ2kRjP4oEDhT5YQ2Qyx9THzhmdZYonzflQdTQixTmSFnow92w2Jp5sarHrPDcNRhpA/s640/Digiloikka.jpg" width="640" /></a> </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Pitkän tauon jälkeen päätin tehdä blogiloikan takaisin näille sivustoille.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Osaeläke on lopulta tuntunut mukavalta "saavutukselta" ja töitä on ollut sopivasti, vaikka korona on myös muusikon pieniä tuloja kaventanut. Entistä enemmän sitä orientoituu kotiin ja pieniin puuhiin täällä. Totta puhuakseni - aika ei edes riitä kaikkeen, mitä on suunnitellut päivän aikana tekevänsä. Tiedän, että moni kärsi koronan tuomista rajoituksista, mutta sopeutumiseen tottuneelle luonteelle mikään ei loppujen lopuksi kovin paljon muuttunut, enkä ahdistunut.<br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Ehdin jo miltei pitää koko kevään opetukseni yliopistolla, kun rajoitukset ajoivat ovet säppiin ja viimeiset työt etäyhteyksien päähän. Työt vähän venyivät yli sopimuksen ja sen kuuluisan digiloikan jouduin minäkin siis kuitenkin ottamaan. Sivuhuomautuksena - inhoan näitä trendisanoja ja selittäisin sen jotenkin muulla tavalla. Digiloikka kuulostaa joltain epämääräiseltä koikkelehtimiselta kohti sellaista, mistä ei ole mitään käsitystä. Hupsista - jonnekin sinne bittiavaruuteen se hyppäsi ja katosi. No niin, takaisin siihen trendiin. Olisin kyllä loikkinut huomattavasti pidemmälle ja nopeammin, mikäli tekniikka olisi pysynyt perässäni. Pitäisikö tässä tuntea jonkinlaista ylevyyttä siitä, ettei nykytekniikka pysty täyttämään toiveitani. Tein videoita ja äänitteitä, kehittelin erilaisia teknisiä yhdistelmiä, istuin teamsissa, ym., mutta aina jotain puuttui, eikä homma toiminut. Ihmisten välinen kontakti ei ollut se ainoa puute. Musiikin tekemisestä, opettamisesta ja kuoron harjoittamisesta tuli vain kalpea yritys pitää asia kasassa siihen asti, että hommaa voisi taas tehdä "livenä". Ei ole sellaisia sovelluksia ja appeja, mitkä toimivat ja ajavat saman asian kuin esimerkiksi kuoron harjoittelu fyysisesti paikalla ollen. Ei, vaikka pistäisi kuinka luovuutensa peliin. Teams, zoom, ym. eivät toimi riittävän hyvin. Olen tästä oikeastaan hieman tyytyväinenkin - ihmisten täytyy yhdessä musisoidakseen todellakin kokoontua yhteen, kuunnella, hengittää ja aistia yhdessä. Luovan ilmapiirin yllä leijuva tietokoneen tasainen hurina, rätisevät yhteydet ja pirstotut kuvat aiheuttavat vain hiertymiä aivotoimintaan, väsyneet silmät ja puutuneen takapuolen.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Oliko digiloikassani sitten jotain hyvää? No - vanha, toimimaton web-kamera on vihdoin uusittu ja nyt on hankittuna myös se kauan kaivattu ulkoinen kovalevy. Opin uutta, sillä videoeditointikin alkoi muutaman raivon partaalle päätyneen otannan jälkeen sujua kuin liukuhihnalla. Jos oli bad hair day, ei tarvinnut esiintyä kuvassa - ääni riitti. Jos naama näkyikin, ei kukaan huomannut risoja verkkareita ja niiden väreihin kehnosti sointuvia villasukkia. Harmillista oli vain se, että melko uusi ripsiväri kuivui käytön puutteesta putkiloonsa. Oi autuas digi, kun mahdollistit loikkimisen pelkissä kasarikotivaatteissa aamusta iltaan. Loikin tästä seuraavaksi nauttimaan loppukesän aurinkopäivästä. <br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><p style="text-align: left;"></p><div class="separator" style="clear: both;"> </div><p></p><p> <br /></p><p></p>Monttuhttp://www.blogger.com/profile/17350728957951502421noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7880405443603715697.post-60626796110095295692019-02-03T12:05:00.000+02:002019-02-03T12:05:34.074+02:00Vanhanaikainen?<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj3a3DZ50-rNKSK0qYmvKy73IYB1mW7Ikrcac2IAtcpf-QdOmEROoRN149vR_6b_Nj7YYK3XTnEKnh8hllxGTgGOmJ-yizLyJB5p3j7G8V_jaBCKeAZZlk_4x1uxjHb1qSdihp9s5APIUg7/s1600/Mobiilipullasovellus+001.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="593" data-original-width="1600" height="236" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj3a3DZ50-rNKSK0qYmvKy73IYB1mW7Ikrcac2IAtcpf-QdOmEROoRN149vR_6b_Nj7YYK3XTnEKnh8hllxGTgGOmJ-yizLyJB5p3j7G8V_jaBCKeAZZlk_4x1uxjHb1qSdihp9s5APIUg7/s640/Mobiilipullasovellus+001.jpg" width="640" /></a></div>
Lähimaksu, mobiilimaksu, parkkisovellus, mobiilivarmenne... pitääkö kaikki tapahtua kättä heilauttamalla tai yhtä nappia painamalla?! En suostu ja päätän kuulua viimeisten vanhanaikaisten joukkoon.<br />
<br />
En käytä puhelinta pankkiasioihin, pysäköintiin tai muutenkaan maksuvälineenä tai varmenteena. Puhelin on viestimistä varten. Entä sitten kun akku on loppuu, verkko kaatuu, tms.? Paperinen kalenterikin on paljon kätevämpi kuin sähköinen - siihen kirjoittaa nopeammin ja sivujen selaaminen käy näppärämmin. Yritin hetken käyttää puhelimen kalenteria, mutta jo viikon sisällä olin kirjakaupassa ostamassa tuttua, luotettavaa paperiversiota.<br />
<br />
Miten asiat hoituivat ennen äppejä ja sometusta? Ihmiset puhuivat oikeasti keskenään ja palvelu oli henkilökohtaista. Nykyään tuijotetaan ruutua niin, ettei ympäristöä enää havaita. <br />
<br />
Maksatko lähimaksulla? Minä en enää sen jälkeen kun sain neljän euron ostoksesta miltei tuplavisa-laskun, minkä huomasin sattumalta vasta verkkopankista. En ollut tehnyt mitään sopimusta verkkolaskutuksesta, eikä minulle tullut koskaan tietoa siitä, että moinen visa-lasku odotti maksamista. Hoidan pankkiasiat verkossa yleensä kerralla ja kerran kuukaudessa. Tämä lasku oli viestit-osiossa, mihin ei pitäisi tulla muuta kuin pankin tiedotteita. Sen maksaminen myöhästyi kolme päivää ja siitä lisäkustannukset. Eikä siinä kaikki - tuohtuneen puheluni jälkeen asia piti olla kunnossa ja hoidettu, mutta kuukausi laskun maksamisesta tuli vielä yksi samaista lähimaksua koskeva lasku, minkä jäännössumma oli 0,20 euroa. Naurettavaa, mutta maksoin sen eräpäivään mennessä, jotta ei lähde kasvamaan korkoa.<br />
<br />
Luotan valitettavasti vain paperiin ja aitoon palveluun - olen ilmeisesti se vanhanaikainen jäärä.Monttuhttp://www.blogger.com/profile/17350728957951502421noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7880405443603715697.post-19085502303357372852019-01-20T14:52:00.000+02:002019-01-20T14:52:38.838+02:00Pyhiä ja vähemmän pyhiä ajatuksia.<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgf-ieZDyk59TKnDdjGy0Iny_fK1sV4YFvgsnnwQyCrBlcd4O7r1we5C7AEDEDGNpMMYDakUD7S_05mbGA1XBi5RkD6OdWPvcQtA53tkCevQ5szWGmgY0QG2A6jO7aOUy0-f8en7ApLhAEo/s1600/Tintin+lumienkeli+001.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="597" data-original-width="1600" height="238" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgf-ieZDyk59TKnDdjGy0Iny_fK1sV4YFvgsnnwQyCrBlcd4O7r1we5C7AEDEDGNpMMYDakUD7S_05mbGA1XBi5RkD6OdWPvcQtA53tkCevQ5szWGmgY0QG2A6jO7aOUy0-f8en7ApLhAEo/s640/Tintin+lumienkeli+001.jpg" width="640" /></a></div>
<span id="goog_1888832270"></span><span id="goog_1888832271">Täällä sitä on oltu ihan hissukseen sen jälkeen kun puoliso kotiutui sairaalasta polven tekonivelleikkauksesta. Toipuminen vie aikansa ja nyt eletään hidasta elämää, olipa arki tai pyhä.</span><br />
<br />
Eilen tuli muisteltua Pyhän Henrikin päivää kahdeksan vuotta sitten. Olimme silloin kuoron kanssa edustusmatkalla Roomassa ja Vatikaanissa, yhdessä Suomen ekumeenisen delegaation kanssa. Se oli huikea reissu ja täynnä kokemuksia, mitä ei normaalisti, eikä toiste varmasti koskaan eteen tule. Mikään huvimatka se ei meikäläiselle ollut - ei tosin kuorollekaan - mutta ehkä urani merkittävimpiä reissuja tähän asti. Joka päivä tärkeitä esiintymisiä, edustamista ja kaiken päälle vielä merkittävän musiikkifestivaalin avauskonsertin johtaminen... ne kaikki ovat toki jääneet pysyvästi mieleen. Oli siellä aikaa myös pysähtyä nautiskelemaan tunnelmista, historiasta, ruuasta ja ystävien seurasta. Katolinen kirkko ei saa minulta varauksetonta kunnioitusta, mutta arvostan sitä pyhyyden tunnetta, mikä huokui vastaan mm. kirkkorakennuksissa. Meillä kun näyttää siltä, että kirkoista pyritään tekemään olohuoneita ja markkinapaikkoja "kohtaamisen" varjolla. Kirkoistamme saa pian etsimällä etsiä pyhyyden tunnetta. Kahviloita ja kohtaamispaikkoja löytyisi kyllä ihan tarpeeksi muualtakin. Minä en ainakaan hae kirkosta kahvilatunnelmaa, jos nyt enää mitään muutakaan. No, enpä jaksa enempää kirkollisista asioista - koen vain turhautuvani ja etääntyväni entisestään ja alan kaivata Roomaan.<br />
<br />
Tässä hitaassa viikonlopussa on seurattu takapihan vipellystä; kengurun kokoista rusakkoa, joka on uuden vuoden aatosta lähtien tullut kellon tarkasti 21.17, mustarastasta ja muita siivekkäitä, pienen pientä metsähiirtä ja kaiken yllä vaanivaa haukkaa. Lumitöitä olen tehnyt vain välttämättömän; portaat, polku takapihalla ja reitti etupihalta postilaatikolle. Kaikki portinpieliin kuseksivat koirat ja varsinkin niiden välinpitämättömät, piittaamattomat omistajat saavat kahlata hangessa - en enää lanaa heille leveää polkua. Meidän koira ei koskaan saanut ruikkia toisten pihapolulle tai portille, mutta se oli ja sen omistajatkin ovat siitä fiksummasta päästä populaa.<br />
<br />
Tässä tämä pyhä lipuu kohti arkea. Menen ulkoiluttamaan jalkapuolen puolisoni ja nautin sitten lasillisen punaviiniä sinistyvän hetken kera.Monttuhttp://www.blogger.com/profile/17350728957951502421noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7880405443603715697.post-79532188563647496672019-01-16T13:06:00.000+02:002019-01-16T13:06:43.121+02:00Myydäänkö asunto vai sisustus?<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhmTQblLbIoqjlgeYdrakVc6oZ1SR8ZUoKLf6xqAjENVgs7Z37bdSV9T6RjkNCMelWqQVMPt98OYagWN9YXFNma80bkVbRugG2KwrzH83G9bBHbWlZzYidAGKLwI5Pp-n3Ybp0ZImrMu659/s1600/Tintti+ostaa+asuntoa+001.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="611" data-original-width="1600" height="244" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhmTQblLbIoqjlgeYdrakVc6oZ1SR8ZUoKLf6xqAjENVgs7Z37bdSV9T6RjkNCMelWqQVMPt98OYagWN9YXFNma80bkVbRugG2KwrzH83G9bBHbWlZzYidAGKLwI5Pp-n3Ybp0ZImrMu659/s640/Tintti+ostaa+asuntoa+001.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Asuntomarkkinoita tulee väistämättä seurattua sivusilmällä mm. koti-liitteen selailun muodossa. Samalla saa jonkin kuvan nykyisen asunnon arvosta suhteessa muihin lähistöllä myynnissä oleviin, jne. Itse kierrettiin näytöissä ahkerasti runsas kuusi vuotta sitten.<br />
<br />
Jos ostaisin asuntoa nyt, niin en innostuisi nykymarkkinatrendistä. Jos lähden asuntomarkkinoille ostomielessä, en ole kiinnostunut myytävän kohteen sisustuksellisista elementeistä. Oikeastaan sivuutan lehdessäkin ne kohteet, missä on kuvattu asetelma keittiön tiskipöydällä tai saunan lauteilla. Niillä hartaudella sijoitetuilla mutteripannuilla, saunavihdoilla ja viikatuilla pyyhkeillä ei tehdä ainakaan minuun vaikutusta. Herää vain epäluuloinen kysymys, että mitä sillä halutaan viestittää tai peittää. Asunnon siisteys kertoo toki jotain siitä, kuinka asukas on asunnosta yleensä huolehtinut, mutta unohtaisin turhanpäiväiset nätitykset ja tuunaukset - todelliselle ostajalle niillä ei ole mitään merkitystä. En ole menossa ostamaan mutteripannua, tehosteseinää tai sisustusvinkkejä - ne saan aikaan ihan itsekin.<br />
<br />
Varteenotettavana ostajana olen kiinnostunut asunnon pohjaratkaisusta, talon sijainnista, rakenteista ja kunnosta, tehdyistä remonteista ja erityisesti mahdollisen taloyhtiön asioiden hoidosta. En kävele edes taloon sisään, mikäli huomaan jo ulkopuolella sokkelissa tai sadevesijärjestelmissä jotain epäilyttävää. En voi sille mitään, mutta täydelliset tasakatot herättävät minussa valitettavasti epäluuloa. Yleensä menen kohteessa ensimmäisenä kylpyhuoneeseen ja luon siellä silmäyksen nurkkiin ja laatoituksiin. Hajut ja ilmanvaihtokin kertovat melko paljon. Seuraavaksi tsekkaan sitten muut nurkat ja pattereiden alustat. Kysyn myös miksi on remontoitu ja miten, mikäli jotain on tehty. Jos kaikki näyttää silmämääräisesti hyvältä, haluan tutkia paperit, todistukset ja yhtiötä koskevan taloudenhoidon.<br />
<br />
Olenko "hankala" ostajaehdokas? Ei - isojen hankintojen kanssa on vain oltava tarkkana ja tiedettävä mitä haluaa. Jälkeenpäin on typerää ja raskasta ryhtyä marisemaan. Joskus remontoimaton kohde on parempi ostos kuin kiireellä ja mahdollisesti halvalla tuunattu "komistus".<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />Monttuhttp://www.blogger.com/profile/17350728957951502421noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7880405443603715697.post-52998044394286638872019-01-13T13:30:00.000+02:002019-01-13T14:52:12.090+02:00Lottovoitto<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh7qF4U8Ey2tJxqAWDvtEMu6iVpPESDddrbUX1m_aYDFBIheMH2MMsAPuNbQgLg3KRyfSP5nZO5eFhP1hedVxodziTe0eQ6d1k0nvaGJv4IDLWrXoISyQStIx8d5tnndMuPwoJPf7i7sO56/s1600/Tintin+lottovoitto+001.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="610" data-original-width="1600" height="244" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh7qF4U8Ey2tJxqAWDvtEMu6iVpPESDddrbUX1m_aYDFBIheMH2MMsAPuNbQgLg3KRyfSP5nZO5eFhP1hedVxodziTe0eQ6d1k0nvaGJv4IDLWrXoISyQStIx8d5tnndMuPwoJPf7i7sO56/s640/Tintin+lottovoitto+001.jpg" width="640" /></a></div>
Vielä ei arvannut kukaan seitsemää numeroa oikein ja loton pääpotti kasvaa yhä vaan. Kai se on pakko yrittää ensi viikolla, vaikka tilastolliset laskelmat eivät mitenkään puolla voiton päätymistä tähän osoitteeseen. <br />
<br />
Sillä rahalla toteuttaisi kyllä melko monta haavetta. En ryhdy edes luettelemaan, mitä kaikkea mielessä pyörii sen summan tärväämiseksi. Osa täytyisi tietysti säästää tai sijoittaa järkevästi. Toisessa päässä haavetta mieli törmää todellisuuteen - mitä hitsiä sitä oikeasti tekisi niin suurella rahasummalla! Tarkemmin ajatellen, siitä seuraa myös murhetta ja pienempikin summa kyllä riittäisi.<br />
<br />
Vielä lottovoittoakin enemmän toivon, että kaikki läheiset saisivat elää terveinä ja onnellisina, minä mukaan lukien. Toki olisi kiva tehdä vähän remppaa ja elellä huoletta, mutta melko mukavaa tämä on nytkin. Mustarastas lauloi tänään ensimmäisen kerran - mihinkä sitä nyt näin hienosta paikasta lähtisi. Niin - kuulostaa kaunopuheiselta, mutta jos pitäisi valita kymmenen miljoonan tai esimerkiksi sen terveyden välillä, niin valinta on ainakin täällä päässä aika helppo.<br />
<br />
Jos se voitto ei nyt jostain syystä taaskaan löydä tietään tänne, niin toivon sen menevän todella suureen tarpeeseen ja useaan eri osoitteeseen.Monttuhttp://www.blogger.com/profile/17350728957951502421noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7880405443603715697.post-73323592199559847212019-01-08T16:43:00.000+02:002019-01-08T16:43:31.870+02:00"Puolihyväkuntoinen"<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9XByWVkBDAv2X3adFlEnhNtjHhaRNlIaQyCf6EXdjwyWgVvnP0jPKFtNIqb9Gu9U4vjnpm3N6NBY0SAerZ_mq7EeZIZjufwBwYxAui3-MJLKu7lLQ5pLpNgqnqI9Ce6XQeTcEyp6UUUW3/s1600/Tinttil%25C3%25A4n+autokorjaamo+001.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="560" data-original-width="1600" height="224" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9XByWVkBDAv2X3adFlEnhNtjHhaRNlIaQyCf6EXdjwyWgVvnP0jPKFtNIqb9Gu9U4vjnpm3N6NBY0SAerZ_mq7EeZIZjufwBwYxAui3-MJLKu7lLQ5pLpNgqnqI9Ce6XQeTcEyp6UUUW3/s640/Tinttil%25C3%25A4n+autokorjaamo+001.jpg" width="640" /></a></div>
Autokoulussa opetettiin, ainakin minulle, aikoinaan juuri noin - kesken matkan katkennut auton tuulettimenhihna on helppo korvata naisten sukkahousuilla. Toisin on kytkimen kanssa, vaikka se naisenergialla saatiinkin jouluaattona toimimaan. Nyt Skoda-polo kävi tohtorilla ja jännitimme odotustilassa kuinka käy - vieläkö vanhasta saadaan toimiva.<br />
<br />
Nuori huoltomies tuli noin parinkymmenen hermostuttavan minuutin kuluttua kertomaan tilanteen ammattikielellä, autolatinaksi. Kun pyysimme häntä suomentamaan asian niin, että täditkin sen ymmärtävät, hän totesi kytkimen olevan "puolihyväkuntoinen"... niin kuin koko muukin auto. Isoa remonttia ei siis vielä tarvittu ja selviämme ainakin jonkin matkaa eteenpäin pienillä aputoimilla, kuten kytkimen ja jarrunesteen vaihdolla. Siitä pelkästä ilosta sitten kaasutimme toiselle puolelle kaupunkia shoppailemaan.<br />
<br />
Olimme kuluneen parin viikon aikana saaneet ystävällisiä kyytejä kauppaan, mutta varmuuden vuoksi selvitimme myös palvelulinjat, ym. julkiset yhteydet, millä puolikuntoiset raajarikkoiset suoriutuvat tarvittaessa välttämättömistä menoistaan. Ei voi mitään, mutta kyllä se oma auto vaan on ihana ja tarpeen - elämä, kulkeminen ja asiointi on ainakin tällä hetkellä huomattavasti helpompaa ja nopeampaa niin. Jääpä aikaa taapertaa lähimetsään kuuntelemaan lumen satamista ja puiden hiljaista napsahtelua.<br />
<br />
<br />
Monttuhttp://www.blogger.com/profile/17350728957951502421noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7880405443603715697.post-17650247167984611112019-01-05T18:09:00.000+02:002019-01-05T18:09:31.918+02:00Loppiaisaatto Shakespearen tapaan?<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEirYvYjuOFlosOIjYotSlJu2Exf9-LMawqU_gfBxBJi7GqMgyhbkkG3RTYoblF9mdVvtqJpbOQUqconz0PrtfAYHQZlPHGETZifPHK46ppbhiuSsaL36Bfe66bjg1HDRMHxvUaiZSb5fva0/s1600/Tinttien+loppiainen+001.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="639" data-original-width="1600" height="254" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEirYvYjuOFlosOIjYotSlJu2Exf9-LMawqU_gfBxBJi7GqMgyhbkkG3RTYoblF9mdVvtqJpbOQUqconz0PrtfAYHQZlPHGETZifPHK46ppbhiuSsaL36Bfe66bjg1HDRMHxvUaiZSb5fva0/s640/Tinttien+loppiainen+001.jpg" width="640" /></a></div>
Joulunpyhiä on vielä yksi juhlittavana. Aatto juhlista jaloin ja jostain syystä ilmeisesti Shakespearkin ajatteli niin, kun kirjoitti melankolisen komedian "Loppiaisaatto". En kyllä ymmärrä miten Loppiainen siihen liittyy, mutta näytelmää on ilmeisesti joidenkin tietojen mukaan ainakin esitetty Englannin hovissa kyseisenä päivänä, vuonna 1601.<br />
<br />
Mikäli aatto olisi täällä sujunut Shakespearin tapaan, olisin aloittanut aamuni viiksiä liimaillen ja sekavaa kolmiodraamaa juonien. Tähän mennessä olisi jo kahvin sijaan mennyt vähintään kolme pulloa viiniä ja orava makaisi haaksirikkoutuneena takapihan hangessa. Siis mitä? Älä kysy - tämä kaikki on aivan yhtä vesiselvää tai sekavaa kuin Shakespearillakin.<br />
<br />
Tällä hetkellä kämppä on kuitenkin siistitty, orava ruokittu ja draamaa on ollut ainoastaan lintulaudalla. Illalla tulee vielä pari rusakkoa marjakuusen alle yökylään. Kuusi saa kasvaa hetken olohuoneessa... siis joulukuusi. Huomenna lauletaan viimeisen kerran joululauluja niin jotta tupa raikaa ja talitintit tippuu oksilta. Sitten aletaan hiljalleen purkaa joulua. Huh... onkohan mulla kuumetta? Itämaan tietäjiä muistaen - hyvää Loppiaista!<br />
Monttuhttp://www.blogger.com/profile/17350728957951502421noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7880405443603715697.post-68014640604907943222018-12-30T10:30:00.001+02:002018-12-30T10:30:47.306+02:00Menneen vuoden muistelot.<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEisu6_uqaTeO7nd52B-O-fbcjyKx8__7vjflveru4ranns_HH18ZMZ5ahek-enjAKwTSf2sgTyi7CByUXC7Sca2W8GOktrl8jbN8fzyXTPwgEnhQLaEzniNoTtH1ia-w-zTLGCSsb-d59jH/s1600/Tintin+mennyt+vuosi+001.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="619" data-original-width="1600" height="246" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEisu6_uqaTeO7nd52B-O-fbcjyKx8__7vjflveru4ranns_HH18ZMZ5ahek-enjAKwTSf2sgTyi7CByUXC7Sca2W8GOktrl8jbN8fzyXTPwgEnhQLaEzniNoTtH1ia-w-zTLGCSsb-d59jH/s640/Tintin+mennyt+vuosi+001.jpg" width="640" /></a></div>
Taas ollaan uuden vuoden kynnyksellä lupauksia ja toiveita ladellen, vanhasta tiliä tehden. Tahtoo vaan mennä jo tapahtumat, vuodet ja valokuvatkin sekaisin. Merkittävimmät tapahtumat ehkä jotenkin tulevat mieleen kun joku niistä sopivasti muistuttaa.<br />
<br />
Hyvä palaute on sellainen, missä negatiiviset asiat on tungettu kerrosvoileivän väliin - eli ensin muistellaan positiivista, sitten tulee se ikävä osuus ja vielä viimeiseksi jätetään positiivinen tunnelma. Kokeillaan.<br />
<br />
On mukavaa olla elossa!<br />
<br />
Ja tähän väliin sitten niitä asioita, mitkä ovat ikäviä tai siinä hilkulla... voiko niistä leipoa positiivisia vai jäävätkö negatiivisen puolelle, on paikoin kysymysmerkki. Maailman menoa on ikävä katsella, mutta jos katselee vielä kauemmas kuin vain viime vuoteen, huomaa, että tällaistahan se meno on ollut ennenkin. Ei tässä mitään niin kovin uutta ole, eikä ihminen opi virheistään. Samat asiat toistuvat hieman eri muodoissaan. Hyvin negatiivista.<br />
<br />
Globaalista ajattelusta hieman lähemmäs. Aktiivimalli ei koskettanut itseäni - onneksi, sillä puolikuntoinen muusikonrenttu olisi ollut todella pulassa. Pelastukseni on ollut pieni osatyökyvyttömyyseläke ja nyt myöhemmin ammatillinen kuntoutus. Olin myös mukana juuri päätökseen saadussa valtakunnallisessa OTE -kärkihankkeessa, osallistuen Pirkanmaan TOIKEn (Toimintakykykeskus, Tays) vetämään hankkeeseen "kehittäjäasiantuntijana". Nimike oli ehkä hienompi kuin varsinainen panokseni, mutta henkilökohtaista kokemusta ja näkemystä arvostettiin. Pohdimme osatyökykyisten polkuja työelämään, ym. siihen liittyvää ja hienoja asioita on hankkeen myötä saatu aikaiseksi, mutta osa vain paperilla. Huoleni ovat ne +50v ihmiset, jotka ovat työkyvyttömiä, mutta eivät ole jostain käsittämättömästä syystä saaneet siitä virallista päätöstä. Yhä uudestaan he kulkevat läpi byrokratian ja erilaisten työllistämistoimien, päätymättä muualle kuin uudelleen alkupisteeseen ja sama kierre jatkuu. He eivät voi tehdä töitä, mutta eivät myöskään pääse eläkkeelle, joten he eivät ole oikeutettuja mihinkään ns. etuuksiin tai tukiin. Kun tätä oravanpyörää jatkuu vuodesta toiseen, ihminen väsyy yrittämään ja ruumiillisten vammojensa lisäksi alkaa kärsiä myös henkinen puoli.<br />
Ei tästä laajasta aihepiiristä sen enempää.<br />
<br />
Itselleni aikaisemmin hyvin merkityksellinen kirkko on romahtanut rajusti negatiiviselle puolelle. Ongelmat kulminoituvat mielestäni pitkälti taitamattomaan johtamiseen. Olen myös kokenut ja nähnyt liikaa sellaista, mikä ei kuulu ollenkaan minun käsitykseeni oikeudenmukaisuudesta ja rehellisyydestä.... olkoonkin, että kirkon tekemä diakoniatyö on mielestäni tärkeää. Yhä mietin mitä teen tämän asian kanssa, mutta tietty etäisyys on välillemme kasvanut. <br />
<br />
Olisiko jo syytä alkaa luetella niitä positiivisia. <br />
Lähelläni on paljon rakkaita ihmisiä, joista olen niin onnellinen! Vaikka tänä vuonna tuli täyteen 50 vuotta ja ruumis on rapistunut matkan varrella, on elämästä saanut nauttia täysillä. Jokainen pieni vastoinkäyminen on lopulta kääntynyt siunaukseksi kun sitä on tarkemmin miettinyt. Olen nähnyt ja kokenut valtavan paljon uutta, löytänyt merkitystä jo kerran kolutusta, oppinut ottamaan ilon irti kaikesta pienestä ja odotan tyytyväisenä tulevaa. En tarvitse mitään suurta, enkä kovin paljon. <br />
<br />
Vaikka maailma on mitä on, meillä asiat ovat kohtalaisen hyvin. Puhdasta luontoa riittää vielä samoiltavaksi, puhdasta ruokaa riittää syötäväksi ja yhteiskunta kykenee edes puhumaan heikompien auttamisesta. Nautin jokaisesta puusta pihassamme, linnuista ja jopa noista kahdesta oravan ryökäleestä, jotka taistelevat takapihan herruudesta. Onni ja tyytyväisyys löytyvät ihan meistä itsestämme.Monttuhttp://www.blogger.com/profile/17350728957951502421noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7880405443603715697.post-75267380149444563362018-12-26T10:42:00.000+02:002018-12-26T10:42:20.286+02:00Joulusaldo<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjwh1kinu9L8_w-tLCpEiVMDw3zukf6-UUVl0X3S8BNaSsKQsf2KeUc8j3Y7BGbJzD1O0YLvoCNooeuyU2QkfP0Uqfr7NWZeC6VfGb35qliosm-KDD5siYx5akGrW_R7e0WzgOzL7vHiDff/s1600/Tintin+laiska+Tapani+001.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="627" data-original-width="1600" height="250" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjwh1kinu9L8_w-tLCpEiVMDw3zukf6-UUVl0X3S8BNaSsKQsf2KeUc8j3Y7BGbJzD1O0YLvoCNooeuyU2QkfP0Uqfr7NWZeC6VfGb35qliosm-KDD5siYx5akGrW_R7e0WzgOzL7vHiDff/s640/Tintin+laiska+Tapani+001.jpg" width="640" /></a></div>
Joulu on vielä kesken, mutta nyt jo voi sanoa, että saldo on kaikella tapaa plussan puolella. Tonttu on ollut antelias ja jättänyt kuusen alle runsaasti lahjoja, ruokaa oli tänäkin vuonna piirun päälle liikaa, suklaat on miltei syömättä ja tunnelmaa riittää yhä. Olisivatpa kaikki yhtä onnekkaita, mutta niin ei uutisista päätellen valitettavasti ole tänäkään jouluna.<br />
<br />
Onko väärin olla ajattelematta niitä murheita, mitä ympäröivässä maailmassa riittää? Ei - sillä ne eivät lopu murehtimalla, eikä maailma pelastu. Siksi en tämän enempää paneudu surkeuksiin.<br />
<br />
Se pitää kyllä kertoa, että draamaa oli täälläkin kun autosta katosi kytkin jouluaaton kotimatkalla. Onneksi oli "enkeleitä matkassa" ja meno tyssäsi vasta moottoritien ylärampilla, juuri ennen risteystä, eikä kotiin ollut kuin reilu pari kilometriä. Tänään siis liikutaan vain omin jaloin kotipihan tuntumissa - ei tarvitse lähteä mihinkään.... kun ei voi.<br />
<br />
Päivä alkaa jälleen pidentyä ja auringonkin piti näyttäytyä, mutta nyt sataa hiljalleen jotain lumen näköistä ja pilvet peittävät taivaan. Aivan oivallinen hetki siis vetäytyä kuusen katveeseen kirjojen ja suklaan kera ja kasvatella joulusaldoa.... sen myötä jotain muutakin. Lämmintä joulun jatkoa!Monttuhttp://www.blogger.com/profile/17350728957951502421noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7880405443603715697.post-13434940533487682682018-12-23T08:53:00.000+02:002018-12-23T08:53:19.782+02:00Hyvää joulua 2018!<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhK5IWLtov4LuSt1tmeb3PMBVtMGhqEH86UeAXyFi9E4VeitBlHsFFDrfyGWcPHbhxhAuN-mIvB6Py5wylEGqWDHwfR7_Gx52UdyaZ23X_z6Cb82hZLDvUh3Y1W2FOJGt3wOkbzFY5sEI3i/s1600/Tinttil%25C3%25A4n+joulu+2018+001.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1086" data-original-width="1600" height="434" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhK5IWLtov4LuSt1tmeb3PMBVtMGhqEH86UeAXyFi9E4VeitBlHsFFDrfyGWcPHbhxhAuN-mIvB6Py5wylEGqWDHwfR7_Gx52UdyaZ23X_z6Cb82hZLDvUh3Y1W2FOJGt3wOkbzFY5sEI3i/s640/Tinttil%25C3%25A4n+joulu+2018+001.jpg" width="640" /></a></div>
Kaikki on valmista. Kuusi on koristeltu ja koti on muutenkin virittäytynyt joulun tunnelmaan. Lyhdyt palavat ulkona, lintuja ja oraviakin on muistettu. Maisema on sopivan talvinen. Ei ole mihinkään kiire. Aamukahvi odottaa minua ja lumenluojaa. Ensimmäinen joulusauna lämpiää tänään. Ei kauppoja, hälyä ja väenpaljoutta... vain lepoa, rauhaa ja viipyvää tunnelmointia.<br />
<br />
Kaikkea hyvää, lämpöä, iloa ja valoa myös sinun, sekä läheistesi jouluun!Monttuhttp://www.blogger.com/profile/17350728957951502421noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7880405443603715697.post-89527527925848162082018-12-20T13:49:00.000+02:002018-12-20T13:49:49.300+02:00Voihan kuusipuu!<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh04OM8x1DapE0TpkapyP8dR19N4hWLiw7fPNcyUSHFHSTwDVVv5A2xN3FPSnTrzHbyTtoVfdm-fSx4cdi6L4iKrMkVvi1zu_fguLE1TCFK26XySK_tgy7XX6vpxfgfXCDqFzNODILN6o14/s1600/Tintti+koristelee+kuusta+001.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="617" data-original-width="1600" height="246" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh04OM8x1DapE0TpkapyP8dR19N4hWLiw7fPNcyUSHFHSTwDVVv5A2xN3FPSnTrzHbyTtoVfdm-fSx4cdi6L4iKrMkVvi1zu_fguLE1TCFK26XySK_tgy7XX6vpxfgfXCDqFzNODILN6o14/s640/Tintti+koristelee+kuusta+001.jpg" width="640" /></a></div>
Tänään pitäisi lähteä etsimään luotettava kuusikauppias ja tuuhea, kaunis, kestävä, kohtuuhintainen, tasainen... mieluusti serbiankuusi, mikä allergisoi vähemmän. Mihinkään kohtuuttoman hintaiseen karahkaan en tyydy. Helpommin sanottu kuin tehty ja ilmassa on katastrofin aineksia. Jo viime vuonna luottokuusikauppiaani kauppapaikalla oli pelkkä monttu, eikä kukaan tiedä mihin kuusikauppias katosi. Pitkän etsinnän ja suosituksien jälkeen löysin toisen kauppiaan, mutta hänen kauppapaikallaan kohoaa tänä vuonna rakennustyömaa. Kukaan ei tiedä missä kauppias, saati kuuset ovat! Miksi mikään ei pysy ennallaan?!<br />
<br />
En halua kokea uudelleen sitäkään draamaa kun kuusesta tuli kalju yhdessä yössä ja neulasia oli vain sukan pohjissa. Sain toki sinä surullisena jouluna rahani takaisin alihankkijalta, joka koki karvaat tappiot kun meni luottamaan "viljelijään", joka katosi tavoittamattomiin lastin toimitettuaan. En ollut ainoa, jonka kuusi oli ilmeisesti kaadettu joskus juhannuksena, ties missä. Älä ikinä osta kuusta iltahämärissä! Sen harmin jälkeen olen myös aina hankkinut kuusen hyvissä ajoin ennen joulun pyhiä.<br />
<br />
Nyt voin siis vain toivoa, että löydän kohtalaisen puun. Helpommalla pääsisi kun hankkisi tekokuusen, mutta vielä en ole siihen valmis. Kuusen pitää olla aito, vaikka sieltä aamulla ryömisikin esiin inhottava pikku mato. Kuusen pitää vähän tuoksua, vaikka siitä menisikin nokka tukkoon ja iho näppylöille. Kuusi.... ah, kuusi!Monttuhttp://www.blogger.com/profile/17350728957951502421noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7880405443603715697.post-35173866357987014502018-12-17T14:05:00.000+02:002018-12-17T14:05:09.189+02:00Joulumieli<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi8ncyo_JNGUaNA2WvuiSSfjnndYnEyFqGkVvgeK4XXHdqm9wTt0Lx0ers3rAzjp1AiGRf9Y-Z0fRKLf8inYwWJttvm9sVUZy6XZqQrRUA5ZelohPYtCAI_kohXZvUOoAeNJetsQLVE9a55/s1600/Viikko+jouluun+001.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="591" data-original-width="1600" height="236" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi8ncyo_JNGUaNA2WvuiSSfjnndYnEyFqGkVvgeK4XXHdqm9wTt0Lx0ers3rAzjp1AiGRf9Y-Z0fRKLf8inYwWJttvm9sVUZy6XZqQrRUA5ZelohPYtCAI_kohXZvUOoAeNJetsQLVE9a55/s640/Viikko+jouluun+001.jpg" width="640" /></a></div>
Jouluun on todellakin enää viikko ja joulumielen nostatuksella alkaa olla kohta kiire. Joku siivoaa, tuunaa perinneruokia, kuuntelee joululauluja ja koristelee paikat jo marraskuussa - toisille riittää vähempikin. Aina löytyy se yksi, joka herää juhlaan viime tingassa ja juoksee itsensä näännyksiin juuri pyhän kynnyksellä.<br />
<br />
Parhaimman joulumielen saa hissukseen houkuttelemalla, jättämällä kaiken väkinäisen ja pakon pois. Jos perinteet eivät enää iske, niin viis siitä ja uutta kokeilemaan. Kaiken ei täydy olla niin kuin joka joulu on ollut. Joulun sanoma ei muutu, vaikka jokin muu muuttuisikin.<br />
<br />
Tänä vuonna koen joulumielen jo tulleen, enkä ole edes mitenkään suuresti joutunut ponnistelemaan sen eteen - toki jotain pientä siivousta on silloin tällöin harrastettu, läheisten pieniä muistamisia osa toimitettu jo hyvissä ajoin ja pientä tarpeellista kauppalistaa laadittu. Kuusen hakukin on nyt puolittain suunniteltu. Huomasin joulumielen kuitenkin vahvimmin pari viikkoa sitten, kun lähetimme joulukukkatervehdyksen tuntemattomalle, yksinäiselle vanhukselle. Tuo sama tunne tuli taas eilen, kun kävimme kuoron kanssa laulamassa ja laulattamassa joululauluja kahdella vanhusten palvelutalolla. Parempaa joulumieltä ei voi saada kuin ilo ja valo ihmisten silmissä. Kunpa sitä iloa ja valoa voisi jakaa useammallekin. Yksi pienikin pilkahdus ja teko voi olla kuitenkin osa jotain suurempaa.Monttuhttp://www.blogger.com/profile/17350728957951502421noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7880405443603715697.post-52710495944104064602018-12-14T09:11:00.000+02:002018-12-14T09:11:15.628+02:00Comeback<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhszepE33TjcjxPh7aRz39ovDd1ubDMWRtQlZM1jDIcCCeR7EZfThkr0x6LADjDaFei7EZokod47xUC-6uqfEUjga7d4AoAPrFroAPgQf9oLeksKCrnlEkgK6GhdMscHBuYV49_zT8M6aio/s1600/Tintin+comeback+001.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="644" data-original-width="1600" height="256" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhszepE33TjcjxPh7aRz39ovDd1ubDMWRtQlZM1jDIcCCeR7EZfThkr0x6LADjDaFei7EZokod47xUC-6uqfEUjga7d4AoAPrFroAPgQf9oLeksKCrnlEkgK6GhdMscHBuYV49_zT8M6aio/s640/Tintin+comeback+001.jpg" width="640" /></a></div>
Onko mitään epäilyttävämpää kuin comeback? Elähtäneet, jo kerran laskukauden kokeneet tähdet yrittävät tehdä onnetonta paluuta... saattavatpa joskus jopa onnistua räjäyttämään potin uudelleen - niinkö? Mikään edellä mainitusta ei pidä kohdallani paikkaansa, joten voinen turvallisin mielin palata naputtelemaan näitä sepustuksiani. En ole onneksi tähti - en toivottavasti edes mitenkään elähtänyt, eikä ole laskukautta, ellei mitata nykyistä lihaskuntoa. On vain suunta vakaasti eteenpäin.<br />
<br />
Kolme kuukautta yliopistomaailmaa on nyt takana ja toivottavasti jatkuu joulun jälkeen. Aika livahti nopeasti. Kokemus oli opettavainen ja antoisa. Se toi lisää virtaa (johtuuko kenties siitä, että työpiste oli enimmäkseen Virta - nimisessä rakennuksessa) ja pisti uinuneet aivonystyrät jälleen liikkeelle. Ainoa harmittava asia on, ettei tullut tehtyä irtiottoa entiseen uraan jo paljon aikaisemmin. Soisin jokaisen kokevan jotain sellaista, mistä saa itsensä ja taitonsa peliin laittamisesta enemmän kuin mitä antaa. Mahtavaa!<br />
<br />
Edelleen oma tulevaisuus on aika avoin. Onhan se välillä pelottavaa kun ei tiedä mistä seuraava toimeentulo varmasti tupsahtaa, mutta positiivisella asenteella asiat tuppaavat yleensä jotenkin järjestymään. Ei elämä ole murehtimista ja paikoillaan polkemista varten - sillä menetelmällä jää aika paljon kokematta ja näkemättä. On syytä aika ajoin tsekata missä mennään ja tehdä comeback elämään! Minun tapauksessani tällä erää vähän vaatimattomammin.. comeback tähän blogiin.Monttuhttp://www.blogger.com/profile/17350728957951502421noreply@blogger.com0