Tervehdys taas tänne blogimaailmaan! Olimme taannoin ulkona syömässä ja jälkikäteen ravintola lähestyi meitä sähköpostilla palautteen toivossa. Ensin ajattelin, etten viitsi vaivautua, mutta muutaman päivän päästä kuitenkin vastasin. Palaute on tärkeää kun halutaan kehittää palvelua tai tuotetta. Palaute ei aina tarkoita reklamaatiota, vaan voi myös kannustaa jatkamaan hyvää työtä. Palautetta antaessani ajattelin, että tämähän on vain minun mielipiteeni - joku muu voi olla vahvasti eri mieltä. Aloin sitten pohtia, että palaute ja mielipidehän ovat miltei sama asia - molemmat ovat yksittäisiä kannanottoja. Onko niillä eroa? Mielipiteestä on turha kiistellä, mutta palaute on selkeä silloin kun esimerkiksi tuote tai palvelu on jostain syystä tyystin käyttökelvoton, kuten kerran ostamani pilallinen jogurttipurkki, mistä puolet olikin vettä. Onko palautteella tai mielipiteellä sitten kovin suurta merkitystä? Yksittäisellä ei varmasti ole, mutta kun lasketaan useampien keskiarvo, päästä
Elän toivossa, että viikonloppuna ruoka taas maistuu ja perunamuusidieetti alkaisi olla ohi. Ajattelin kokkailla jotain italialaista, hyvän punaviinin seuraksi. Kaivoin esiin "200 italian herkkua" ja vesi herahti kielelle heti ensimmäisillä sivuilla. Mutta mikä kumma on punamullo salsa verden kera tai paahdettu merikrotti? Pakko katsoa googlesta ihan kuvan kera... ja olipas muuten niin ikävän näköinen kala, varsinkin se merikrotti, että siinä meni ruokahalu. Ehkä kuitenkin kasvispastaa, munakoisovuokaa tai pelkkä salsa verde. Luen kyllä innolla ohjeita, mutta niiden noudattaminen onkin sitten toinen juttu - ajaudun usein enemmän tai vähemmän sivuraiteille ja päädyn pistämään omiani (varsinkin jos kyseessä on jokin merikrotin kaltainen kuvatus). Luovuutta ei voi kahlita edes ruuanlaitossa. Kuinka italialainen tuo menu lopulta viikonloppuna oikeasti on, se jää nähtäväksi. Voi olla, että se on a la Kirsi italialaisella twistillä ja Italiasta muistuttaa vaan se punaviini.
Joskus uni ei vaan tule, vaikka ei olisi mitään erityistä syytäkään. Ei ole kylmä, ei kuuma, mikään ajatus ei vaivaa, et ole juonut kahvia illalla, paikkoja ei kolota... Ei auta vaikka ottaisi kirjan tai yrittäisi laskea niitä kuuluisia lampaita, mikä ei itselläni onnistu sitten ollenkaan. Minun lampaani kun tulevat laumana tai eivät suostu tulemaan lainkaan! Kamalinta on jäädä sänkyyn tuijottelemaan kellon viisareita. Siinä alkaa helposti myös jyllätä ajatuksia, mitkä vaan entisestään hankaloittavat unen saantia. Järkevintä on ehkä nousta ylös ja puuhata pienesti jotain. Jos alkaa stressata unettomuutta ja sen myötä zombiena kuljettua seuraavaa päivää, ei takuulla uni tule. Kyllä se yksi päivä jotenkin suttaantuu ja ehkä se uni tulee seuraavana yönä. Yleensä unettomuudelle on jokin syy, vaikka sitä ei heti hoksaisi. Jatkuvana se on vaiva, mikä pitää hoitaa, mutta poikkeuksellisina esiintyminä se on vaan yhden yön pirullinen vieras.
Kommentit
Lähetä kommentti