Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on huhtikuu, 2018.

Vappua!

Kuva
Äidin juhlaviikonloppu on onnistuneesti takana ja Skodakin kesti Turun reissun. Parin hotelliaamiaisen, sukulaisten kanssa turinoinnin ja Aurajoen molemmilla puolin suhailun jälkeen olemme päätyneet taas kotinurkille. Muutaman tunnin kooman perään havahduimme vappuun. Lisää biletystä tiedossa siis. Pihatyöt on tältä päivältä hoidettu ja sauna lämpiää. Mitään valtaisaa rellestystä ei ole suunnitelmissa. Rauhaisaa kyläilyä ja kotoilua. Vapun päivän paras brunssi nautitaan tänä vuonna kotisohvalla. Itse tehty perunasalaatti pitää sisällään perunan lisäksi omenaa, punasipulia, kaprista ja suolakurkkua. Koko silppu pyöräytetään seoksessa, mikä koostuu kermaviilistä, ranskankermasta ja sinapista. Kehittelimme tämän ystävän kanssa ja voin suositella! Rinnalle ei tarvita kuin sopivasti maustettu, uunissa grillattu lohi. Uunissa siksi, ettei sateessa ja koleudessa grillaaminen oikein viehätä - oli vappu tahi ei. Ja sitten tietysti vähän skumppaa... punaviiniä... suklaata... Teekkarit voivat

Tänään

Kuva
Tintit ovat jo menneet ja kohta minäkin. Tänään on nimittäin äitini 70v syntymäpäivä ja on tarkoitus lähteä häntä onnittelemaan. Kaikki me vanhenemme hiljalleen, jopa meidän Skoda, jonka toivomme kestävän tämän pikkureissun. Välillä ei kyllä ota selvää tuleeko se rahina ja nitinä matkustajista vai siitä autosta. Ikä on kuitenkin vain numeroita ja kasa rapistuvia ruumiinosia. Autollamme on luonnetta ja se on tärkein myös ihmisessä. Viis ajan kulumisesta ja pienistä rapinoista, tärkeintä on henkinen nuoruus ja mielen virkeys! Äitini on aina ollut hyvä esimerkki siitä ja perässä mennään.... mikäli pysytään. Mukavaa perjantaita kaikille, hyvää veteraanipäivää ja hyvää syntymäpäivää ÄITI!

Kesäksi bikinikuntoon?

Kuva
Eletään taas sitä aikaa kun jotkut tuskailevat "kesäksi bikinikuntoon" teeman ympärillä. Mitä se tarkoittaa ja kuka määrittele minkälainen vartalo on bikinikelpoinen? Mikä näyttää hyvältä? Eiköhän se asia ole tyystin korvien välissä. Joku haluaa olla nälkiintyneen laiha, toinen fitness-look - ihan kuinka vaan, mutta minä en ainakaan moiseen leikkiin ryhdy. Jos minä ja bikinini eivät jonkun mielestä tällaisenaan sovi yhteen, se on tyystin hänen ongelmansa. Trendit ja ihanteet vaikuttavat aivan liikaa siihen millaisena itsemme näemme tai mihin ulkonäöllisesti pyrimme. Aitous kunniaan, sanon minä, oli se sitten mitä hyvänsä. Jos nyt vähän ylimääräistä on väärissä paikoissa, niin entä sitten? Poksautetaan ajatus silikoneista, pyykkilautavatsasta, pinkeistä pakaroista, parin sentin meikkikerroksesta ja ripsienpidennyksistä taivaan tuuliin. Aloitetaan naturaalikapina, nautitaan elämästä ja pysytään terveinä! Kavahda kesä, minä ja bikinit olemme tulossa!

Elämän tarkoitus?

Kuva
Olen aina ollut sitä mieltä, että kaikella on jokin tarkoitus tai merkitys - jopa vastoinkäymisillä. Se ajatus tuntuu kuitenkin kovin kaukaiselta silloin kun on ollut hautajaisissa. Suru ja murhe toisen poismenosta ovat jotenkin sen ajattelun ulkopuolella - ne eivät ole kenellekään hyväksi, vaikka ajan myötä helpottavatkin. Sitä vaan miettii, miksi kummassa olemme täällä, kun kuitenkin on lähdettävä? Mikä on elämän tarkoitus? Ehkä olemme oppimassa täällä toistemme kanssa toimeen tulemista - en tiedä, mutta en ole löytänyt oikein muutakaan järkevää selitystä täällä oloomme. Rakkaus on ainoa asia mitä voimme tänne itsestämme jättää ja ainoa asia, mitä voimme myös mukanamme täältä viedä. Se ei katoa. Muulla ei ole niin suurta merkitystä, koska aika syö kaiken muun.

200

Kuva
Aloitin nämä blogipiperrykset viime vuoden elokuussa. Tulee siis reilut kahdeksan kuukautta täyteen ja tämä on 200. blogiteksti. Olette käyneet katsomassa sivuja 11 144 kertaa, jos nyt tilastoihin on uskomista. Eikä ole tullut edes mainostettua. Hämmentävää. Syvä, nöyrä kumarrus ja kiitos itseni ja Tinttien puolesta. Vähän väliä mietin, että nyt riittää, mutta päivän parin tuumauksen perään olen taas naputtelemassa ja raapustamassa jotain käsittämätöntä. Mitä varten? Ehkä osin itseäni varten, mutta toivottavasti myös muiden iloksi - tai kauhuksi - mistä minä tarkkaan tiedän. Jos sallitte, saatan jatkaa vielä tovin.

Varokaa, pyörät tulevat taas!

Kuva
Jos on pösilöitä auton ratissa, niin niitä on myös pyörän selässä ja yhä enenevässä määrin nyt kevään tullen. Ajetaan miten sattuu ja ihan omilla säännöillä. Ensin tullaan autoilijoiden sääntöjä noudattaen ja sitten yhtäkkiä kaahataan kevyenliikenteen väylälle, ei mitään suuntamerkkejä, ei vauhdin hidastamista, väärää kaistaa, väärään suuntaan, siksakkia. Sitä käyttäytymistä on vaikea ennustaa ja se on vaarallista. Toissapäivänä jäin vain seisomaan paikalleni ja toivoin, etteivät kaksi koko väylän täyttävää, lujaa vastaan tullutta pyöräilijää aja ylitseni jalankulkutiellä. Siinä ne sitten viime hetkellä arpoivat mitä tehdä, kun eivät älynneet ajaa peräkkäin. Minä suljin silmäni ja toivoin parasta, sillä en tiennyt mihin suuntaan olisin väistänyt, eikä minun kuuluisikaan ojaan hypätä. Muistan tapauksen, missä jalankulkija jäi kaupungin puistossa pyörän alle ja kuoli. Minulla oli onnea, ainakin tällä kertaa. Tänä aamuna noita sinkoilevia, arvaamattomia kaistapäitä oli taas liikkeellä i

Sote-markkinat?

Kuva
Täytyy myöntää, etten ole kovin hyvin perillä siitä, missä sote-uudistus menee ja mihin menee, jos menee. Aika pelottavaa luettavaa oli Aamulehden eilinen artikkeli "Ruotsi on varoittava esimerkki". Kun terveydenhuollosta tulee kaupallista, yhtiöt pyrkivät tietysti tekemään voittoa ja laadukas terveydenhuolto saattaa olla se toissijainen tavoite. Kannattaa lukea tuo artikkeli, mikäli mahdollista. Viime päivinä on keskusteltu myös siitä, tuleeko kansalaiselle "hintalappu otsaan". Jos sairastat jo valmiiksi paljon, sinua ei kukaan toimija halua, koska maksat liikaa. Entäpä valinnanvapaus? Kuinka moni osaa ja kykenee valitsemaan oikean toimijan? Miten käy vammaispalvelujen, jne.? Ollaanko oikeasti ja tasa-arvoisesti samalla viivalla, olitpa kuka hyvänsä ja asuitpa missä hyvänsä? Kuunnellaanko asiantuntijoita kentällä? Epäilen - kaikkea. Tulevaisuuteni on varmaankin se, että olen jo nyt sairastanut kaiken mitä saa ja loppusijoituspaikkaa kuusen juurella tarjotaan

Pätevä ja kokenut.

Kuva
Koska olet viimeksi päivittänyt ansioluettelosi ja miltä se näyttää? Annatko siinä parhaan mahdollisen kuvan itsestäsi vai oletko vaatimaton? Onko cv täynnä turhanpäiväistä pikku piperrystä vai vaikuttavaa luettavaa? Ihailen kyllä nykynuorison itsetuntoa. Meikäläisen sukupolvi ja sitä vanhemmat taitavat itsetunnon sijasta tuntea paremmin sanan nöyryys. "Älä tee itseäsi liian tykö", sain joskus ammoin neuvoksi työnhakuun. Olen työssäni törmännyt paljon erilaisiin ansioluetteloihin, portfolioihin ja nähnyt monenmoiset cv:t. Pätevä ja kokenut - sitähän niillä todistellaan. Ansioluettelon pituus ei kuitenkaan aina takaa noita asioita ja olen lähinnä huvittunut kun näen juuri piirun päälle parikymppisen henkilön cv:n, missä vakuutellaan suurta kokemusta ja lista ansioista on hurjan pitkä. Sen ikäinen ei silmissäni voi olla hirvittävän kokenut - muusta kuin lapsena olemisesta - pahoittelut. Kokenut on se, joka on tehnyt asioita vuosikymmenet, monta kertaa ja ehkä monella tapaa.

Mitä kuuluu pihamaalle?

Kuva
Lämpömittarin lukema kohoaa jo nopeasti aamuauringossa. Takapihalla on vielä kinoksia ja aamuisin ihan hankikanto, mutta kevät tulee vauhdilla. Päivän mittaan pienet vesipurot lirisevät pitkin etupihaa ja lumen pinta vajenee. Pihalla on tällä hetkellä melkoinen meno päällä lintujen toimesta. Vielä joitakin päiviä sitten yksinäinen mustarastas lauloi tuolla korkeimman puun latvassa, Nyt niitä on kolme mekastajaa taistelemassa reviiristä ja siitä, kenen ääni kantaa kauimmas. Muut siivekkäät kiljuvat siinä mukana omia lirutuksiaan. Showtime alkaa ennen kello viittä aamulla ja toinen sessio on illan suussa. Konsertissa on pieni suvantovaihe päivällä. Silloin ruokaillaan takapihalla - melkein sulassa sovussa. Lintulaudan on valloittanut orava. Se sopii mustarastaalle, mutta punatulkku ei ole ihan samaa mieltä. Sadepäivänä oravan rontti makasi auringonsiemenien keskellä kolmisen tuntia, eilen vain tunnin. Aurinkoisina päivinä häntä roikkuu laudan ulkopuolella ja sateella tyyppi on kippur

Katoaako kieli?

Kuva
Tänään vietetään Mikael Agricolan ja suomen kielen päivää. Suomen kielen synty, kielen muuntuminen ja historia kaikkineen on ihan mielenkiintoista tutkittavaa ja luettavaa. Suomea on puhuttu jo ennen ajanlaskun alkua, mutta kirjoitettua tekstiä löytyy vasta huomattavasti myöhemmältä ajalta. Kirkolliset piirit, mihin Agricolakin kuului, ovat edesauttaneet kirjoitetun kielen syntyä ja kehittymistä. Mitä kuuluu suomen kielelle nyt? Voisi kysyä - mitä kuulu mille tahansa kielelle juuri nyt? Maailma muuttuu ja kieli sen myötä. Huolissani kuuntelen ja luen juttuja, missä todetaan, että nuoriso lukee yhä vähemmän ja kirjoitustaito on köyhtynyt. Maailma on menossa takapakkia ja nykyinen viestiminen on taantumista kohti muinaista kuvakirjoitusta. Nykyajan hieroglyfit valtaavat jo ison osan keskinäisessä viestinnässä.... peukku, hymynaama, surunaama, sydän ja muut hymiöt eivät pidä sisällään kovin rikasta ilmaisua, mutta mahdollistavat nopean, lyhyen kommentoinnin. Kieli köyhtyy ilmaisun muu

Kevätsiivousta ja pasta primavera.

Kuva
Tänään meillä syötiin mukaeltu pasta primavera; kesäkurpitsaa, parsaa, sipulia, yrttejä, parmesaania... Kevät oli kyllä enemmän mielen päällä kuin siinä pastassa, sillä kauden kotimaisia kasviksia on vielä turha havitella. Tilli, rucola ja punasipulit edustivat kotimaata. Kevätsiivous alkoi sitten sillä, että tuli kaadettua lasillinen viiniä olohuoneen pöydälle ja siitä se päätyi tietysti matolle, sohvalle ja puolison puntille. Tarkoitus oli alun perin siivota vain työhuonetta. Siihenkin hommaan ehdin toviksi, mutta viinisotkun jälkeen aika meni lähinnä nuotteja tapaillessa. Päätin vihdoin luopua urkunuoteista, jotka ovat vuosikausia turhaan vieneet hyllytilaa. Viimeinen jonkin asteinen kontakti kyseiseen soittimeen on ollut vuonna 2011. Toki olen sen jälkeen seissyt silloin tällöin urkujen vieressä ja muistellut aikoja, jolloin jalat ja kädet vielä toimivat jonkin asteisessa "synkassa", tai ylipäätään - toimivat. Hieman haikea olo tuli niistä Mendelssohnin sonaateista,

Vaikeneminen

Kuva
Varmasti jotkut pitivät edellistä kirjoitustani vain minun yksittäisenä mielipiteenäni, vaikka olin tarkoittanut sen ikäväksi toteamukseksi. Mielipiteessä ja toteamuksessa on ero - mielipide on subjektiivinen kokemus ja jälkimmäinen perustuu havaintoihin, tapahtuneisiin asioihin. Mielipide on helppo sivuuttaa ja siitä on helppo kinastella. Toteamuksessa asioita on ehkä vaikeampi kieltää. Toki mielipiteet ja toteamukset myös saattavat seurata toisiaan, joskus jopa sekoittua - toteamuksesta voi seurata mielipiteitä ja mielipiteistäkin voi tehdä toteamuksia. Välillä tuntuu, ettei jostakin asiasta voi vaan vaieta ja joskus taas pääsisi helpommalla, mikäli vaikenisi. Vaikeneminen liittyy myös kuuntelemiseen tai kuulemiseen. Sanotaan, että vaikeneminen on myöntymisen merkki, eli jos esimerkiksi henkilön esittämään argumenttiin ei vastata, sitä on pidettävä totena. Vaikeneminen on joskus myös vallan käyttöä. Kun ei vastata kysymykseen, voidaan hankala asia sivuuttaa ja jättää huomiotta.

Kuulua kirkkoon vai ei?

Kuva
Näin juhlapyhien jälkeen ajattelin jatkaa vielä kirkollisella teemalla. Olen tehnyt pitkän uran kirkon töissä, mutta siitä huolimatta minäkin aika ajoin pohdin vakavasti kannattaako kuulua kirkkoon vai ei. Kokemusta on muistakin työpaikoista ja joudun valitettavasti toteamaan, ettei kirkko ole ollut suinkaan se paras työnantaja, vaikka niin voisi luulla. Jatkossa pohdin valintaani seurakuntalaisen näkökulmasta, mutta häiriötekijän näkökulmaan tuo se tosiasia, että olen nähnyt toimintaa ihan liian läheltä. Niin kuin kaikissa yhteisöissä, on kirkossakin omat hyvät ja huonot puolensa. Arvostan suuresti diakoniatyöntekijöitä ja diakoniatyötä. Se on mielestäni yksi syy, miksi kannattaisi kuulua kirkkoon. Kirkko pyrkii myös huomioimaan kaikki lapsista vanhuksiin. Musiikki on tietysti erityisen lähellä sydäntäni, mutta kirkko saisi kyllä enemmän kiinnittää huomiota arvokkaan kirkkomusiikkiperinteen säilyttämiseen ja musiikin ammattilaisten kiinnostukseen pysyä kirkon leivissä. Nyt se on m

Pääsiäinen

Kuva
Lapsuuden pääsiäisaamuina etsittiin äidin piilottamia pääsiäismunia ja aurinko tanssi hangella, niin kuin se näyttää tekevän tänäänkin. Kaupat ja baarit eivät olleet auki pitkäperjantaina, eikä tietenkään pääsiäisen pyhinä. Maailma on maallistunut. Osalle pääsiäinen on vain pidempi vapaa muiden joukossa. Pääsiäinen on kristikunnan suurin juhla, mutta täytyy tunnustaa, etten käynyt kirkossa minäkään - en löytänyt sellaista tilaisuutta, mihin olisin halunnut lähteä. Minä kurja - entinen seurakunnan työntekijä! Luonnosta on tänä pääsiäisenä löytynyt suurempi ja vaikuttavampi kirkko, missä itse Luoja on saarnannut ja hiljaisuus puhutellut. Kotona on tullut kuunneltua klassista musiikkia korkeatasoisten levytysten muodossa. On kynttilät, kukkia, tunnelmaa ja onpa myös tullut avattua käsikirjan tekstit. Siinä on ollut kylliksi meditaatiota ja riemuakin nyt pääsiäisaamun koittaessa. Jos minulla olisi tarpeeksi rahaa, rakentaisin sellaisen kirkon, missä yksikään ihminen ei pääsisi saarna