Vaikeneminen

Varmasti jotkut pitivät edellistä kirjoitustani vain minun yksittäisenä mielipiteenäni, vaikka olin tarkoittanut sen ikäväksi toteamukseksi. Mielipiteessä ja toteamuksessa on ero - mielipide on subjektiivinen kokemus ja jälkimmäinen perustuu havaintoihin, tapahtuneisiin asioihin. Mielipide on helppo sivuuttaa ja siitä on helppo kinastella. Toteamuksessa asioita on ehkä vaikeampi kieltää. Toki mielipiteet ja toteamukset myös saattavat seurata toisiaan, joskus jopa sekoittua - toteamuksesta voi seurata mielipiteitä ja mielipiteistäkin voi tehdä toteamuksia.

Välillä tuntuu, ettei jostakin asiasta voi vaan vaieta ja joskus taas pääsisi helpommalla, mikäli vaikenisi. Vaikeneminen liittyy myös kuuntelemiseen tai kuulemiseen. Sanotaan, että vaikeneminen on myöntymisen merkki, eli jos esimerkiksi henkilön esittämään argumenttiin ei vastata, sitä on pidettävä totena.
Vaikeneminen on joskus myös vallan käyttöä. Kun ei vastata kysymykseen, voidaan hankala asia sivuuttaa ja jättää huomiotta. Kun vastaus jää tarpeeksi usein saamatta, vaikenee lopulta myös kysyjä.

Epäkohdista ei pidä vaieta, mutta hyvistä uutisistakaan ei pidä vaieta. Hyvään kommunikaatioon ja tasapuoliseen keskusteluun ei kuulu vaikeneminen -  ei parisuhteessa, ei pienessä perhepiirissä, eikä isommissa piireissä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Palaute ja mielipide, onko niillä eroa?

Etäilyä, tai sitten ei

Yläpölyt