Jos on pösilöitä auton ratissa, niin niitä on myös pyörän selässä ja yhä enenevässä määrin nyt kevään tullen. Ajetaan miten sattuu ja ihan omilla säännöillä. Ensin tullaan autoilijoiden sääntöjä noudattaen ja sitten yhtäkkiä kaahataan kevyenliikenteen väylälle, ei mitään suuntamerkkejä, ei vauhdin hidastamista, väärää kaistaa, väärään suuntaan, siksakkia. Sitä käyttäytymistä on vaikea ennustaa ja se on vaarallista. Toissapäivänä jäin vain seisomaan paikalleni ja toivoin, etteivät kaksi koko väylän täyttävää, lujaa vastaan tullutta pyöräilijää aja ylitseni jalankulkutiellä. Siinä ne sitten viime hetkellä arpoivat mitä tehdä, kun eivät älynneet ajaa peräkkäin. Minä suljin silmäni ja toivoin parasta, sillä en tiennyt mihin suuntaan olisin väistänyt, eikä minun kuuluisikaan ojaan hypätä. Muistan tapauksen, missä jalankulkija jäi kaupungin puistossa pyörän alle ja kuoli. Minulla oli onnea, ainakin tällä kertaa. Tänä aamuna noita sinkoilevia, arvaamattomia kaistapäitä oli taas liikkeellä ihan omin säännöin. Jos ajan autolla sellaisen yli, olen tietenkin "isompana" syyllinen.
Haloo! Tien yli ei voi mennä mistä vaan ja miten vaan! Punaiset valot koskevat myös pyöräilijöitä! Ajetaan oikealla, ei siksakkia (myös kevyen liikenteen väylällä)! Käytetään tarvittaessa ja ajoissa äänimerkkiä! Pysähdytään, tai ainakin himmataan risteyksessä ja tien yli mentäessä! Jos käsi ei kykene antamaan suuntamerkkiä, on ehkä syytä harkita koko pyöräilyn lopettamista tai hankkia jokin apuväline. Jukra sentään!
Kommentit
Lähetä kommentti