Monttu

Täällä sitä on oltu ihan hissukseen sen jälkeen kun puoliso kotiutui sairaalasta polven tekonivelleikkauksesta. Toipuminen vie aikansa ja nyt eletään hidasta elämää, olipa arki tai pyhä. Eilen tuli muisteltua Pyhän Henrikin päivää kahdeksan vuotta sitten. Olimme silloin kuoron kanssa edustusmatkalla Roomassa ja Vatikaanissa, yhdessä Suomen ekumeenisen delegaation kanssa. Se oli huikea reissu ja täynnä kokemuksia, mitä ei normaalisti, eikä toiste varmasti koskaan eteen tule. Mikään huvimatka se ei meikäläiselle ollut - ei tosin kuorollekaan - mutta ehkä urani merkittävimpiä reissuja tähän asti. Joka päivä tärkeitä esiintymisiä, edustamista ja kaiken päälle vielä merkittävän musiikkifestivaalin avauskonsertin johtaminen... ne kaikki ovat toki jääneet pysyvästi mieleen. Oli siellä aikaa myös pysähtyä nautiskelemaan tunnelmista, historiasta, ruuasta ja ystävien seurasta. Katolinen kirkko ei saa minulta varauksetonta kunnioitusta, mutta arvostan sitä pyhyyden tunnetta, mikä huokui vasta

Asuntomarkkinoita tulee väistämättä seurattua sivusilmällä mm. koti-liitteen selailun muodossa. Samalla saa jonkin kuvan nykyisen asunnon arvosta suhteessa muihin lähistöllä myynnissä oleviin, jne. Itse kierrettiin näytöissä ahkerasti runsas kuusi vuotta sitten. Jos ostaisin asuntoa nyt, niin en innostuisi nykymarkkinatrendistä. Jos lähden asuntomarkkinoille ostomielessä, en ole kiinnostunut myytävän kohteen sisustuksellisista elementeistä. Oikeastaan sivuutan lehdessäkin ne kohteet, missä on kuvattu asetelma keittiön tiskipöydällä tai saunan lauteilla. Niillä hartaudella sijoitetuilla mutteripannuilla, saunavihdoilla ja viikatuilla pyyhkeillä ei tehdä ainakaan minuun vaikutusta. Herää vain epäluuloinen kysymys, että mitä sillä halutaan viestittää tai peittää. Asunnon siisteys kertoo toki jotain siitä, kuinka asukas on asunnosta yleensä huolehtinut, mutta unohtaisin turhanpäiväiset nätitykset ja tuunaukset - todelliselle ostajalle niillä ei ole mitään merkitystä. En ole menossa o

Vielä ei arvannut kukaan seitsemää numeroa oikein ja loton pääpotti kasvaa yhä vaan. Kai se on pakko yrittää ensi viikolla, vaikka tilastolliset laskelmat eivät mitenkään puolla voiton päätymistä tähän osoitteeseen. Sillä rahalla toteuttaisi kyllä melko monta haavetta. En ryhdy edes luettelemaan, mitä kaikkea mielessä pyörii sen summan tärväämiseksi. Osa täytyisi tietysti säästää tai sijoittaa järkevästi. Toisessa päässä haavetta mieli törmää todellisuuteen - mitä hitsiä sitä oikeasti tekisi niin suurella rahasummalla! Tarkemmin ajatellen, siitä seuraa myös murhetta ja pienempikin summa kyllä riittäisi. Vielä lottovoittoakin enemmän toivon, että kaikki läheiset saisivat elää terveinä ja onnellisina, minä mukaan lukien. Toki olisi kiva tehdä vähän remppaa ja elellä huoletta, mutta melko mukavaa tämä on nytkin. Mustarastas lauloi tänään ensimmäisen kerran - mihinkä sitä nyt näin hienosta paikasta lähtisi. Niin - kuulostaa kaunopuheiselta, mutta jos pitäisi valita kymmenen miljoonan

Autokoulussa opetettiin, ainakin minulle, aikoinaan juuri noin - kesken matkan katkennut auton tuulettimenhihna on helppo korvata naisten sukkahousuilla. Toisin on kytkimen kanssa, vaikka se naisenergialla saatiinkin jouluaattona toimimaan. Nyt Skoda-polo kävi tohtorilla ja jännitimme odotustilassa kuinka käy - vieläkö vanhasta saadaan toimiva. Nuori huoltomies tuli noin parinkymmenen hermostuttavan minuutin kuluttua kertomaan tilanteen ammattikielellä, autolatinaksi. Kun pyysimme häntä suomentamaan asian niin, että täditkin sen ymmärtävät, hän totesi kytkimen olevan "puolihyväkuntoinen"... niin kuin koko muukin auto. Isoa remonttia ei siis vielä tarvittu ja selviämme ainakin jonkin matkaa eteenpäin pienillä aputoimilla, kuten kytkimen ja jarrunesteen vaihdolla. Siitä pelkästä ilosta sitten kaasutimme toiselle puolelle kaupunkia shoppailemaan. Olimme kuluneen parin viikon aikana saaneet ystävällisiä kyytejä kauppaan, mutta varmuuden vuoksi selvitimme myös palvelulinjat,

Joulunpyhiä on vielä yksi juhlittavana. Aatto juhlista jaloin ja jostain syystä ilmeisesti Shakespearkin ajatteli niin, kun kirjoitti melankolisen komedian "Loppiaisaatto". En kyllä ymmärrä miten Loppiainen siihen liittyy, mutta näytelmää on ilmeisesti joidenkin tietojen mukaan ainakin esitetty Englannin hovissa kyseisenä päivänä, vuonna 1601. Mikäli aatto olisi täällä sujunut Shakespearin tapaan, olisin aloittanut aamuni viiksiä liimaillen ja sekavaa kolmiodraamaa juonien. Tähän mennessä olisi jo kahvin sijaan mennyt vähintään kolme pulloa viiniä ja orava makaisi haaksirikkoutuneena takapihan hangessa. Siis mitä? Älä kysy - tämä kaikki on aivan yhtä vesiselvää tai sekavaa kuin Shakespearillakin. Tällä hetkellä kämppä on kuitenkin siistitty, orava ruokittu ja draamaa on ollut ainoastaan lintulaudalla. Illalla tulee vielä pari rusakkoa marjakuusen alle yökylään. Kuusi saa kasvaa hetken olohuoneessa... siis joulukuusi. Huomenna lauletaan viimeisen kerran joululauluja niin