Tekstit

Etäilyä, tai sitten ei

Kuva
  Korona jatkuu, rajoitukset jatkuu, työt loppuu, elämä jatkuu. Näin se alkaa tämäkin vuosi. Ero edelliseen vuoteen on täällä päässä siinä, että enää ei ole edes etätöitä.  Kuoroharjoituksia onkin melko vaikea toteuttaa etänä. Nykytekniikka ei vielä mahdollista kuoron reaaliaikaista yhteisharjoitusta nettiaalloilla. Erilaisia omatoimisen ja ohjatun etäharjoittelun muotoja on tullut kokeiltua, mutta se ei vastaa kuorolaulua. Lähinnä niitä keinoja voi hyödyntää ihan uuden ohjelmiston opettelun aputoimena, ei juuri muutoin. Kuorot odottavat siis parempia aikoja. Musiikin yksilöopetus on ainoa mitä pystyy johonkin pisteeseen tekemään etänä, mutta senkin anti jää melko ohueksi. Toisaalta etätyö on opettanut uutta ja uusia toimintatapoja, mutta se on teettänyt valtavasti ylimääräistä ja ehkä välillä turhaakin työtä kun tuloksista ainakaan kuorotyössä ei ole mitään takeita. Etätyö ja etäopiskelu vaatii myös itsekuria, omatoimisuutta ja keskittymiskykyä, eikä se sovi kaikille. Osa ei pysty sii

Vuosi vaihtuu

Kuva
  Vuosi todellakin päättyy ja alkaa joululla - onhan tässä kohta Loppiaisen pyhätkin edessä. Uutta vuotta on vielä turha juhlia, sillä sen sisällöstä ei ole mitään hajua. Tervetuloa kuitenkin! Vanha, kohta mennyt vuosi sen sijaan ansaitsee juhlintaa. Siitä on selvitty kunnialla ja se on kohta siirtyvä lopullisesti muistoihin.  Vuoden jokainen päivä elettiin jonkin sortin koronauutisia, eikä loppua vielä näy. Itselläni työt vähenivät merkittävästi, eikä ainakaan tulevan vuoden tammikuussa ole todennäköisesti mitään töitä. Kukaan ei yksittäiselle osaeläkeläismuusikolle maksa koronakorvauksiakaan. Siinäpä aihetta heti alkuvuoden surkutteluun. Vaan enpä aio siitäkään lannistua. Jotkut ovat kysyneet, että voinko oikeasti olla aina niin positiivinen? En tietenkään voi - kyllä minäkin murehdin, mutta murehtiminen ei loppujen lopuksi johda mihinkään, joten sitä ei kannata tehdä loputtomiin. Huolet eivät tästä maailmasta lopu, joten niiden kanssa täytyy oppia tulemaan juttuun. Jos joillekin asi

Hyvä joulu

Kuva
Hyvä joulu   Aatonaatto ja hössötys kiireisimmillään, vai onko rauha jo laskeutunut majaasi? Joulufiilis voi iskeä vaikka keskellä kesää, kuten kävi noille tinteille. Toiset taas eivät pääse joulun fiilikseen koskaan tai eivät edes halua sitä. Jollekin riittää häivähdys joulusta, toinen hössöttää itsensä puhki ja kolmas toteaa katkerana, ettei jouluun ole varaa. Sairaus tai jokin muu katastrofi voi rynnätä kutsumatta tupaan, jolloin on vaikea nähdä hyvää joulua. Siinä se silti on - ympärillä. Kaikki riippuu siitä, mitä joululta odottaa. Joulu tulee kaikesta ja kaikista huolimatta. Entäpä se yksinäisyys? Yksinkin voi viettää hyvää joulua - voin sen kokemuksesta sanoa, mutta se on eri asia kuin yksinäisyys. Yksinäisyys on siitä kurja, ettei se monista puheista huolimatta kulminoidu vain juhlapyhiin - se on useimmiten vallitseva tilanne läpi vuoden. Hyvänen aika - miksi nämä yksinäiset eivät löydä toisiaan?!  Yksin, kaksin tai laumassa - toivon kaikille kuitenkin hyvää joulua. Sellaista,

Yläpölyt

Kuva
Yläpölyt Jokainen vähänkään itseään kunnioittava jouluihminen tekee tai on jo jälleen kerran tehnyt joulusiivouksen. Mutta kuinka tarkka tämä toimenpide kuuluisi olla? Kurkkasin huvikseni vihjeitä netistä, missä nykyään kuulemma kaikki "viisaus" majailee. Yhdellä klikkauksella avautuikin ammattilaisten neuvoja siitä, miten suorittaa helppo ja nopea parin tunnin joulusiivous. Löytyi myös esimerkki perusteellisemmasta siivouksesta. Tämä viimeksi mainitsemani ei mielestäni täyttänyt ollenkaan perusteellisen siivouksen tunnusmerkkejä ja piti sisällään ihan normaaleja viikkosiivouksen periaatteita. Ohjeiden taso herätti kysymyksen - eivätkö ihmiset osaa enää siivota huushollejaan?! Mikäli pitää kotinsa arkena edes kohtuullisen siistinä, ei varmaan siis kannata hössöttää ihan järjettömästi. Mattojen ja verhojen vaihto voi olla kivaa virkistystä ja tuoda juhlan tuntua, mutta kynttilöiden sytyttelylläkin pääsee tunnelmaan. Eikä joulun tunnelmaa haeta vaatehuoneesta tai keittiön komer

Mitä kuuluu takapihan tintille?

Kuva
 Mitä kuuluu takapihan tintille? Takapihan tintti on ilahduttanut meitä läsnäolollaan jo muutaman vuoden. Hän on varsin vekkuli otus, hieman persoonallisen näköinen ja kuuloinen, selvästi myös jo ikääntymässä. Tintti tulee edelleen joka päivä hakemaan pähkinää kädeltä ja suorastaan vaatii huomiota, välillä keinoja kaihtamatta. Joskus vaan serustellaan ja vaihdetaan kuulumisia tiaisten omalla kielellä, mitä kovasti yritän opetella. Sen verran olen ilmeisesti oppinut, että kutsuhuutooni yleensä vastataan ja paikalle saavutaan kiireellä. Tintti jopa nukkui terassin yläpalkilla koko kesän, aina koviin pakkasiin asti. Hän on esitellyt meille jo kolme poikuettakin, mitkä on tuotu lentoharjoitusten perään aina takapihan tuolinkarmeille riviin istumaan. Muutamat tunnistettavat yksilöt ovat myös jääneet iloksemme. Pari kesää sitten syntynyt "Pallopää" kulkee kaksin uskollisen adjutanttinsa, pienen sinitiaisen kanssa. Pallopäällä on korkea otsa ja näyttää kuin se kantaisi mustaa kypärä