Tekstit

Suuret ja vahvat voittavat

Kuva
Maailma on ihan kummallinen paikka. Uutisissa on vähän väliä kiusaamisesta, väkivallasta, sortamisesta, epäoikeudenmukaisuudesta, vehkeilystä... Suuremmilla ja vahvemmilla tuntuu olevan oikeus puhua kovempaa, jyrätä pienet ja ajaa vain omaa etuaan - ainakin heidän omasta mielestään. Kiusaaminen ja mahtailu taitaa olla jollain tavalla kytköksissä vallan himoon. Onko sekään aina demokratiaa, että enemmistö voittaa? Mikä olisi se tilanne, että kaikki voittavat? Vai menisikö voitolta sitten hehku. Olipa vahingon aiheuttamisen mittakaava mikä hyvänsä, siitä jää joka kerta ikävä jälki johonkin. Toivon, että tulisi enemmän sellaisia uutisia, missä suuri ja vahva onkin päättänyt toimia ainoalla oikeudenmukaisella tavalla - olla vahingoittamatta ketään.   

Syystunnelmaa

Kuva
Kyllä se on vihdoin myönnettävä, että syksy alkaa olla läsnä. Se taisi tulla Aila-myrskyn myötä. Pihan puut pysyivät tuulen pyörteessä pystyssä, mutta lehtiä ja oksia on tippunut sinne tänne. Pihapiirin värisävyt alkavat muuttua yhä keltaisemmiksi, vaikka nurmi vielä sinnitteleekin vihreänä. Terassilla ei voi enää huoletta istua, koska viileys puree takapuoleen ja kolottaa selässä. Kynttilät on kaivettu esiin. Miksi tämä pimeys ja koleus tuntuu joka vuosi niin haikean apealta? Miksi ihminen on saanut riesakseen sellaisenkin uuden vaivan kuin kylmäurtikaria! Joo, joo - tämäkin on asennekysymys, pukeutumiskysymys ja neljä vuoden aikaa on vain rikkautta, mutta kun minä en ole syksyihminen. Rakastan valoa ja lempeää auringon lämpöä. Mitä siis pitäisi tehdä, kun en voi loputtomiin vaan istua sisällä kynttilänvalossa juomassa punaviiniä ja syömässä suklaata?  Piristy ihminen! Nyt on aika keskittyä kotiin, harrastaa kaikenlaista pientä piperrystä, haravoida lehtiä, musisoida, ryhtyä kokeileva

Mistä sähkösi tulee?

Kuva
  Tiedätkö mistä sähkösi on peräisin, miten se tuotetaan ja mitä se maksaa? Jaksatko kilpailuttaa? Tämän kuluneen vuoden aikana olen saanut useita puheluita eri sähköfirmoilta ja kun perustelen valintaani tai kieltäytymistäni, on kohtelu ollut joskus tylyä. Kaikki eivät kerro suoraan mistä sähkö tulee ja vaikuttavatko esim. pörssiheilahtelut tai muut markkinavaihtelut heidän hinnoitteluunsa. Muutaman euron säästöstä kieltäytyminen ei vielä tee minusta ökyrikasta, enkä heitä rahaa vessasta alas, kuten eräs myyjä oletti. En jaksa jatkuvasti seurata markkinoita ja kilpailuttaa. Haluan, että talouteeni päätyvä sähkö siirtoineen ja laskuineen tulevat samasta, tutusta firmasta. Haluan sen olevan paikallista ja ympäristöystävällistä ja olen sen takia valmis vaikka maksamaan muutaman sentin tai euron enemmän. Oikeata säästöä tulee vain sammuttamalla valot. Se on vähän sama asia kuin ajaisi kymmeniä kilometrejä muutaman sentin halvemman bensalitran perässä, milloin minnekin suuntaan. Saatan tie

Tapojensa orja

Kuva
  Mikähän mahtoi olla se vuosi, kun pyörin Porin jazzeilla ja tulin hankkineeksi rakkaan kahvimukini. Kiiltävän mustassa mukissa lukee lennokkaan koukeroisin kultakirjaimin "Pori Jazz, jazz necesse est". Olisiko tuo hankinta ollut joskus vuosituhannen vaihteessa? Jokatapauksessa, tuosta mukista juon aamukahvit viikon jokaisena arkipäivänä. Hyvin harvoin teen tässä poikkeuksen. Mikäli sellainen karmea tilanne yllättäisi, että jazzmuki on pesussa, on hätätilanteiden varalle nostalgiaa Sibelius-Akatemian kahvihuonevuosilta - valkoinen muki, minkä kyljessä komeilee pätkä Chopinin pianokappaletta. Se muki on 80-luvulta, nähnyt pitkän pätkän akateemista pause generalea kahvin muodossa ja viettää ansaittuja eläkepäiviä vain varamukin roolissa. Viikonloppu on sitten varattu Primavera-mukeille. Tällä logiikalla ihminen ei montaa mukia kaappiinsa tarvitse. Onhan tuo kyllä aika kaavoihinsa kangistunutta. Äkkiä sitä huomaa elämässään muitakin omituisuuksia ja tapoja, mistä muodostuu pääh

Digiloikka ja Tintin paluu

Kuva
    Pitkän tauon jälkeen päätin tehdä blogiloikan takaisin näille sivustoille. Osaeläke on lopulta tuntunut mukavalta "saavutukselta" ja töitä on ollut sopivasti, vaikka korona on myös muusikon pieniä tuloja kaventanut. Entistä enemmän sitä orientoituu kotiin ja pieniin puuhiin täällä. Totta puhuakseni - aika ei edes riitä kaikkeen, mitä on suunnitellut päivän aikana tekevänsä. Tiedän, että moni kärsi koronan tuomista rajoituksista, mutta sopeutumiseen tottuneelle luonteelle mikään ei loppujen lopuksi kovin paljon muuttunut, enkä ahdistunut. Ehdin jo miltei pitää koko kevään opetukseni yliopistolla, kun rajoitukset ajoivat ovet säppiin ja viimeiset työt etäyhteyksien päähän. Työt vähän venyivät yli sopimuksen ja sen kuuluisan digiloikan jouduin minäkin siis kuitenkin ottamaan. Sivuhuomautuksena - inhoan näitä trendisanoja ja selittäisin sen jotenkin muulla tavalla. Digiloikka kuulostaa joltain epämääräiseltä koikkelehtimiselta kohti sellaista, mistä ei ole mitään käsitystä. H