Pääsiäinen

Lapsuuden pääsiäisaamuina etsittiin äidin piilottamia pääsiäismunia ja aurinko tanssi hangella, niin kuin se näyttää tekevän tänäänkin. Kaupat ja baarit eivät olleet auki pitkäperjantaina, eikä tietenkään pääsiäisen pyhinä. Maailma on maallistunut. Osalle pääsiäinen on vain pidempi vapaa muiden joukossa.

Pääsiäinen on kristikunnan suurin juhla, mutta täytyy tunnustaa, etten käynyt kirkossa minäkään - en löytänyt sellaista tilaisuutta, mihin olisin halunnut lähteä. Minä kurja - entinen seurakunnan työntekijä! Luonnosta on tänä pääsiäisenä löytynyt suurempi ja vaikuttavampi kirkko, missä itse Luoja on saarnannut ja hiljaisuus puhutellut. Kotona on tullut kuunneltua klassista musiikkia korkeatasoisten levytysten muodossa. On kynttilät, kukkia, tunnelmaa ja onpa myös tullut avattua käsikirjan tekstit. Siinä on ollut kylliksi meditaatiota ja riemuakin nyt pääsiäisaamun koittaessa.

Jos minulla olisi tarpeeksi rahaa, rakentaisin sellaisen kirkon, missä yksikään ihminen ei pääsisi saarnaamaan. Siellä kukin voisi hiljentyä rauhassa, puhua kahden kesken Jumalansa kanssa tai olla puhumatta. Musiikki, luonnon äänet tai hiljaisuus olisivat sen kirkon ainoa äänimaailma. Sitä minä kirkosta kaipaan - korkeatasoista musiikkia, hiljaisuutta, pyhyyttä.

Pääsiäinen on valon ja ilon juhla. Riemua ja riehakkuutta tai hillittyä iloa - ihan kuinka kukin haluaa. Hyvää pääsiäistä!