Mitä kuuluu pihamaalle?

Lämpömittarin lukema kohoaa jo nopeasti aamuauringossa. Takapihalla on vielä kinoksia ja aamuisin ihan hankikanto, mutta kevät tulee vauhdilla. Päivän mittaan pienet vesipurot lirisevät pitkin etupihaa ja lumen pinta vajenee. Pihalla on tällä hetkellä melkoinen meno päällä lintujen toimesta.

Vielä joitakin päiviä sitten yksinäinen mustarastas lauloi tuolla korkeimman puun latvassa, Nyt niitä on kolme mekastajaa taistelemassa reviiristä ja siitä, kenen ääni kantaa kauimmas. Muut siivekkäät kiljuvat siinä mukana omia lirutuksiaan. Showtime alkaa ennen kello viittä aamulla ja toinen sessio on illan suussa. Konsertissa on pieni suvantovaihe päivällä. Silloin ruokaillaan takapihalla - melkein sulassa sovussa. Lintulaudan on valloittanut orava. Se sopii mustarastaalle, mutta punatulkku ei ole ihan samaa mieltä. Sadepäivänä oravan rontti makasi auringonsiemenien keskellä kolmisen tuntia, eilen vain tunnin. Aurinkoisina päivinä häntä roikkuu laudan ulkopuolella ja sateella tyyppi on kippurassa katon alla. Yhtenä aamuna se istui tässä työhuoneen ikkunan takana kukkalaatikossa. Vedin sälekaihtimen ylös ja minua vain tuijotettiin närkästyneenä. Kukkamullan ja havujen seassa oli jokin aarrekätkö, eikä yksi akka ikkunan takana häirinnyt sen etsintää.

Töyhtötiainen pyörähti aamulla nopsaan tervehtimässä ja juuri äsken pihlajaan pölähti peipposia - kevään ensimmäiset! Voi ihanuus!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Palaute ja mielipide, onko niillä eroa?

Punamullo ja merikrotti

Hyvä johtaminen?