Elämän tarkoitus?

Olen aina ollut sitä mieltä, että kaikella on jokin tarkoitus tai merkitys - jopa vastoinkäymisillä. Se ajatus tuntuu kuitenkin kovin kaukaiselta silloin kun on ollut hautajaisissa. Suru ja murhe toisen poismenosta ovat jotenkin sen ajattelun ulkopuolella - ne eivät ole kenellekään hyväksi, vaikka ajan myötä helpottavatkin.

Sitä vaan miettii, miksi kummassa olemme täällä, kun kuitenkin on lähdettävä? Mikä on elämän tarkoitus? Ehkä olemme oppimassa täällä toistemme kanssa toimeen tulemista - en tiedä, mutta en ole löytänyt oikein muutakaan järkevää selitystä täällä oloomme. Rakkaus on ainoa asia mitä voimme tänne itsestämme jättää ja ainoa asia, mitä voimme myös mukanamme täältä viedä. Se ei katoa. Muulla ei ole niin suurta merkitystä, koska aika syö kaiken muun.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Palaute ja mielipide, onko niillä eroa?

Punamullo ja merikrotti

Kun uni ei tule