Vuoden viimeinen päivä

Vuoteen mahtuu paljon ja vuoden vaihtuessa on aika tehdä inventaario vanhasta. Elämä on vaihtuvia tunnelmia ja hetkiä, mihin ei pysty aina edes itse vaikuttamaan. Kannattaa muistaa hyvät asiat, sillä ne kantavat pidempään. Ei niitä huonojakaan tarvitse maton alle lakaista, sillä nekin muovaavat elämäämme. Kaikkein ikävintä oli pienen koiran menetys. Miten niin pieni voikin jättää niin suuren aukon.

Vuoden kohokohta oli tietysti kesäjuhla avioliittomme kunniaksi. Olen myös iloinen työhön liittyvistä rohkeista ratkaisuistani, mitkä ovat kääntöpuolestaan huolimatta osoittautuneet täysin oikeiksi. Kotimaasta löytyi edelleen paljon nähtävää, muutamat lämpimät päivät tekivät takapihan terassihetkistäkin juhlaa ja vuoden päättyessä ollaan vielä kaiken lisäksi aivan kohtuullisessa kunnossa. Kohti uutta ja tuntematonta valoisin, joskin haikein mielin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Palaute ja mielipide, onko niillä eroa?

Punamullo ja merikrotti

Kun uni ei tule