Vuoden viimeinen päivä

Vuoteen mahtuu paljon ja vuoden vaihtuessa on aika tehdä inventaario vanhasta. Elämä on vaihtuvia tunnelmia ja hetkiä, mihin ei pysty aina edes itse vaikuttamaan. Kannattaa muistaa hyvät asiat, sillä ne kantavat pidempään. Ei niitä huonojakaan tarvitse maton alle lakaista, sillä nekin muovaavat elämäämme. Kaikkein ikävintä oli pienen koiran menetys. Miten niin pieni voikin jättää niin suuren aukon.

Vuoden kohokohta oli tietysti kesäjuhla avioliittomme kunniaksi. Olen myös iloinen työhön liittyvistä rohkeista ratkaisuistani, mitkä ovat kääntöpuolestaan huolimatta osoittautuneet täysin oikeiksi. Kotimaasta löytyi edelleen paljon nähtävää, muutamat lämpimät päivät tekivät takapihan terassihetkistäkin juhlaa ja vuoden päättyessä ollaan vielä kaiken lisäksi aivan kohtuullisessa kunnossa. Kohti uutta ja tuntematonta valoisin, joskin haikein mielin.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Punamullo ja merikrotti

Kuva
Elän toivossa, että viikonloppuna ruoka taas maistuu ja perunamuusidieetti alkaisi olla ohi. Ajattelin kokkailla jotain italialaista, hyvän punaviinin seuraksi. Kaivoin esiin "200 italian herkkua" ja vesi herahti kielelle heti ensimmäisillä sivuilla. Mutta mikä kumma on punamullo salsa verden kera tai paahdettu merikrotti? Pakko katsoa googlesta ihan kuvan kera... ja olipas muuten niin ikävän näköinen kala, varsinkin se merikrotti, että siinä meni ruokahalu. Ehkä kuitenkin kasvispastaa, munakoisovuokaa tai pelkkä salsa verde. Luen kyllä innolla ohjeita, mutta niiden noudattaminen onkin sitten toinen juttu - ajaudun usein enemmän tai vähemmän sivuraiteille ja päädyn pistämään omiani (varsinkin jos kyseessä on jokin merikrotin kaltainen kuvatus). Luovuutta ei voi kahlita edes ruuanlaitossa. Kuinka italialainen tuo menu lopulta viikonloppuna oikeasti on, se jää nähtäväksi. Voi olla, että se on a la Kirsi italialaisella twistillä ja Italiasta muistuttaa vaan...
Lue lisää

Mitä kuuluu takapihan tintille?

Kuva
 Mitä kuuluu takapihan tintille? Takapihan tintti on ilahduttanut meitä läsnäolollaan jo muutaman vuoden. Hän on varsin vekkuli otus, hieman persoonallisen näköinen ja kuuloinen, selvästi myös jo ikääntymässä. Tintti tulee edelleen joka päivä hakemaan pähkinää kädeltä ja suorastaan vaatii huomiota, välillä keinoja kaihtamatta. Joskus vaan serustellaan ja vaihdetaan kuulumisia tiaisten omalla kielellä, mitä kovasti yritän opetella. Sen verran olen ilmeisesti oppinut, että kutsuhuutooni yleensä vastataan ja paikalle saavutaan kiireellä. Tintti jopa nukkui terassin yläpalkilla koko kesän, aina koviin pakkasiin asti. Hän on esitellyt meille jo kolme poikuettakin, mitkä on tuotu lentoharjoitusten perään aina takapihan tuolinkarmeille riviin istumaan. Muutamat tunnistettavat yksilöt ovat myös jääneet iloksemme. Pari kesää sitten syntynyt "Pallopää" kulkee kaksin uskollisen adjutanttinsa, pienen sinitiaisen kanssa. Pallopäällä on korkea otsa ja näyttää kuin se kantaisi mustaa kypärä...
Lue lisää

Kirkon omat lait ja säännöt.

Kuva
Tasa-arvoinen avioliittolaki ei näytä koskevan kirkkoa. Se ei ole ainoa säädös, missä kirkko niskuroi ja tekee oman tahtonsa mukaan. Kirkolla on toki oma laki- ja säädöskokoelmansa, mutta tuntuu käsittämättömältä, että se voi olla ristiriidassa Suomen lakien kanssa. Valtionkirkko ei siis olekaan valtionkirkko. Mitä seuraisi siitä, jos muutkin uskonnolliset yhdyskunnat saisivat samaan tapaan oikeuden toteuttaa omia säädöksiään ja oikeuden verottaa? Kanttorina toimiessani minulla ei ollut työaikaa, en saanut ylityökorvauksia, en viikonloppulisiä tai iltalisiä ja palkkani oli suhteettoman pieni. Vapaapäivät olivat useimmiten silloin kun ystävät ja perhe olivat töissä, eli maanantai ja tiistai. Keskiviikkoisin tein miltei poikkeuksetta kahdentoista tunnin työpäivän ja välillä viikossa tuli työskenneltyä jopa 58h. Kun yritin nostaa asian pöydälle, sain vain vastauksen: "se on ammatinvalintakysymys". No - niinhän se olikin. Ihan oma ja monella tapaa typerä valinta näin jälk...
Lue lisää