Joulumieli

Jouluun on todellakin enää viikko ja joulumielen nostatuksella alkaa olla kohta kiire. Joku siivoaa, tuunaa perinneruokia, kuuntelee joululauluja ja koristelee paikat jo marraskuussa - toisille riittää vähempikin. Aina löytyy se yksi, joka herää juhlaan viime tingassa ja juoksee itsensä näännyksiin juuri pyhän kynnyksellä.

Parhaimman joulumielen saa hissukseen houkuttelemalla, jättämällä kaiken väkinäisen ja pakon pois. Jos perinteet eivät enää iske, niin viis siitä ja uutta kokeilemaan. Kaiken ei täydy olla niin kuin joka joulu on ollut. Joulun sanoma ei muutu, vaikka jokin muu muuttuisikin.

Tänä vuonna koen joulumielen jo tulleen, enkä ole edes mitenkään suuresti joutunut ponnistelemaan sen eteen - toki jotain pientä siivousta on silloin tällöin harrastettu, läheisten pieniä muistamisia osa toimitettu jo hyvissä ajoin ja pientä tarpeellista kauppalistaa laadittu. Kuusen hakukin on nyt puolittain suunniteltu. Huomasin joulumielen kuitenkin vahvimmin pari viikkoa sitten, kun lähetimme joulukukkatervehdyksen tuntemattomalle, yksinäiselle vanhukselle. Tuo sama tunne tuli taas eilen, kun kävimme kuoron kanssa laulamassa ja laulattamassa joululauluja kahdella vanhusten palvelutalolla. Parempaa joulumieltä ei voi saada kuin ilo ja valo ihmisten silmissä. Kunpa sitä iloa ja valoa voisi jakaa useammallekin. Yksi pienikin pilkahdus ja teko voi olla kuitenkin osa jotain suurempaa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Palaute ja mielipide, onko niillä eroa?

Punamullo ja merikrotti

Hyvä johtaminen?