Voihan kuusipuu!

Tänään pitäisi lähteä etsimään luotettava kuusikauppias ja tuuhea, kaunis, kestävä, kohtuuhintainen, tasainen... mieluusti serbiankuusi, mikä allergisoi vähemmän. Mihinkään kohtuuttoman hintaiseen karahkaan en tyydy. Helpommin sanottu kuin tehty ja ilmassa on katastrofin aineksia. Jo viime vuonna luottokuusikauppiaani kauppapaikalla oli pelkkä monttu, eikä kukaan tiedä mihin kuusikauppias katosi. Pitkän etsinnän ja suosituksien jälkeen löysin toisen kauppiaan, mutta hänen kauppapaikallaan kohoaa tänä vuonna rakennustyömaa. Kukaan ei tiedä missä kauppias, saati kuuset ovat! Miksi mikään ei pysy ennallaan?!

En halua kokea uudelleen sitäkään draamaa kun kuusesta tuli kalju yhdessä yössä ja neulasia oli vain sukan pohjissa. Sain toki sinä surullisena jouluna rahani takaisin alihankkijalta, joka koki karvaat tappiot kun meni luottamaan "viljelijään", joka katosi tavoittamattomiin lastin toimitettuaan. En ollut ainoa, jonka kuusi oli ilmeisesti kaadettu joskus juhannuksena, ties missä. Älä ikinä osta kuusta iltahämärissä! Sen harmin jälkeen olen myös aina hankkinut kuusen hyvissä ajoin ennen joulun pyhiä.

Nyt voin siis vain toivoa, että löydän kohtalaisen puun. Helpommalla pääsisi kun hankkisi tekokuusen, mutta vielä en ole siihen valmis. Kuusen pitää olla aito, vaikka sieltä aamulla ryömisikin esiin inhottava pikku mato. Kuusen pitää vähän tuoksua, vaikka siitä menisikin nokka tukkoon ja iho näppylöille. Kuusi.... ah, kuusi!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Palaute ja mielipide, onko niillä eroa?

Etäilyä, tai sitten ei

Yläpölyt