Pitkästä aikaa

 Pitkästä aikaa

 

Juhliminen ei ole tainnut tänä vuonna päästä hyydyttämään ketään, sillä koronan varjo on leijunut miltei kaiken juhlinnan yllä. Hyytyneenä on sen sijaan ollut tämä blogi - eikä siitä voi syyttää edes koronaa. Ajattelin kuitenkin taas ilmoittautua ja kertoa olevani melko hyvissä ruumiin ja miltei erinomaisissa sielun voimissa. Piirtäminen ei oikein tauon jälkeen heti irronnut, mutta kierrätetään vanhaa - kukapa tätä vuoden 2017 joulukalenterisarjan seitsemättä luukkua enää muistaa. 

Miten tässä on oikein selvitty? Niin mistä.. No koronasta tietysti.

Jos kysytään globaalisti, vastaus on: "jaa-a, enemmän tai vähemmän.. huonosti". Henkilökohtaisesti voin todeta, että tämä yksilö taas kerran sopeutuu osaansa. Minä kun en tahdo ymmärtää niitä ihmisiä, jotka eivät viihdy kotonaan ja jotka ahdistuvat ihan kaikesta. Toki kaipaan ystäviä ja kulttuuririentoja, mutta kotioloistakin voi tehdä varsin mukavaa ja arkeaan voi piristää monella tavalla. Ruikuttaminen on ihan turhaa - tee sen sijaan jotain. Siivoa vaikka varasto tai keksi ihan uusi, järjetön koronaharrastus. Voin antaa tähän myöhemmin varsin hyviä vinkkejä. 

Etenkin kulttuuriala kärsii koronasta kovasti ja tähän totean, että eräänkin yksittäisen muusikon elinkeinoa ei täällä tue kukaan muu kuin puoliso, yltiöpositiivisuus ja ironinen huumori. Yksin eläviä ja yksinäisiä säälin kovasti - heillä on varmasti ja ihan oikeasti rankkaa. Ymmärrystä ei riitä niille, jotka viis veisaavat toisten hyvinvoinnista ja elävät niin kuin koko kurimusta ei olisi olemassakaan.

Pakko myöntää, että alkaahan tämä jo tökkiä! Eilen oli itsenäisyyspäivä ja se sai kuitenkin ajattelemaan vanhempia sukupolvia - miten he jaksoivat monta vuotta sotaa, surua, hätää ja sodan jälkeistä puutetta. Eiköhän tässä siis yksi korona kestetä, vaikka täytyisi vielä seuraavakin vuosi kotona "kökkiä".  

Minä olen alkanut korona-aikana toden teolla muun muassa kokkaamaan ja rikkomaan kokkauksen rajoja. Itse tehty pastataikina ja pasta eri versioineen sujuu jo oikein hyvin, mutta toisin kävi eilisen fudgen, mistä tuli ennemminkin "fludge". Tuli mieleen vanhat sävellyksen opettajan sanat: voidaksesi rikkoa sääntöjä, on sinun ensin tunnettava säännöt. No - tässä kävi köpelösti juuri sen takia, että poikkesin ohjeista välittömästi tuntematta ohjetta ja kuvittelin olevani "the master chef". Tämä master idiot noudattaa seuraavien ensikokeilujen suhteen piirun tarkkaan ohjetta ja lipeää luovuuden poluille vasta toisella tai kolmannella kerralla. Opetus minä ja minun tunteeni sukupolvelle: kirvelevä tappio kasvattaa ja opettaa - nöyrryt, järkiinnyt ja nouset siivillesi vahvempana ja viisaampana.  

Tässä voisi turinoida vielä paljon ja monesta asiasta, mutta säästetään seuraavaan kertaan, sillä näyttäisi siltä, että minulla on nyt aikaa olla ilonanne tai riesananne.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Palaute ja mielipide, onko niillä eroa?

Punamullo ja merikrotti

Hyvä johtaminen?