Kisahuumaa

 
KISAHUUMAA
 
 
 
Niin alkaa olla taas yhdet MM-kisat hypitty, heitetty ja kirmattu. Kisavietti vei meikäläisenkin mennessään, vaikka toki tiesin, ettei meille mitalin mitalia heru. Koottuja selityksiä kuullaan pari viikkoa tästä eteenpäin ja sen jälkeen homma painuu unholaan, sillä kiikarissa on jo seuraava koetos. Mikä kumma saa ihmiset loikkimaan ja juoksemaan kilpaa? Kun tarkemmin ajattelee, niin eikö ole aivan naurettavaa että kilpaillaan esimerkiksi siitä, kuka hyppää korkeimman riman yli tai työntää jonkin möykyn pisimmälle. Niin, sorrun siihen samaan - huuma vie mennessään ja jännitän kuinka käy piskuisen Suomen. Mutta millään en voi sietää minkäänlaista dopingia, eikä mielestäni ole ollenkaan sisukasta ja hienoa jos juoksija tai kävelijä oksentelee, juoksee, hoippuu, kakkii housuihinsa ja kaatuu hämärän rajamailla maaliviivan yli. Eikö se ole ihan järjettömän tyhmää? Mikä meitä riivaa kun vuosi vuoden perään sorrumme älyttömään kisahuumeeseen? Pelolla odotan seuraavien jääkiekon MM-kisojen tuomaa adrenaliinimyrskyä ja sydämen tykytyksiä.... ja pahoittelen jo etukäteen niitä vammoja, mitä urheilijapolot itselleen ja toisilleen aiheuttavat.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Palaute ja mielipide, onko niillä eroa?

Punamullo ja merikrotti

Hyvä johtaminen?