Ajatuksia ja ihmetyksiä Tinttilän hahmojen siivittäminä.
10
Hae linkki
Facebook
X
Pinterest
Sähköposti
Muut sovellukset
Tänään on toinen adventtisunnuntai ja enää kaksi viikkoa aattoon. Kun ensimmäinen adventtikynttilä symboloi odotusta, on toinen kynttilä merkitykseltään jouluilon sytyttäjä. Iloista joulun odotusta siis!
Elän toivossa, että viikonloppuna ruoka taas maistuu ja perunamuusidieetti alkaisi olla ohi. Ajattelin kokkailla jotain italialaista, hyvän punaviinin seuraksi. Kaivoin esiin "200 italian herkkua" ja vesi herahti kielelle heti ensimmäisillä sivuilla. Mutta mikä kumma on punamullo salsa verden kera tai paahdettu merikrotti? Pakko katsoa googlesta ihan kuvan kera... ja olipas muuten niin ikävän näköinen kala, varsinkin se merikrotti, että siinä meni ruokahalu. Ehkä kuitenkin kasvispastaa, munakoisovuokaa tai pelkkä salsa verde. Luen kyllä innolla ohjeita, mutta niiden noudattaminen onkin sitten toinen juttu - ajaudun usein enemmän tai vähemmän sivuraiteille ja päädyn pistämään omiani (varsinkin jos kyseessä on jokin merikrotin kaltainen kuvatus). Luovuutta ei voi kahlita edes ruuanlaitossa. Kuinka italialainen tuo menu lopulta viikonloppuna oikeasti on, se jää nähtäväksi. Voi olla, että se on a la Kirsi italialaisella twistillä ja Italiasta muistuttaa vaan...
Jos on pösilöitä auton ratissa, niin niitä on myös pyörän selässä ja yhä enenevässä määrin nyt kevään tullen. Ajetaan miten sattuu ja ihan omilla säännöillä. Ensin tullaan autoilijoiden sääntöjä noudattaen ja sitten yhtäkkiä kaahataan kevyenliikenteen väylälle, ei mitään suuntamerkkejä, ei vauhdin hidastamista, väärää kaistaa, väärään suuntaan, siksakkia. Sitä käyttäytymistä on vaikea ennustaa ja se on vaarallista. Toissapäivänä jäin vain seisomaan paikalleni ja toivoin, etteivät kaksi koko väylän täyttävää, lujaa vastaan tullutta pyöräilijää aja ylitseni jalankulkutiellä. Siinä ne sitten viime hetkellä arpoivat mitä tehdä, kun eivät älynneet ajaa peräkkäin. Minä suljin silmäni ja toivoin parasta, sillä en tiennyt mihin suuntaan olisin väistänyt, eikä minun kuuluisikaan ojaan hypätä. Muistan tapauksen, missä jalankulkija jäi kaupungin puistossa pyörän alle ja kuoli. Minulla oli onnea, ainakin tällä kertaa. Tänä aamuna noita sinkoilevia, arvaamattomia kaistapäitä oli taa...
Eilinen päivä meni muuton merkeissä - äiti piti saada tavaroineen Riihimäeltä Turkuun. Operaation rankimman osuuden, eli tavaran roudauksen, auton pakkaamisen ja purkamisen hoiti ansiokkaasti siskon perhe. Pakkaus- ja muonitusjoukot päivittelivät sitä, miten kaikki mahtuu ja kuinka paljon yleensä ihmiselle kertyy tavaraa. Homma on hoidettu, mutta toisessa päässä menee tovi ennen kuin kaikki on paikoillaan, tai edes löytyvät. Muuttaminen on yksi elämän stressaavimpia asioita. Tulee mieleen omat muutot. Opiskelupaikkakunnalle mukaan lähti ensin vain matkalaukku. Piakkoin perästä sänky ja pöytä, pari mukia, lautasta, ym. välttämätöntä. Se oli helppo homma. Tavaran määrä kasvoi opintojen jälkeen ja lopulta Kuopiosta Tampereelle muuttaessa piti jo vuokrata suurin mahdollinen pakettiauto, mitä pystyin ajamaan. Sen lisäksi vanha Volvoni oli tumpattu aivan täyteen. Olin körötellyt postin vanhalla vuokrapakulla vasta kolmisen kymmentä kilometriä kun se hyytyi ensimmä...
Kommentit
Lähetä kommentti