Aamupala

Aamupala on hyvin vaihteleva käsite. Jotkut syövät kaiken pekonista perunoihin ja toisia yököttää pelkkä ajatuskin tunkea kitusiinsa mitään ennen puolta päivää. Minä olen varmaan jotain siltä väliltä - syön pari palaa leipää ja juon kaksi ISOA mukia kahvia. Aina leipä ei maistu, mutta kahvin juon, oli sitten minkälainen tulipalokiire hyvänsä.

Aamupalaa ei aina arkisin ehdi viettää sen ansaitsemalla hartaudella, mutta vapaapäivinä siihen uppoaa helposti pari tuntia. Kahvi sekoitellaan eri lajikkeista ja maito lämmitetään, lehteä selataan ja siitä keskustellaan, toinen syö ja toinen napostelee. Kas, äkkiä kello tulee kymmenen ja huomaa istuvansa edelleen tukka pystyssä aamiaispöydässä. Aamupala ei ole pelkkää tankkausta, se on tapahtuma - ainakin vapaapäivinä.