Takapihan tragedia

Takapihalla on hiljaista murhenäytelmän jälkeen. Valkoisen hangen pinta on täyttynyt tummista höyhenistä. Arvelimme petolinnun olleen asialla ja osuimme oikeaan. Lähdimme ulos tarkistamaan asiaa ja huomasimme pian kaksi suurta haukkaa kaartelemassa taloyhtiön yläpuolella. Toinen niistä teki pari kertaa suoran syöksyn kohti maata, mutta jäi sillä kerralla saaliitta. Piha oli tyystin hiljainen - pienemmät visertäjät eivät päästäneet ääntäkään ja olivat hävinneet kuka minnekin piiloihinsa. Sen jälkeen takapihan syöttöpaikalla ei ole näkynyt liikettä. Haukkapari lymyilee ilmeisesti jossain lähistöllä.

Pienet ja heikot jäävät suurien kynsiin - se on luonnon laki, mutta en haluaisi todeta lain täytäntöönpanoa omalla takapihallani. Toivon, että pienet saavat laumansa kasaan, käyvät yhteiseen taistoon ja häätävät tunkeilijat matkoihinsa. Vaan kyllä ne joskus pienetkin osaavat. Sinitiainen on yksi tällainen riiviö, joka uskaltaa ärhentää isommilleen.

Ei ole puuttumista luonnon valintaan, eikä sille mitään mahda. Toivon kuitenkin elämän palaavan taas takapihalle.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Palaute ja mielipide, onko niillä eroa?

Etäilyä, tai sitten ei

Yläpölyt