Vaateostoksilla

Tänään oli pakko lähteä vaateostoksille, sillä tarvitsin uudet farkut. Suuntasin ensi töikseni tietysti oikein kunnon farkkuliikkeeseen - sieltähän niitä pitäisi löytyä. Nuori, pipopäinen myyjä esitteli minulle sellaisia teinimalleja, että olisin tarvinnut palokunnan apua saadakseni ne pois päältä, mikäli olisin ensin jotenkin onnistunut survoutumaan niihin. En suostunut häpäisemään itseäni ja kieltäydyin edes yrittämästä. En ole kastemato, minulla on lantio!

Seuraavassa vaatetusliikkeessä luotin omaan harkintaan. Lantiosta sopiva oli kuitenkin vyötäröstä liian iso ja vyötäröstä sopiva oli lantiosta liian pieni, melko hyvin istuvat olivat lahkeista liian lyhyet, osan vyötärö ei ollut vyötäröllä vaan jossain muualla, osa ei noussut polvia ylemmäs ja suurin osa näytti itseasiassa parhaalta henkarissa. Olen jo nähnyt 80-luvun, joten kaikki siitä muistuttavat valikoituivat pois. En löytänyt siis mitään.

Olin jo luovuttamassa "käsittämättömän vaikean" vartaloni kanssa kun eräässä laadukkaassa vaatetusliikkeessä minua tuli palvelemaan lähellä omaa ikääni oleva muodin asiantuntija. Vihdoinkin joku puhui kanssani samaa kieltä, ymmärsi lantion ja vyötärön eron ja myi minulle aivan täydellisesti sopivat farkut! Jotain on ihmisen genetiikassa tapahtunut, mikäli nykynuoret ovat suoria lautoja, tai sitten minusta on vaan tullut vanha ja lantiolta pyylevä - mitä en kyllä hevillä myönnä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Palaute ja mielipide, onko niillä eroa?

Punamullo ja merikrotti

Hyvä johtaminen?