Juhlan jälkeen

No niin, nyt se viisikymmentä vuotta on sitten täytetty. Konsertti meni hyvin ja jatkoilla oli hauskaa. Varsinaisen syntymäpäivän aamu alkoi runolla ja samppanjalla ja juhlatunnelma jatkui iltaan, joten aika mahtava viikonloppu. Virtaa piisasi pienelläkin unimäärällä, mutta nyt uhkaa lievä hyytyminen. Taitaa olla joku flunssakin tuloillaan.

Uhosin, ettei viidenkympin villitys iske minuun, koska olen syntymävilli. Päivästä riippuen villiyden aste vaan hieman vaihtelee. Ja mitä se villitys sitten edes tarkoittaa? Onko se sitä, että yritetään elää nuoruutta uudelleen, ostetaan moottoripyörä, pistetään elämä mullin mallin, vai mitä? Jollakulla se voi olla jotain sen sorttista, mutta minun mielestäni villitys on asenne tai tietynlainen vaihteleva moodi, mikä iskee kohtauksittain. En koe olevani juurikaan erilainen kuin esimerkiksi viisi vuotta sitten. Yhä saan käsittämättömiä villityksiä, mitkä kestävät tovin tai kuivuvat kasaan viimeistään siinä vaiheessa kun kello alkaa lähestyä ilta yhdeksää. Elämä oikeastaan vaatii aika ajoin pientä villiintymistä - kuka sitä nyt jaksaa alati tasainen olla. Tolkku kaikessa kuitenkin, myös villiintymisessä. Pienet asiat ovat parasta. Jos niistä osaa villiintyä, elämä on myös arkena juhlaa.