Aika
Ajan kuluminen on yksi niitä asioita mihin emme voi vaikuttaa. Emme aina välttämättä voi itse vaikuttaa edes siihen, kuinka käytämme sen kuluvan ajan. Kun tarkemmin katselee taakseen, havaitsee, että vuodet ovat lopulta menneet ihan liian nopeasti. Toisaalta on hyvä nähdä myös se, mitä kaikkea siihen aikaan on mahtunut.
Täytyykö jokainen minuutti sitten täyttää harkiten, kun tämä elämäkin on niin tavattoman lyhyt? Ei siitä tule mitään, jos alkaa kelloa tuijottaa ja ajan kulumista surra. Aikaa ei voi pysäyttää, mutta itsensä voi.
Mistä tällainen pohdinta tänään? Ehkä osasyy on se, että tässä sitä vaan istun jaarittelemassa, vaikka olisi paljon tähdellisempääkin tekemistä. Poden huonoa omaatuntoa tekemättömästä työstä ja saamattomuudesta. Taas meni monta minuuttia hukkaan ja tämän ajan olisi voinut käyttää vaikkapa imuroimiseen tai muuhun hyödylliseen ahkerointiin. Vaan kuinka monta minuuttia olen elämässäni imuroinut?! Mitä hyötyä siitä on ollut ja mitä siitä on seurannut - aina vaan uutta imurointia viikko viikon perään! Olen sen ehkä jo moneen kertaan todennut ja silti vaan toistan sitä.
Jokainen minuutti on arvokas juuri sellaisenaan, vaikka se olisi pysähtynyt hetki, eikä olisi saanut aikaiseksi mitään. Sekin on nimittäin joskus tarpeen. Tahdon tällä vain todistella, ettei oikeastaan ole huonosti käytettyä aikaa, ellei ole pahat mielessä. Pysähtynytkin minuutti on täynnä elämää. Kun kaikki maailma minuutit yhdistetään, niistä muovautuu miljardeja erilaisia tarinoita ja hetkiä ja yhdessä ne ovat enemmän. Mitä siitä, jos minun pikkuruinen minuuttini on pelkkää puiden tuijottelua ja lintujen laulantaa. Siitä riittää mukavaa kerrottavaa useammaksikin minuutiksi. Aika on suhteellista ja laajeneva käsite. Kaiken kaunopuheisuuden jälkeen on kuitenkin todettava, että nyt se aika todellakin hurahti ja tulee hoppu, mutta omapa oli valintani.
Kommentit
Lähetä kommentti