Ei niin tavallinen maanantai.

Olemme rakkaan ystäväni kanssa ottaneet tavaksi aina silloin tällöin viettää yhdessä mukavaa maanantaita. Tuohon päivään kuuluu tietysti olennaisena osana kuulumisten vaihto, mutta myös hyvä ruoka. Homma alkaa usein lasillisella (tahi parilla) kuohuvaa, alkupalojen kera, mistä saadaan sopivasti potkua seuraavaan vaiheeseen - pääruoan laadintaan.

Eilen päätimme tehdä hampurilaisaterian - ei nyt ihan tavallista kuohujuoman perään, mutta tämäpä ei ollutkaan mikään tavallinen hampurilaistuotos. Pihvit maustetiin ja paistettiin itse, ei mitään pullamössösämpylää, tuoreita aineksia ja luovuutta, jopa kastike oli omaa tuotosta. Hieman pohdimme kaupassa, että riittääkö ostamamme pihviliha, mutta onneksi maltillisuus voitti. Olimme kuitenkin niin tuon erikoisen pääruokavalintamme pauloissa, että meille sattui valtava moka - unohdimme alkupalat! Sellaista ei ole tapahtunut vielä koskaan! Nyt oli siis tyytyminen suklaaseen samppanjan kera. Näin jälkikäteen tuumaillen, se oli varsin kelvollinen ratkaisu ajatellen tuhtia pääruokaamme.

Ei sen ruuan tarvitse niin ihmeellistäkään olla, kunhan tehdään ja nautitaan yhdessä (tietysti nämä meidän tuotoksemme menisivät läpi vaikka J. Sukulalle). Tärkeintä on kohtaaminen ja ystävyys, mikä kestää välillä väittelyksikin yltyvän keskustelun, puolittaa murheet ja tuplaa ilot. Jään taas odottamaan seuraavaa sopivaa maanantaita!