Korvamato

Viikonloppu oli ihanan pitkän tuntuinen. Hetken aikaa meitä ilahdutti suloinen, pieni Nemo-koira, joka piipahti hoidossa. Sen lisäksi rentoutti sauna, pieni kaupunkiriento, ravintola Tiiliholvin loistava menu ja palvelu, kotona oleilu ja puuhailu, puutarha, ym. Tulipa kaivettua polkupyörätkin esiin.

Ainoa, mikä aika-ajoin häiritsi menoa, oli itsepäinen korvamato. Tiedätte varmasti sen tunteen kun joku käsittämätön renkutus tarttuu jostain päähän, eikä siitä pääse eroon. Kuuntelin useampaakin korvamatoa tovin kerrallaan, mutta yksi oli ylitse muiden. Se alkoi aamusta ja tunki lopulta aina kaikkien muiden viisujen yli - Saku Sammakko! Kiitos vaan kuoron kesäkeikan. Mieluummin kuuntelisin jotain muuta, mutta kun... ei! "Hän Hillevi hiiren tavatessaan, ahaa, ahaa..." Lääkkeeksi olen yrittänyt jo miltei joka genreä, mutta ei auta. En kestä - tulkaa hakemaan tuo biisi pois! "A-haa, a-haa, a-haaaaaa...."

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Palaute ja mielipide, onko niillä eroa?

Etäilyä, tai sitten ei

Yläpölyt