Kootut selitykset.

Edellisestä kirjoituksesta on tosiaan miltei neljä viikkoa ja joudun tyytymään hataraan selittelyyn.
Rehellisesti sanottuna - en ole jaksanut nyt panostaa tähän, enkä ole viitsinyt vain muodon vuoksi jotain suoltaa. Lomalla oleilun laiskuuskin taisi jäädä osin päälle. Tosin en kyllä mielestäni ollut niin kamalan laiskakaan - ahmin taidetta, uusia ja erilaisia kokemuksia, kävin konserteissa ja keikoilla, kirjoitin vähän muutakin kuin blogia, nautin kesästä ja hankin työkokeilun. Eiköhän siinä puuhaa ja selityksiä kylliksi. Ilon lisäksi mukaan mahtuu tietysti myös ripaus murhetta ja huolta, lähinnä ihmisten sairastelun merkeissä, mutta sellaistahan tämä elämä on.

Nyt ajatukset ovat jo tulevassa syksyssä. Löydänkö ja opinko työkokeilussa yliopistolla jotain uutta ja mielenkiintoista, mistä voisi alkaa muovata tulevaisuuttaan? Avautuuko kenties jokin muu polku siinä vierellä? Vielä tällä iällä on mahdollista oppia ja luoda jotain uutta, mutta mihin aika ja paukut sitten todellisuudessa riittävät, jää nähtäväksi. Siksi tämä blogi elää nyt ainakin toistaiseksi vähän sivuraiteilla.

Hämmästyttävää ja hengästyttävääkin, että joutuu uudelleen siihen pisteeseen, missä oli joskus kolmekymmentä vuotta sitten; mikä minusta tulee ja mistä löydän itseni tulevaisuudessa? Tietyt asiat ovat kuitenkin jo vakiintuneet ja hyvä niin. Tällä elämänkokemuksella on ihan toista lähteä eteenpäin kuin silloin kolmenkymmentä vuotta sitten. Tiedän jo kuka olen ja mitä suunnilleen haluan tai en halua elämääni. Tiedän, että sitä viisautta ja kokemusta kannattaa alati etsiä, mutta pahus vieköön... siinä samalla huomaa myös jatkuvan tyhmyytensä ja kokemattomuutensa. Ikinä ei tule valmista, ei koskaan! Siihen on tyytyminen ja siihen voi olla myös tyytyväinen - saa jatkaa etsimistä ja kerätä niitä kokemuksia läpi elämänsä. Kun elämä on valmis, tulee kooma ja kuolema.