Menneen vuoden muistelot.

Taas ollaan uuden vuoden kynnyksellä lupauksia ja toiveita ladellen, vanhasta tiliä tehden. Tahtoo vaan mennä jo tapahtumat, vuodet ja valokuvatkin sekaisin. Merkittävimmät tapahtumat ehkä jotenkin tulevat mieleen kun joku niistä sopivasti muistuttaa.

Hyvä palaute on sellainen, missä negatiiviset asiat on tungettu kerrosvoileivän väliin - eli ensin muistellaan positiivista, sitten tulee se ikävä osuus ja vielä viimeiseksi jätetään positiivinen tunnelma. Kokeillaan.

On mukavaa olla elossa!

Ja tähän väliin sitten niitä asioita, mitkä ovat ikäviä tai siinä hilkulla... voiko niistä leipoa positiivisia vai jäävätkö negatiivisen puolelle, on paikoin kysymysmerkki. Maailman menoa on ikävä katsella, mutta jos katselee vielä kauemmas kuin vain viime vuoteen, huomaa, että tällaistahan se meno on ollut ennenkin. Ei tässä mitään niin kovin uutta ole, eikä ihminen opi virheistään. Samat asiat toistuvat hieman eri muodoissaan. Hyvin negatiivista.

Globaalista ajattelusta hieman lähemmäs. Aktiivimalli ei koskettanut itseäni - onneksi, sillä puolikuntoinen muusikonrenttu olisi ollut todella pulassa. Pelastukseni on ollut pieni osatyökyvyttömyyseläke ja nyt myöhemmin ammatillinen kuntoutus. Olin myös mukana juuri päätökseen saadussa valtakunnallisessa OTE -kärkihankkeessa, osallistuen Pirkanmaan TOIKEn (Toimintakykykeskus, Tays) vetämään hankkeeseen "kehittäjäasiantuntijana". Nimike oli ehkä hienompi kuin varsinainen panokseni, mutta henkilökohtaista kokemusta ja näkemystä arvostettiin. Pohdimme osatyökykyisten polkuja työelämään, ym. siihen liittyvää ja hienoja asioita on hankkeen myötä saatu aikaiseksi, mutta osa vain paperilla. Huoleni ovat ne +50v ihmiset, jotka ovat työkyvyttömiä, mutta eivät ole jostain käsittämättömästä syystä saaneet siitä virallista päätöstä. Yhä uudestaan he kulkevat läpi byrokratian ja erilaisten työllistämistoimien, päätymättä muualle kuin uudelleen alkupisteeseen ja sama kierre jatkuu. He eivät voi tehdä töitä, mutta eivät myöskään pääse eläkkeelle, joten he eivät ole oikeutettuja mihinkään ns. etuuksiin tai tukiin. Kun tätä oravanpyörää jatkuu vuodesta toiseen, ihminen väsyy yrittämään ja ruumiillisten vammojensa lisäksi alkaa kärsiä myös henkinen puoli.
Ei tästä laajasta aihepiiristä sen enempää.

Itselleni aikaisemmin hyvin merkityksellinen kirkko on romahtanut rajusti negatiiviselle puolelle. Ongelmat kulminoituvat mielestäni pitkälti taitamattomaan johtamiseen. Olen myös kokenut ja nähnyt liikaa sellaista, mikä ei kuulu ollenkaan minun käsitykseeni oikeudenmukaisuudesta ja rehellisyydestä.... olkoonkin, että kirkon tekemä diakoniatyö on mielestäni tärkeää. Yhä mietin mitä teen tämän asian kanssa, mutta tietty etäisyys on välillemme kasvanut.

Olisiko jo syytä alkaa luetella niitä positiivisia.
Lähelläni on paljon rakkaita ihmisiä, joista olen niin onnellinen! Vaikka tänä vuonna tuli täyteen 50 vuotta ja ruumis on rapistunut matkan varrella, on elämästä saanut nauttia täysillä. Jokainen pieni vastoinkäyminen on lopulta kääntynyt siunaukseksi kun sitä on tarkemmin miettinyt. Olen nähnyt ja kokenut valtavan paljon uutta, löytänyt merkitystä jo kerran kolutusta, oppinut ottamaan ilon irti kaikesta pienestä ja odotan tyytyväisenä tulevaa. En tarvitse mitään suurta, enkä kovin paljon.

Vaikka maailma on mitä on, meillä asiat ovat kohtalaisen hyvin. Puhdasta luontoa riittää vielä samoiltavaksi, puhdasta ruokaa riittää syötäväksi ja yhteiskunta kykenee edes puhumaan heikompien auttamisesta. Nautin jokaisesta puusta pihassamme, linnuista ja jopa noista kahdesta oravan ryökäleestä, jotka taistelevat takapihan herruudesta. Onni ja tyytyväisyys löytyvät ihan meistä itsestämme.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Palaute ja mielipide, onko niillä eroa?

Etäilyä, tai sitten ei

Yläpölyt