Pyhiä ja vähemmän pyhiä ajatuksia.
![Kuva](https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgf-ieZDyk59TKnDdjGy0Iny_fK1sV4YFvgsnnwQyCrBlcd4O7r1we5C7AEDEDGNpMMYDakUD7S_05mbGA1XBi5RkD6OdWPvcQtA53tkCevQ5szWGmgY0QG2A6jO7aOUy0-f8en7ApLhAEo/s640/Tintin+lumienkeli+001.jpg)
Täällä sitä on oltu ihan hissukseen sen jälkeen kun puoliso kotiutui sairaalasta polven tekonivelleikkauksesta. Toipuminen vie aikansa ja nyt eletään hidasta elämää, olipa arki tai pyhä. Eilen tuli muisteltua Pyhän Henrikin päivää kahdeksan vuotta sitten. Olimme silloin kuoron kanssa edustusmatkalla Roomassa ja Vatikaanissa, yhdessä Suomen ekumeenisen delegaation kanssa. Se oli huikea reissu ja täynnä kokemuksia, mitä ei normaalisti, eikä toiste varmasti koskaan eteen tule. Mikään huvimatka se ei meikäläiselle ollut - ei tosin kuorollekaan - mutta ehkä urani merkittävimpiä reissuja tähän asti. Joka päivä tärkeitä esiintymisiä, edustamista ja kaiken päälle vielä merkittävän musiikkifestivaalin avauskonsertin johtaminen... ne kaikki ovat toki jääneet pysyvästi mieleen. Oli siellä aikaa myös pysähtyä nautiskelemaan tunnelmista, historiasta, ruuasta ja ystävien seurasta. Katolinen kirkko ei saa minulta varauksetonta kunnioitusta, mutta arvostan si...