Monttu

Puoliso unohti kännykän kotiin juuri tänään, kun piti iltapäivällä sopia treffit kaupungille. No - asia ehdittiin onneksi vielä varmistaa toista kautta. Nyt vain toivotaan, että löydämme toisemme sovitusta paikasta, sovittuun aikaan. Niin sitä ennenkin meneteltiin, eikä ollut suuria ongelmia. Oikeastaan on ihan terveellistä yrittää selviytyä välillä ilman kännykkää. Jos tarkemmin ajatellaan, meistä on kännyköiden, ym. myötä tullut paljon leväperäisempiä ja lyhytjänteisempiä. Ei sovita asioita ajoissa, eikä sovitusta välttämättä pidetä kiinni kun on se kännykkä, millä voi vaikkapa ilmoittaa: "sorry, mä vähän myöhästyn". "Missä sä oot? Niin.. ku mä oon jo täällä. Ai missä täällä? No täällä.. eiks me sovittu. Ai jaa. No, tuunko mä sit sinne? Okei. No, jos mä en oo siellä kolme minsan päästä niin nähdään sit siinä toises paikas. Ai, no... soita sitten jos sä et enää ookaan siellä, siis jos sä oot sitte muualla.... että missä sä sitte oot. Okei, mä...

Päivä on alkanut todella vetämättömästi, eikä mikään homma etene. Luvassa on hellepäivä, joten tarvitseeko sitä edes niin hirveästi hössöttääkään. Jostain syystä kroppa on ottanut sellaisen asenteen, että tästä on tulossa etanapäivä. Aivot tuntuvat olevan tyystin samaa mieltä. Mihin katosivat suunnitelmat työhuoneen siivoilun loppuun saattamisesta, vaatehuoneen inventaariosta, uusista ruokakokeiluista, tekstin tuottamisesta, nuottimateriaalin läpikäymisestä ja karsimisesta... Taitaa käydä niin, että vain yksi tälle päivälle aiotuista suunnitelmista toteutuu - kylmää kurkkukeittoa takapihalla terassin katveessa. Ehkä.

Hyvää juhannuksen jälkeistä aikaa! Osalla varmaan alkoi loma ja osa kiiruhti vielä toviksi töihin. Kolme päivää keskikesän juhlaa on kuitenkin takana. Täällä oli hyvin rauhallista - mitä nyt myrsky ulvoi hormissa ja uhkasi takapihan puita. Sauna lämpeni, ruoka maistui, sade virkisti, hyttynen puri kerran tahi kaksi ja pihapelit on korkattu. Yhtään ei tehnyt mieli mihinkään väentungokseen, mutta ei myöskään mihinkään mökin rauhaan. Sisävessa, suihku ja oma sänky häviävät nykyään harvoin leirioloille. Myönnän kyllä, että suomalainen järvimaisema kesäyönä on aivan omaa luokkaansa. Tästä se kesä oikeastaan vasta lähtee liikkeelle. Päivä mukamas lyhenee, mutta on se silti vielä hämmästyttävän pitkä ja valoisa. Pikkulintujen lentokoulu on alkanut takapihan sireenipuskissa, luonto vihertää ja kaikki kasvaa hurjaa kyytiä sateen jäljiltä. Lämpimiä päiviä ja iltoja on paljon tulossa. Tervetuloa kesä!

Juhannus - keskikesän ihana juhla. Olemme saaneet nauttia auringosta ja helteistä jo liiaksikin asti, joten pakkohan sen hyvän on loppua juuri juhannuksena. Kelvoton sää on juhannuksen vankka perinne. Mitä muuta juhannukseen kuuluu? Mökeille pakkautuminen, sateisessa autereessa uiva läpimärkä silkkiuikku, rantasauna, grilliin palaneet makkarat, juoma(t), tanssit ja kokko, hyttyset ja läpi yön kestävä päivä.... tai vaihtoehtoisesti vaikkapa kaupunkiyksiö, parvekebileet ja rellestystä kaduilla aamuviiteen, puistopiknik, laivamatka, hotelli, festarit, Kanarialle pakeneminen, ym. Jotkut pitävät tiukkaan kiinni perinteistä, toiset rikkovat rajoja. Olipa kuinka hyvänsä, kumisaappaat ja villapipo eivät ole koskaan liioiteltuja kotimaan kamaralla. Minulla ei ole perinteitä, mitä pitäisi juhannuksena vaalia tai rikkoa. Ai niin, onpas - sauna.... ruoka, juoma, kotona löhöily, sateessa kirmailu. Ehkä nekin ovat siis jo muovautuneet perinte...

Edessä on vielä miltei kuukauden rypistys jalkapallon MM-kisoja ja Jukolan viesti juuri takana. Jukolassa on jotain maagista, mutta silti en jaksanut seurata otsalamppujen harhailua kesäyössä. Jalkapalloa on tullut sivusilmällä hivenen katsottua ja pahoin pelkään, että saatan jumittua jonkin ottelun eteen toistekin. Vaikka on hienoa nähdä suurten tähtien taituruutta, toivon onnistumisia ja menestystä niille, joilta sitä vähiten odotetaan. Maailman suosituimmat urheilulajit ovat palloilulajeja, jalkapallo aivan kärjessä. Jääkiekko ei yllä kymmenen joukkoon. Isot ja pienet pallot, kaikissa lajimuodoissaan, tuntuvat siis kiehtovan ihmistä. Ei voi todeta muuta kuin - pallosta on moneksi! Harva keksii jääkiekossa käytetylle mustalle lätkälle muita urheilullisia käyttötarkoituksia. Olisi mahtavaa löytää jokin uusi laji, mikä vieläpä pystyisi välttämään kaikki ikävät lieveilmiöt, mitä huippu-urheiluun liittyy. Saisiko vanhoja yhdistämällä aik...

Jouduin eilen miltei raivon partaalle taistellessani tämän koneen kanssa. Edellisen päivityssession jälkeen kone ei toiminutkaan enää normaalisti. Pieni nörtti sisälläni ehdotti ratkaisun etsimistä omin avuin. Etsi tietokoneen vihjeitä... eikun... virheitä. Ongelmaa ei havaita. Etsi muita mahdollisia virheitä. Ongelmaa ei voida korjata. Tee korjaukset järjestelmänvalvojana. Mikä hiivatin tredo tunneling pseudo-interface ohjainongelma?! Etsi ongelman ratkaisua netistä. No millä etsit, kun se netti ei toimi oikein, vaikka yhteys toimii! Suorita ylläpitotehtäviä, palauta aiempaan tilaan, network adapters, vianmääritys, CDC serial ohjain ei asennettu?! Ei edellytä toimenpiteitä. Ei toimi. IDE, ATA, ATAPI? Mitä hiivattia! Tämä toiminto voi kestää useita minuutteja ja kone voi käynnistyä uudelleen useita kertoja. Olin mielestäni ollut äärimmäisen sitkeä ja suoriutunut hienosti, mutta jouduin lopulta luovuttamaan. Kauppareissun jälkeen otin puhelimen ja valmistauduin soittamaan huol...

En voi sille mitään, että tulen pettyneeksi ja surulliseksi kun katselen nykyistä kotikaupunkiani. Puut ja puistot saavat väistyä rakentamisen tieltä, pienet kivijalkakaupat korvautuvat suurilla ostoskeskuksilla, markkinat menevät kulttuurin edelle. Kaiken pitää tuottaa rahaa, mikä on tärkeämpää kuin henkinen pääoma ja ihmisten hyvinvointi. Varmasti on infrastruktuurin kannalta järkevää, että nimenomaan keskustaa tiivistetään, mutta suuruudenhulluudella ei taida olla rajoja. Mistä tulevat ne kaikki ihmiset, jotka pystyvät asumaan niillä kalliilla asuinalueilla tai täyttämään ne suuret ostoskeskukset ja "hallit"? Kauppahan uhkaa tulevaisuudessa siirtyä tyystin nettiin, joten ne keskukset ilmeisesti täyttyvät sitten jollain muulla tarjonnalla. Olen käynyt vain kerran uudessa, hienossa, isossa keskustan kauppakeskuksessa ja voin todeta, ettei minulla ole suurta halua tai tarvetta mennä toistamiseen. Jään mielu...

Viikonloppu oli ihanan pitkän tuntuinen. Hetken aikaa meitä ilahdutti suloinen, pieni Nemo-koira, joka piipahti hoidossa. Sen lisäksi rentoutti sauna, pieni kaupunkiriento, ravintola Tiiliholvin loistava menu ja palvelu, kotona oleilu ja puuhailu, puutarha, ym. Tulipa kaivettua polkupyörätkin esiin. Ainoa, mikä aika-ajoin häiritsi menoa, oli itsepäinen korvamato. Tiedätte varmasti sen tunteen kun joku käsittämätön renkutus tarttuu jostain päähän, eikä siitä pääse eroon. Kuuntelin useampaakin korvamatoa tovin kerrallaan, mutta yksi oli ylitse muiden. Se alkoi aamusta ja tunki lopulta aina kaikkien muiden viisujen yli - Saku Sammakko! Kiitos vaan kuoron kesäkeikan. Mieluummin kuuntelisin jotain muuta, mutta kun... ei! "Hän Hillevi hiiren tavatessaan, ahaa, ahaa..." Lääkkeeksi olen yrittänyt jo miltei joka genreä, mutta ei auta. En kestä - tulkaa hakemaan tuo biisi pois! "A-haa, a-haa, a-haaaaaa...."

Kuoron kesäloma alkoi eilen. Olemme jo tottuneet siihen, että kun päätämme kauden kesäiseen puistokonserttiin, taivaalta tulee vettä, rakeita tai räntää... on tuulta ja tuiskua, koleaa ja hyttysiä. Eilen oli vielä yksi riivatun hämähäkki, joka yritti laskeutua kuoronjohtajan päälle. Silti meillä on aina uskollisia kuulijoita ja tavattoman hauskaa. Nykyään osaamme varautua kerrospukeutumisella, toppatakeilla, sateensuojilla, hanskoilla ja huiveilla, sopivilla koreografioilla, ym. tarpeellisella. Yritämme pitää myös yleisön lämpimänä ja hyvällä mielellä. Monet odottavat vielä lomiensa alkua. Jännitetään säätä ja harmitellaan jo valmiiksi mahdollisimman huonoa tuuria, mikä takuulla iskee juuri oman loman aikaan. Ihan varmasti on kylmä ja sataa - kesä on pilalla. Mitä enemmän suunnitelmia ja odotuksia, sen suurempi pettymys. Joillekin onnekkaille tietysti osuu auringonpaistetta ja he elvistelevät sillä jouluun asti... heiltä muuten voisi perua j...

Olemme rakkaan ystäväni kanssa ottaneet tavaksi aina silloin tällöin viettää yhdessä mukavaa maanantaita. Tuohon päivään kuuluu tietysti olennaisena osana kuulumisten vaihto, mutta myös hyvä ruoka. Homma alkaa usein lasillisella (tahi parilla) kuohuvaa, alkupalojen kera, mistä saadaan sopivasti potkua seuraavaan vaiheeseen - pääruoan laadintaan. Eilen päätimme tehdä hampurilaisaterian - ei nyt ihan tavallista kuohujuoman perään, mutta tämäpä ei ollutkaan mikään tavallinen hampurilaistuotos. Pihvit maustetiin ja paistettiin itse, ei mitään pullamössösämpylää, tuoreita aineksia ja luovuutta, jopa kastike oli omaa tuotosta. Hieman pohdimme kaupassa, että riittääkö ostamamme pihviliha, mutta onneksi maltillisuus voitti. Olimme kuitenkin niin tuon erikoisen pääruokavalintamme pauloissa, että meille sattui valtava moka - unohdimme alkupalat! Sellaista ei ole tapahtunut vielä koskaan! Nyt oli siis tyytyminen suklaaseen samppanjan kera. Näin jälkikäteen tuumaillen, se oli var...

Eilen oli aivan täydellinen päivä kesäretkelle. Lähdimme tapaamaan äitiä Turkuun ja toteutimme yhteisen suunnitelman tutustua paremmin Ruissaloon. Kasvitieteellisessä puutarhassa on tullut vierailtua aikaisemminkin ja pelkästään siellä vierähtää helposti vaikka koko päivä. Äiti oli rohkea ja uhmasi hellettä poikkeamalla jopa sisätilojen tropiikissa, vaikka ulkonakin piisasi lämpöä. Osa ulkoalueiden lajeista kukki täysillä, osa kukinnoista oli jo ohikin ja paljon oli vielä tulossa. Ihmetystä, ihastelua ja hämmästelyä riitti yllin kyllin. Rantakäärmettä ei tällä kertaa nähty pienen kuusen oksalla lötköttelemässä, mutta muita pikku ötököitä sitäkin enemmän ja ilma oli täynnä lintujen laulua - satakieli, käki, ym. Kasvien lisäksi tapasimme Ruissalon kärjen tuntumissa mm. hanhilauman poikasineen. Merituulia, pikku purtavaa kylpylän ravintolassa, vanhoja tammia, kukkien tuoksuja, polkuja ristiin rastiin, kauris juoksemassa pellolla, aurinkoa, rentoa kulkemista. Mukava ...