Monttu

Tintithän eivät pidä väreistä, mutta punainen urheiluauto niillekin kelpaa. Tinttilän lehmän kanssa niillä on aina ollut vääntöä, mutta lehmä oli taas tälläkin kertaa "askeleen edellä" Tinttien touhuista. Pieni autokuume on ollut täälläkin. Ihan vaan siitä syystä, että vanha Skoda on kohta palveluksensa ehtoopuolella. Vielä sillä pääsee, mutta pientä selittämätöntä kolinaa, kitinää ja väljyyttä alkaa olla - ihan niin kuin sen kuskeillakin. Autoon en halua pistää hirveän paljon rahaa - se on turhaa ja auton arvo laskee käsittämättömän nopeasti. Käytetyn auton ostossa on kuitenkin karikkonsa. Ei voi tarkkaan tietää mitä kuoren alla piilee ja mikä paikka ensimmäisenä repsahtaa, vaikka kuinka olisi huoltokirja ja historia kunnossa. Vaan eipä sitä voi näköjään tietää uusistakaan autoista. Tuliterä kaara voi jättää tienposkeen ihan yhtä hyvin. Uusissa autoissa on liikaa tekniikkaa, minkä pettäessä korjauskustannukset ovat huomattavasti isommat kuin vanhemmiss...

Tänään tuntuu olevan sellainen päivä, ettei mikään käynnisty. Luovuus on hukassa, ajatus ei kulje ja vetämättömyys uhkaa koko loppupäivää. Itseään voi käskeä tarttumaan joihinkin asioihin, mutta luovuutta ei voi pakottaa. Väkisin puristamalla ei tule mistään mitään tai sitten tulee ihan "sutta". Työt on kuitenkin hoidettava ja silloin kun into puuttuu, täytynee turvautua rutiineihin ja tehtävä vaan se välttämätön. Entäpä sitten kun on puristanut itsestään kaiken? Rusinasta ei saa enää viinirypälettä. No - rusinakin on ollut viinirypäle ja täysin syötävissä. Tänään on tyytyminen siihen. Rypäleetkin tarvitsevat lepokauden. Mitkä hiivatin rypäleet?! Miten niin ei käynnisty? Tässähän sitä ollaan, elossa - kuljetaan vaan vähän hitaammalla.

Tänään pitäisi suorittaa kansalaisvelvollisuus... tai käyttää oikeuttaan. Enpä juurikaan ole seurannut mitään vaalikeskusteluja tai tenttejä, missä ehdokkaat puhuvat toistensa päälle ja yrittävät lyhyillä argumenteilla vakuuttaa paremmuuttaan. Kyllä tässä nyt mennään ihan intuitiolla ja arvalla. Kun ei tullut edes yhtään mukia, ämpäriä, pinssiä tai pipoa talouteen. Olen kyllä onnistunut hyvin välttelemään presidenttiehdokkaita, niin kuin presidenttejäkin. Ehkä tuosta seuravasta kuudesta vuodestakin taas jotenkin selvitään.

Ensin satoi vettä ja nyt tulee taas lunta, tai räntää, tai mitä lie. Olemme kohta varautuneet ihan kaikkeen. Eteisessä odottaa kaksi paria kumisaappaita, mihin on kiinnitetty liukuesteet lehden hakua ja roskienvientireissua varten. Kaikki väylät on tuhdisti hiekoitettu - tosin nyt pitää muistaa mikä tuolla uuden lumen alla on juuri se hiekoitettu väylä. Oven pielessä ovat valmiina hiekkaämpäri, harja ja lumilapio ja työhanskat ovat helposti saatavilla. Yksi ongelma tulee kuitenkin ylhäältä ja sille emme mahda mitään. Katolta on nimittäin kohta rysähtämässä läjä lunta ja jäätä. Emme uskalla kiivetä katolle, eikä ole järkevää ryhtyä sitä alhaaltapäinkään sohimaan. Oven suljettuamme odotamme hetken, suuntaamme katseen yläviistoon ja kipitämme ripeästi liukuesteinemme alta pois. Turvallisinta olisi kutsua joku ammattilainen paikalle pudottelemaan lumet, mutta taloyhtiön miehet eivät näytä olevan asiasta vielä huolissaan.... joten luotamme heidän arvioonsa, ...

On varmaan tullut selväksi, että aamu ilman kahvia on menetetty päivä. Aamukahviin kuuluu olennaisena osana aamun lehti. Voi vietävä jos se jonain päivänä on myöhässä tai ei saavu ollenkaan. Täydellinen aamu vaatii nuo molemmat elementit. Kun ei ole kiire lähteä mihinkään, lehden katveessa saattaa vierähtää pidempi tovi ja kaikki muut aiotut aamuaskareet siirtyvät - niin kävi siivouksen aloittamiselle ja blogin kirjoittamisellekin tänään. Eipä tässä nyt jouda edes tämän enempää jaarittelemaan, sillä muut toimet jo kutsuvat. Leppoisasti tähän päivään siis.

Tintit selvisivät liukastelusta säikähdyksellä, aivan kuten minä eilen. Traktori nimittäin ajoi vastaan keskellä väylää ja kiilasi minut penkkaan, mistä auto otti pienen sivuluisun. Kyseinen traktori ei ollut lumitöissä, se vaan oli päättänyt kulkea keskellä tietä. Onneksi vauhtia oli vain noin 50km tunnissa, eikä vastaan tullut enää muita. Pysyin tiellä, mutta auton perä liippasi tovin sinne tänne, oikeaa uomaa etsien. Typeriä kuskeja oli eilen paljon liikenteessä. Jotkut ajelivat tosiaan keskellä väylää ja toiset eivät osanneet sovittaa nopeuttaan liukkaille. Jouduin katselemaan useampaa "läheltä piti" tilannetta. Mitä isompi auto, sen typerämpi ja itsekkäämpi näytti valitettavasti olevan kuski. Tänään pienet tiet ovat peilijäässä. Pihamaa oli aamutuimaan kuin luistelukenttä. Isot tiet ovat kutakuinkin sulia ainakin tällä suunnalla, mutta varovaisuutta tarvitaan. Kävelytiet ovat ehkä huonoimmassa kunnossa ja näyttää siltä, että osa talven hiekoit...

Satuinpa kanavapujottelua harrastaessani törmäämään illalla tv-ohjelmaan, missä pienen pieni kissanpoikanen pelastettiin viemäriputkesta. Eläimet olivat ajatuksissa jo aikaisemmin päivällä kun luin ikäväkseni asiaa turkistarhauksesta, katselin oravaa takapihan lintulaudalla ja lintusia pihapuissa. Entäpä jos eläimet ryhtyisivät lakkoon - miten se edes olisi mahdollista? Metsän eläimet vaan katoaisivat koloihinsa, lemmikit makaisivat apaattisina sängyn alla ja tuotantoeläimet lakkaisivat tuottamasta. Mikä oikeus meillä on riistää eläimiltä vapaus ja kohdella niitä kuin ne eivät tuntisi mitään, eivätkä olisi elollisia, ajattelevia olentoja. Hyötyeläin - miten kammottava sana! Syön lihaa enää äärimmäisen harvoin, mutta kalaa ja maitotuotteita kyllä. Olen siis raadollinen hyväksikäyttäjä minäkin. Voisiko eläimiä kuitenkin kohdella inhimillisemmin? Onneksi on sellaisia ihmisiä, kuten sen eilisen tv-ohjelman pelastuspartio, joka teki kaikkensa pelastaakseen pienen kissanpe...

Osatyökykyisenä en ole vielä joutunut ihan hirveään myllytykseen TE-palveluissa ja toivonkin löytäväni paikkani työelämässä muuta kautta. Olen kuitenkin saanut sähköpostiin ilmoituksia työpaikoista, mitkä sopivat juuri minulle. Tämä TE-palvelujen paikkavahti, mikä kuului työnhakijan tehtävänä ladata, on kyllä hauska. Olen täyttänyt tiedot ja kuvauksen siitä, minkälaista työtä haen, mikä on ammattini ja mitä pystyn tekemään. Ensimmäinen tarjous muusikolle oli keittiöpäällikön paikka. Mistä se järjestelmä tiesi, että pidän hyvästä ruuasta?! Sitä en ollut nimittäin maininnut. Hakemusta en kyllä näillä kotikokkitaidoilla rohjennut lähettää. Seuraava kaupunginorkesterin ensiviulistin paikka oli jo oikeasti muusikon hommia. Tunnen viulun soittimena, mutta en ole koskaan pitänyt sitä edes kädessäni muuten kuin katsoakseni varovasti lähempää, joten se siitäkin. Olisin todellakin ollut "ensiviulisti" ja viimeisen kerran viulisti. Mielenkiintoisinta oli sähköisen...

Joskus uni ei vaan tule, vaikka ei olisi mitään erityistä syytäkään. Ei ole kylmä, ei kuuma, mikään ajatus ei vaivaa, et ole juonut kahvia illalla, paikkoja ei kolota... Ei auta vaikka ottaisi kirjan tai yrittäisi laskea niitä kuuluisia lampaita, mikä ei itselläni onnistu sitten ollenkaan. Minun lampaani kun tulevat laumana tai eivät suostu tulemaan lainkaan! Kamalinta on jäädä sänkyyn tuijottelemaan kellon viisareita. Siinä alkaa helposti myös jyllätä ajatuksia, mitkä vaan entisestään hankaloittavat unen saantia. Järkevintä on ehkä nousta ylös ja puuhata pienesti jotain. Jos alkaa stressata unettomuutta ja sen myötä zombiena kuljettua seuraavaa päivää, ei takuulla uni tule. Kyllä se yksi päivä jotenkin suttaantuu ja ehkä se uni tulee seuraavana yönä. Yleensä unettomuudelle on jokin syy, vaikka sitä ei heti hoksaisi. Jatkuvana se on vaiva, mikä pitää hoitaa, mutta poikkeuksellisina esiintyminä se on vaan yhden yön pirullinen vieras.

Hiljalleen jäätyvät järvet houkuttavat retkeilijöitä ja pilkkijöitä, mutta paikoin jäät ovat vielä todella ohuita. Ei kannata lähteä kokeilemaan, ellei ole aivan varma ja ellei tunne paikkaa ja olosuhteita tarpeeksi. Ikäviä yllätyksiä on tänä vuonna tullut kokeneimmillekin jäällä liikkujille. Jäätä sietää varoa myös kuivalla maalla. Useampi tuttava on jo murtanut raajojaan liukastumisen seurauksena ja pelti kolisee jossain miltei joka päivä. Lumi kätkee paikoin alleen petollisen peilijään. Itse olen päättänyt pysyä tänään poissa kaikilta jäiltä. Autokin saa levätä katoksessa, minä päädyn lämpimään saunaan.

Tänään on edessä useamman tunnin sessio kuorolaulua. Kuorossa laulaminen on tutkimusten mukaan terveellistä puuhaa ja kuorolaulua harrastavat elävät pitkään. Laulu hoitaa niin mieltä kuin ruumista. Aivot ja lihaksisto saavat töitä ja kaiken päälle tulee vielä mukavat sosiaaliset suhteet ja yhdessä tekemisen ilo. Kaiken kärsimyksen voi huoletta kaataa kuoronjohtajan niskaan, sillä se on hänen tehtävänsä. Saako kuoronjohtaja tästä mitään iloa? Kyllä - aivot ja lihaksisto saavat töitä kun alati pitää miettiä uusia keinoja saada oppi perille, polkea jalkaa, paukuttaa pianoa ja heilutella käsiä. Sosiaaliset suhteet ja yhdessä tekemisen ilo vaikuttavat myös kuoronjohtajaan positiivisesti, lukuun ottamatta sitä hetkeä kun koko kuoro viis veisaa kuoronjohtajan opeista ja päättää pälättää kesken harjoituksen jotain ihan muuta, tyystin asian vierestä. Sivuraiteetkin kuuluvat kuitenkin kuorolaulun sosiaaliseen puoleen ja niille raiteille eksyy joskus myös johtaja.

Pandat saapuivat eilen Suomeen ja kansa kokoontui ihmettelemään rekka-autoa. Joidenkin mielestä pandojen saapuminen on hieno juttu - en ole ihan samaa mieltä. Panda on suojelukohde ja sitä pitäisi suojella sen omassa elinympäristössä. Panda tuskin sopeutuisi Suomen luontoon. Pandat ovat täällä vuokralla ja tekevät politiikkaa tai diplomatiaa kahdentoista miljoonan euron vuokrahinnalla. Itse ne eivät saa muuta kuin bambua, mitä ne syövät yhteensä melkein 80 kiloa päivässä. Nyt täytyisi vaan löytää sopiva bambun kasvatuksesta innostunut maanviljelijä, ettei kaikkea tarvitse tuottaa ulkomailta. Käykö pandoille lopulta niin kuin Särkänniemen delfiineille? Kun ne ovat aikansa viihdyttäneet pällisteleviä turistilaumoja, ne käyvät liian kalliiksi ja rahdataan muualle. Eläintarha puoltaa paikkansa mielestäni silloin kun se hoitaa sairaan eläimen tai on ainoa keino suojella jokin laji sukupuuttoon kuolemiselta. Panda ei kuitenkaan tarvitse Suomen eläintarhoja.

Valtionosuusjärjestelmän uudistus on viemässä Tampereen Työväen Teatterin ahdinkoon. Olen joidenkin toimittajien kanssa samaa mieltä siitä, että uudistuksesta paistaa läpi Helsinki keskeisyys. Perimmäinen ajatus rahan jakautumisesta laajemmin, useammille toimijoille, on ihan hyvä, mutta vanhat ja arvokkaat kulttuuritoimijat eivät saisi kärsiä sen kustannuksella ja muuallakin kuin Helsingissä on todella arvokasta kulttuuria. Rikkailta köyhille on aina kaunis ajatus, mutta nyt ei ole edes kyse siitä. Monet kulttuurin alat painivat jatkuvan rahapulan ja pienien budjettien kanssa - rahaa ei voida enää ottaa pois, vaan sitä pitäisi saada lisää. Kulttuurin päätehtävä on tuottaa henkistä hyvää, eikä sitä toimintaa voida rinnastaa bisneksen tekoon. Kulttuuri ei myöskään tule ilmaiseksi, sillä sen tekijöidenkin täytyisi saada jostain leipänsä. Kulttuurin hyvinvointi on suorassa yhteydessä sivistyneen ja jopa sivistymättömän yhteiskunnan hyvinvointiin.

Tänään voisi jo äänestää presidentinvaalissa. En ole vielä päättänyt äänestänkö ennakkoon vai vasta vaalipäivänä, mutta aion ääneni antaa. Helmikuun alussa käydään vielä arkkipiispan vaali, mutta siihen ei ääneni kelpaa, sillä äänioikeutettuja on vain 1525 henkilöä. Ääneni ei kelpaa missään piispan vaalissa, sillä en kuulu niiden armoitettujen joukkoon, joilla äänioikeus on. Kieltämättä tuntuu oudolta, että presidenttiä voivat kaikki Suomen kansalaiset äänestää, mutta piispaa ei, vaikka olisitkin kirkon jäsen. Presidentin valtaoikeuksista käydään aika ajoin keskustelua - pitäisikö lisätä vai entisestään kaventaa. Siihen en osaa sanoa oikein mitään. Totean vain vallasta yleisesti, että vallan keskittyminen ei ole koskaan kovin hyvä asia ja mitä suurempia päätöksiä tehdään, sen laajempi pohja päätöksenteolla pitäisi olla. Kirkossa johtaminen ja vallan käyttö on mielestäni edelleen liian pappiskeskeistä ja kuppikuntaista. Valta tai johtaminen ei myöskään sovi ...

Pienestä ne ongelmat joskus muovautuvat - on bad hair day kakkosen vuoro. Minusta kyllä tuntuu, että se alkaa olla enemmänkin pysyvä olotila aina aamutuimaan. Tänään en ryhtynyt tekemään asian eteen yhtään mitään ja vedin vaan pipon päähän. Kuka tuolla tuulessa ja tuiskussa saa tukkansa säilymään perfect hair day tilassa kuitenkaan. Jos pipon sattuisi vahingossa julkisesti riisumaan, ei riitä enää edes very bad hair, vaan puhutaan catastroph hair daysta. Taidan olla tavoitettavissa tänään vain puhelimen välityksellä ja toivon, ettei tule kiire mihinkään, missä ei voisi esiintyä pipo päässä. Toivottavasti pipo toimii sentään paremmin kuin Tintillä. Tämä on "pipot kunniaan" -päivä!

Kuinka monet kerrat olenkaan suunnitellut panostavani enemmän liikkumiseen ja kunnon kohotukseen. Eipä se ole juuri siitä suunnitelmasta edennyt ja se suunnitelmakin on ollut aika hatara. Vaikeaa kuvitella, että olin "muinoin" erittäin aktiivinen liikkuja. Mutta minkä teet kun paikat hajoavat ja sitten alati nitisevät liitoksistaan. Joka kerta kun on päässyt muutaman askeleen eteenpäin, mennään vähintään saman verran takapakkia. "Uusi nousu" on useimmiten päätynyt alamäkeen ja kunnon pyllähdykseen. Alkaa jo vähän tympiä tuo kliseinen uuteen nousuun ponnistaminen. Toisaalta - jatkuva tasainenkin on kyllä äärimmäisen tylsää. Ehkä pitää unohtaa se vanha "urheilija" ja tyytyä siihen johonkin vähemmän innostavaan ja vähemmän kuormittavaan kuntoiluun. Ehkä olen vaan sokea huomaamaan niitä vaihtoehtoja. Ehkä arkisen kuntoilun voisi taas aloittaa niinkin yksinkertaisesti kuin nostamalla takapuolensa tästä tuolista.

Kenellepä ei joskus olisi käynyt kuin Tinttilän hirvelle. Mikä kumma siinä onkin, että liki jokaisen taustahistoriasta löytyy moinen tapaus. Pakkanen ja kosteus on kuorruttanut maiseman ja tehnyt siitä muutamana päivänä tavattoman kauniin. Jokainen pieni vesipisara on kiteytynyt oksistoon ja huurre peittää puiden rungot. Mikään ei liikahda - aivan kuin maisema olisi jäätynyt paikoilleen.

"Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi". Kaksikymmentä päivää kestävä joulurauhan aika päättyy tähän päivään. Nuuttipukkiperinne on erityisesti Länsi-Suomalainen perinne, mikä on ulottunut Vakka-Suomesta Etelä-Pohjanmaalle, mutta taitaa olla parhaiten säilynyt Lounais-Suomessa. Alun perin nuuttipukit olivat aika pelottaviakin ja mikäli talossa ei tarjottu olutta, he saattoivat tehdä jotain vahinkoa. Nykyisessä Nuuttiperinteessä on paljon samaa kuin Itä-Suomalaisessa virpomisperinteessä - lapset pukeutuvat naamiaisasuun, kiertävät ovilla, laulavat tai lukevat lorun ja saavat palkkion.  Meillä kuusi seisoo yhä olohuoneessa, eikä varista yhtään. Mitä tässä nyt pitäisi sen suhteen tehdä?

Melkein yhtä hyytynyt on ote täällä kuin Tinttilässä. Olen herännyt varhain, mutta mikään ei tahdo edistyä suunnitelmien mukaan. Mieluimmin istuisin vain ikkunan ääressä katselemassa kaunista talvimaisemaa. Perjantain rutiinit on täysin suorittamatta. Niillä rutiineilla tästä tulisikin ihan tavallinen perjantai, mutta nyt näyttää siltä, että tulee kiire ja.. Entäpä jos unohtaisi ihan tavallisen perjantain ja poikkeaisi täysin totutusta? Se voisi olla virkistävää. Olen kuitenkin tapojeni orja, enkä voi jättää siivousta tekemättä. Taistelen jossain ihan tavallisen perjantain ja täysin poikkeavan perjantain välimaastossa. Vielä en tiedä kumpi pääsee niskan päälle. Pieni, kuriton villi-ihminen minussa toivoo jälkimmäisen voittavan.

Aika ajoin nousee keskusteluun voiko esimerkiksi kouluissa laulaa suvivirttä tai viettää joulujuhlia, missä lauletaan "Enkeli taivaan", koska kaikki eivät usko Jumalaan. Hieman kärjistetysti - entä jos en usko joulupukkiin? Onko minun silti pakko katsella joulupukkia kaikissa ostoskeskuksissa ja kuunnella niitä hemmetin tonttulauluja? Haluan pukit pois katukuvasta! En halua, että minulle tuputetaan sellaista soopaa. Kulttuuriin ja perinteisiin tutustuminen ei ole asian varsinaista harjoittamista. Me olemme aika ahdasmielisiä kapea-alaisuudessamme. Itselläni oli aikoinaan ev.lut. seurakunnassa lapsikuoro, missä lauloi mukana yksi ortodoksi, yksi budhalainen ja yksi ateistiperheen lapsi. Perheet tiesivät laulettavan ohjelmiston "arvomaailman" ja lapset esiintyivät muiden mukana seurakunnan tilaisuuksissa. Perheet pitivät sitä vain mielenkiintoisena ja halusivat kasvattaa lapsistaan avarakatseisia. Samalla toteutui myös kulttuurin vaihtoa ja kesk...

Sen lisäksi, että blogi on tänään myöhässä, kuljen kyllä muutenkin ihan jälkijunassa. En sitten millään opi, että eletään vuotta 2018. Edellisiin Tinttilä - strippeihinkin oli lipsahtanut vuosi 2017. Tänään oli sellainen päivä, ettei tuota lipsahdusta passannut enää sattua ja yritin ahkerasti takoa oikeaa vuosilukua mieleeni bussimatkalla kaupunkiin. Siitäpä seurasi se, etten enää muistanut pankkikortin tunnuslukua, koska ainoat numerot päässä ovat 2-0-1-8. Ei mitään muuta, ei sitten millään. Luulisi, että tästä eteenpäin osaan liikkua edes oikeassa vuosiluvussa.

Aktiivimallista taitaa tulla seuraava muotisana. Ensimmäisenä se lanseerattiin työttömille, vaikka mielestäni se saisi koskea myös työnantajia. Jokaisen työnantajan tulisi esimerkiksi palkata vähintään yksi työntekijä vuodessa, tai työnantajan verot nousevat. Minkälainen olisi tavallisen arjen aktiivimalli? Täyttääkseen aktiivimallin tunnukset, sen täytyy sisältää jonkin verran byrokratiaa ja pakkotoimia. Jokaisen tulisi siivota vähintään kaksi kertaa viikossa. Roskien vientiä tai tavaroiden järjestelyä ei katsota siivoukseksi. Siivoukseen tulee sisältyä imurin tai rätin käyttöä. Roskat voi viedä ulos kerran viikossa, mutta useampaan kertaan tarvitaan taloyhtiön tai jätehuollon kirjallinen lupa, mikä esitetään naapurustolle roskia viedessä. Jokaisesta siivoustoimesta tulee raportoida jollain julkisella foorumilla, vähintään facebookissa. Mikäli talous ei siivoa kaksi kertaa viikossa, kaikkiin harrastus- ja vapaa-ajan toimintaan tulee kuukauden karenssi. No - minä ryhdyn...

Viime yönä ja vielä tänä aamuna on tuuli tehnyt pikku pakkasesta miltei sietämättömän. Rannikolla ovat puhurit nousseet jopa 32 metriin sekunnissa. On ollut kunnon talvimyrsky. Tunsin vilunväreitä kun katselin uskalikkoja, jotka hampaat irvessä pyöräilivät aamulla töihin. Tämä talvi on ollut jotenkin kummallinen ja tuntuu vaihtelevan suuresti paikkakunnittain, vaikka iso-isäni olisikin todennäköisesti sitä mieltä, että "eipä tässä mitään uutta auringon alla". Hän piti sääpäiväkirjaa ja väitti, että vuoden keskilämpötila ja sääolosuhteiden keskiarvo on aina miltei sama. Ääriolojakin on aina silloin tällöin, mutta tilanne tasaantuu vuoden aikana. Saapa nähdä minkälainen kesä on missäkin päin Suomea siis tulossa. Hirvittää katsella nuoria ja joitain vanhempiakin, jotka kulkevat talvella nilkat paljaina, ilman hanskoja ja kaulahuivia tai päähinettä. Väitän, että vilu siinä tulee leudommallakin kelillä tai sitten menee niin turraksi, ettei tunne yhtään mitään. En pi...

Luopuminen saattaa olla vaikeaa, varsinkin jos tietää menettävänsä jotain, mikä ei palaa. Joskus jopa tarpeettomasta tai huonosta luopuminen ei vaan onnistu. On niin tottunut ja kiintynyt johonkin, mikä tuntuu tutun turvalliselta tai millä on joskus ammoin saattanut olla merkitystä. Tärkeästä ja merkityksellisestä ei ole syytä luopua, eikä pidäkään. Tämä oli syväluotaava ja pitkällinen avaus niinkin arkiselle asialle kuin vanha ja kulunut T-paita, mikä herättää muistoja. Jos en pysty luopumaan siitä, niin miten käy sitä isompien asioiden. Se paita on rikki ja elänyt kaarensa siististä arkivaatteesta kotipaidan kautta yöpaitaan ja nyt sille ei ole enää muuta vaihtoehtoa kuin kertaluonteisena siivousrättinä toimiminen. Kamalaa. Se oli kuitenkin aito kasari. Joidenkin tapojen muuttaminen on aivan yhtä vaikeaa. Edessä voi ensin olla jonkin sortin kompromissi. Luopuminen kuulostaa lopulliselta ja sitä se kait onkin, mutta jos sen p...

Loppiainen on jopa joulua vanhempi, kristillinen juhla. Loppiaisena muistetaan erityisesti itämaan tietäjien saapumista Betlehemiin. Tarinan mukaan Caspar, Melchior ja Balthasar saapuivat kumartamaan Jeesus-lasta ja toivat lahjoina kultaa, mirhaa ja suitsukkeita. Vanha Tiernapoika-perinteemme liittyy juuri samaan tarinaan. Loppiainen päättää joulunpyhät. Vaikka pyhät ovat tämän jälkeen ohi, kuusesta ei tarvitse luopua, sillä kansanomaisempi Nuutinpäivä on vielä tulossa ja perinteen mukaan se siivoaa joulun ulos talosta.

On palveluja, mitä täytyy saada vuorokauden ajasta riippumatta, mutta niitä on itseasiassa todella vähän. Netti on mahdollistanut monet palvelut myös arjen ulkopuolella, mutta ne eivät aina toimi mutkattomasti. Edelleen tarvitaan ihmistä ja suoria kontakteja palveluntarjoajiin. Yöllä täytyy saada apua, mikäli terveys pettää tai talo palaa, mutta onko tarvetta päästä pankkiin tai kauppaan? Miksi emme nykyään kykene hoitamaan asioita niin, että illat ja yöt voisi levätä - myös se palvelun tarjoaja? Minä ja minun tarpeeni - juuri silloin kun minä haluan ja minulle sopii! Kovin ristiriitaista ja itsekästä. Kuulostaa siltä, että emme ilmeisesti enää kykene ajattelemaan ja suunnittelemaan asioita yhtä päivää pidemmälle. Ihmisen henki ei ole kiinni siitä, että kauppa ja pankki ovat aina ja joka päivä auki. En usko, enkä koskaan toivokaan elämän olevan niin hektistä, että kaikkien pitää valvoa kellon ympäri ja olla koko ajan saatavilla. P...

Neljä päivää on tästä vuodesta kulunut. Uusi vuosi ei ole tuonut mitään uutta, eikä maailma tunnu olevan tänäkään vuonna yhtään parempi. Ihminen ei vaan opi tai sitten kiertää kehää ja keksii pyörän yhä uudelleen ja uudelleen. Mitä valoisaa tai viisasta sitä voisi sanoa, mitä joku viisas jo ei olisi sanonut? Maailma on kaikkein kauneimmillaan silloin kun sen menosta on sopivan etäällä ja sopivan tietämätön. Sanotaan, että asioiden parantaminen lähtee pienistä teoista, mutta montako pientä tekoa tarvitaan, jotta siitä tulee totta? Yksi suuri paha teko torpedoi kuitenkin ne kaikki pienet. Tämähän menee tänään aivan pessimismiksi! Jospa yritän tuoda valoa tähän päivään ja omistaa seuraavan kappaleen tämän päivän mukaville ajatuksille. Joulu ei ole ihan vielä ohi, eikä suklaa loppu. Meillä on ihka uusi, hieno wc-pönttö (vanha kun halkesi juuri ennen joulun pyhiä). Takapihan orava ei olekaan kuollut, vaan on niin luottavainen, että ottaa päivätorkut lin...

Työ ja sen puute on puhuttanut alkuvuodesta paljon. Itsekin tiedän miten toivotonta työn löytyminen voi olla, varsinkin silloin kun työkyky on syystä tai toisesta alentunut. Kun bruttotulo on noin 600 euroa kuukaudessa, joutuu melko tarkkaan miettimään mihin se riittää. Itseasiassa - sehän ei yksinkertaisesti riitä. Senkin rahan eteen täytyy tietysti jotain tehdä. Byrokratian viidakoissa, erilaisia lomakkeita ja selvityksiä täyttäessä työtunteja saattaa kuitenkin kertyä muutaman työpäivän verran, joten olisiko minimitulo sillä jo ansaittu. Suurin osa meistä tekisi mieluimmin kunnon ansiotyötä kuin täyttäisi niitä lomakkeita, millä saa vain sen, mikä ei riitä. 

Monet palaavat tänään töihin ja arkeen. Joillekin tämä on myös katumuksen ja paremman elämän aloittamisen aikaa. Itse olen vielä melko tahmea arjen suhteen, vaikka erinäisiä asioita pitäisikin saada eteenpäin. Jonkinlaisen suunnitelman tai aikataulun laatiminen auttaisi paljon, mutta vauhtiin pääseminen takkuilee, eikä aamukahvikaan tunnu vielä auttavan asiassa. Pyhät taitavat veltostuttaa ihmisen. En kadu syömiäni joulusuklaita - tehty mikä tehty. Parempi elämä - mitä se on? Jos sitä ei ole tähän ikään mennessä kyennyt noudattamaan, taitaa olla toivotonta nytkään aloittaa. Siinä käy kuten pätkätöissä. Kohtuus kaikessa - suuntaan ja toiseen. Jos olenkin jouluna vähän repsahtanut, palaan hissukseen ruotuun, ryntäilemättä ja saamatta asiasta sen suurempaa kohtausta.

Vuosi on vaihtunut ystävien seurassa ja rakettien räiskeessä. Mitä suunnitelmia ja toiveita tulevalle? Jos katsoo liian pitkälle eteen tai taakseen, voi kompastua nykyisyyteen. Ei tässä siis mitään erikoista - ainakaan heti vuoden ensimmäisenä päivänä. Toivottavasti vuosi tuo hyviä uutisia, terveyttä, rauhaa ja rakkautta sopivina annoksina, pitkin matkaa. Hyvää uutta vuotta!