Monttu

"Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi lähteäni laulamahan, saa'ani sanelemahan.." Noilla sanoilla alkaa kansalliseepoksemme Kalevala. Tänään vietetään Kalevalan päivää ja suomalaisen kulttuurin päivää. Elias Lönnrot kiersi kaikkiaan 15 vuotta pitkin Karjalaa ja Kainuuta paljain jaloin, kontti selässään, kuunnellen runolaulajia, tallentaen ja keräten heidän tarinoitaan ja elämänohjeitaan yhdeksi teokseksi. Lopulta Lönnrot julkaisi Kalevalasta kaikkiaan kolme erilaista versiota; Vanha Kalevala (Vanhoja Karjalan Runoja Suomen kansan muinaisista ajoista, 1835), Uusi Kalevala (1849) ja Kalevala, Lyhennetty laitos (1862). Tänään on hyvä kaivaa esiin jokin versio ja lukea edes pätkä Sammon ryöstöstä, Antero Vipusesta, Kullervon, Lemminkäisen tai Joukahaisen edesottamuksista. Laulajan sanoin: "Niin laulan hyvänki virren, kaunihinki kalkuttelen ruoalta rukihiselta, oluelta ohraiselta tämän iltamme iloksi, päivän kuulun kunniaksi."

Tässä kelissä hyytyy ajatuskin. Eipä tuo aamun -23 C sinällään vielä äärimmäisen kylmä ole, mutta tuuli teki siitä todella purevan. Kerrankin säätiedotus osui aivan nappiin. Hiihtolomalaiset saanevat tyytyä sisäurheiluun. Pikkulintuja ja muita metsän ötököitä käy sääliksi, eikä niitä juuri takapihalla näy. Ihmisiä en sääli, sillä paleleminen on ihan omasta pukeutumisesta kiinni. Riskiryhmään kuuluvien kannattanee kuitenkin välttää ulkona rehkimistä. Pakkasilma on rutikuivaa. Pyykit kuivuvat nopeasti ja iho vielä nopeammin. En juurikaan käytä ihovoiteita, mutta nyt niitä kuluu miltei päivittäin. Peukalot ja huulet halkeilevat, kädet ja naama ovat kuin santapaperia. Parhaaksi avuksi olen havainnut apteekin perusvoiteet, ilman mitään kosmeettisia kikkailuja. Kaikesta huolimatta - kevät on tulossa ja valon määrä selvästi lisääntynyt. Mukavinta näillä keleillä on kaunis näkymä ikkunan takana, kuuma sauna, villasukat ja lasi punaviini...

Niin on tämä olympiadi saatu päätökseen. Paljonko kuusi mitalia kustansi Suomelle? Ehkä en halua tietää, mutta arvelen summan olevan miljoonaluokkaa. Onko mitään järkeä tärvätä sellaisia summia yksiin urheilukisoihin? Naisten jääkiekkojoukkue sai selvitä huomattavasti pienemmällä budjetilla kuin miesten ja miten kävi? Mediakin kiinnitti huomionsa miesten tekemisiin enemmän kuin naisleijoniin. Onko ylipäätään tarvetta lähettää urheilijoita kisoihin pelkän kokemuksen vuoksi, eikö sitä kokemusta saa kotikisoissakin? Monelle urheilijalle kokemus oli suuri pettymys, vaikka mitään suurta ei olisi odotettukaan. Iloitsin toki suomalaisten menestyksestä, mutta jotenkin olympialaisten hohto on silmissäni hiipunut aikaisempiin vuosiin verrattuna. Talviolympialaiset ovat muutenkin kohta "menneen talven lumia", sillä kisajärjestäjiä on tulevaisuudessa yhä vaikeampi löytää - ei vain järjettömien kustannuksien vuoksi vaan ihan ilmaston muutoksenkin vuoksi. Voihan olla, että perint...

Eilinen päivä meni muuton merkeissä - äiti piti saada tavaroineen Riihimäeltä Turkuun. Operaation rankimman osuuden, eli tavaran roudauksen, auton pakkaamisen ja purkamisen hoiti ansiokkaasti siskon perhe. Pakkaus- ja muonitusjoukot päivittelivät sitä, miten kaikki mahtuu ja kuinka paljon yleensä ihmiselle kertyy tavaraa. Homma on hoidettu, mutta toisessa päässä menee tovi ennen kuin kaikki on paikoillaan, tai edes löytyvät. Muuttaminen on yksi elämän stressaavimpia asioita. Tulee mieleen omat muutot. Opiskelupaikkakunnalle mukaan lähti ensin vain matkalaukku. Piakkoin perästä sänky ja pöytä, pari mukia, lautasta, ym. välttämätöntä. Se oli helppo homma. Tavaran määrä kasvoi opintojen jälkeen ja lopulta Kuopiosta Tampereelle muuttaessa piti jo vuokrata suurin mahdollinen pakettiauto, mitä pystyin ajamaan. Sen lisäksi vanha Volvoni oli tumpattu aivan täyteen. Olin körötellyt postin vanhalla vuokrapakulla vasta kolmisen kymmentä kilometriä kun se hyytyi ensimmä...

Ruoskittuani eilisissä harjoituksissa kuorolaisiani, jäin pohtimaan; olinko liian ankara, olinko selkeä, osasinko myös kannustaa ja rohkaista. Se sai pohtimaan johtamista yleisellä tasolla, enkä puhu nyt kuoron johtamisesta. On helppo luetella asioita, mitkä liittyvät huonoon johtamiseen - jokaisella on niistä takuulla kokemusta ja itsekin voisin kirjoittaa siitä monta riviä. Mutta mikä sitten on hyvää johtamista? Minkälainen on hyvä johtaja? Vaikka ei olisi johtamisen asiantuntija, jokainen pystyy tekemään jonkinlaista analyysia kokemustensa pohjalta. Johtajan olisi myös hyvä tehdä sitä analyysia säännöllisesti. Hyvä johtaja tietää mitä on olla "alainen". Johtajan tehtävä on luoda johdettavilleen niin hyvät olosuhteet, että hän saa juuri heidät loistamaan ja antamaan parastaan. Johtaja tuntee ja kantaa vastuunsa, mutta ei ratsasta sillä, eikä tavoittele omaa kunniaa, vaan yhteistä hyvää. Päätökset valmistellaan ja tehdään demokraattisesti yhteistyössä, päätöksentek...

Tänään taas vähän vakavampaa asiaa. On ollut paljon puhetta vakuutusyhtiöiden ja vakuutuslääkäreiden toimista esimerkiksi tapaturman yhteydessä. Itsellänikin on tästä katkerat omakohtaiset kokemukset. Yleensä asia hoituu siihen asti, kunnes vakuutusyhtiö tajuaa, että vammasta on jäämässä pysyvä haitta tai siitä koituu isoja kustannuksia. Yhtäkkiä selvä työtapaturma onkin muuttunut iän tuomaksi kulumiseksi, vaikka mitään siihen viittaavaa ei olisi koskaan ollut ja kaikki on tapaturmaan asti toiminut moitteettomasti. Vammautuneesta tuleekin äkkiä valehtelija, joka yrittää vedättää vakuutusyhtiötä. Viis siitä, vaikka vakuutusyhtiön lausunnoissa lukisi mitä tahansa potaskaa vääristä vuosiluvuista alkaen - iso koneisto voittaa aina pienen ihmisen, eikä kenelläkään ole varaa lähteä taistelemaan sellaista koneistoa vastaan. Yksi voitto jossain oikeusasteessa ei takaa lopullista voittoa. Hämmästellä sopii myös sitä, kuinka vakuutuslääkäri voi kieltää useamman erikoislääkärin ...

En ole kovin taipuvainen alavireisyyteen, eikä pinna napsahda helposti, mutta sitten kun napsahtaa niin paukkuu yleensä kunnolla. Usein siihen tarvitaan pitkällinen venytys ja valtava ärsytys, mutta joskus se on vaan monen päällekkäisen jutun summa. Useamman päivän kolotus ja jomotus, ehkä huonosti nukuttuja öitä ja asioiden junnaaminen ja takkuaminen - siinäpä sopiva resepti alavireisyyteen ja lopulta ärhennyksen aikaansaamiseksi. Ei se mitään, joskus täytyykin ärsyyntyä ja tuulettaa pääkoppaansa, mutta turhanpäiväinen turhautuminen turhaannuttaa vaan entisestään ja kierrettä on vaikea saada poikki. Pienetkin vastoinkäymiset alkavat tuntua suurilta, eikä mikään enää tunnu onnistuvan - valot on sammutettu. Vaikka olisi vihainen vain itselleen, se leviää vääjäämättä myös ympäristöön. Sijaiskärsijäksi riittää lopulta vaikkapa pölynimuri, jos ketään muita ei ole sopivasti lähettyvillä. Tovi siinä myllerryksessä sitten menee - ehkä jopa...

Haukat ovat taas tänään sotkeneet pikkulintujen elämää. Minun päiväni on sotkeutunut kisojen takia. Kaikki alkoi naisten jääkiekosta klo 9.40. Seisoin ja tepastelin olohuoneen lattialla pelaajille ohjeita ladellen. Samaan aikaan pikkulinnut katosivat takapihalta ja koko tienoo hiljeni sirkutuksesta - se ei ollut jääkiekon, eikä minun vikani - haukat kirkuivat jälleen taivaalla. No niin, Suomi voitti Ruotsin! Seuraavaksi nopea siirtyminen viestihiihtoon, mistä en odottanut mitalia, eikä sitä tullut. Nyt pitäisi vielä kestää ampumahiihto. Hermoilen vaan sitä, etteivät laukaukset löydä oikeaan osoitteeseen ja hyvä hiihtovauhti tärväytyy siihen. Voi taivas - ottakaa nämä kisat pois, eikö tämä voisi jo loppua! Meidän pitäisi päästä tänään kauppaan ja asioillekin. Tukka pystyssä seuraaviin koitoksiin!

Takapihalla on hiljaista murhenäytelmän jälkeen. Valkoisen hangen pinta on täyttynyt tummista höyhenistä. Arvelimme petolinnun olleen asialla ja osuimme oikeaan. Lähdimme ulos tarkistamaan asiaa ja huomasimme pian kaksi suurta haukkaa kaartelemassa taloyhtiön yläpuolella. Toinen niistä teki pari kertaa suoran syöksyn kohti maata, mutta jäi sillä kerralla saaliitta. Piha oli tyystin hiljainen - pienemmät visertäjät eivät päästäneet ääntäkään ja olivat hävinneet kuka minnekin piiloihinsa. Sen jälkeen takapihan syöttöpaikalla ei ole näkynyt liikettä. Haukkapari lymyilee ilmeisesti jossain lähistöllä. Pienet ja heikot jäävät suurien kynsiin - se on luonnon laki, mutta en haluaisi todeta lain täytäntöönpanoa omalla takapihallani. Toivon, että pienet saavat laumansa kasaan, käyvät yhteiseen taistoon ja häätävät tunkeilijat matkoihinsa. Vaan kyllä ne joskus pienetkin osaavat. Sinitiainen on yksi tällainen riiviö, joka uskaltaa ärhentää isommilleen. Ei ole puuttumista luonnon valinta...

Tintti yritti jo vuosia sitten saada uuden ystävän, mutta lähestymistapa taisi olla väärä tai kemiat eivät tosiaan kohdanneet. Hieman samoin kävi jonkin ajan päästä krokonkin kanssa. Miten ihmeessä ystävyys sitten syntyy? Ystävyys syntyy luottamuksesta, jakamisesta ja joskus selittämättömästäkin yhteydestä toiseen. Se säilyy vaikka väliin tulisi kilometrejä ja aikoja jolloin yhteydenpito syystä tai toisesta jää vähäisemmälle. Vanha ystävyys ei koskaan katoa uuden alle. Kavereita ja tuttavia voi olla paljon, mutta tosi ystäviä vain vähän, sillä ystävyyskin vaatii ylläpitoa. Mistä löytää ystävän? Se on vähän niin kuin rakkaudenkin kanssa. Useimmiten se ei löydy hakemalla vaan tulee puolivahingossa. Saman henkisiä ihmisiä pyörii yhteisten kiinnostusten ja harrastusten parissa, mutta sekään ei aina riitä - tarvitaan kait sitä samaa kemiaa, mitä on rakkaudessakin. Parisuhdekin on parhaimmillaan myös ystävyyttä. Ystävyys on jotain, mistä ei luovuta va...

Laskiaiseen liitetään paaston alku ja pääsiäisen odotus. Siihen liittyy myös paljon kansanperinnettä, karnevaalia, uskomuksia, tapoja ja taikoja. Pulkkamäessä oli tapana huutaa mm. pitkiä pellavia, hienoja hamppuja ja räätikkäitä kuin nurkanpäitä. Naapurille ei tietenkään yhtä suurta sato-onnea toivottu. Pulkkamäkeä tuli laskettua vielä opiskeluaikoina, mutta nyt ei enää paikat kestä - hajoaa selkä, irtoaa raajat ja halkeaa pää. Jokaisessa mäessä on liikaa pomppua, vauhtia ja vähintään yksi näre, mikä on takuulla sopivasti reitillä. Täytyy tyytyä vaan katselemaan sivusta. Hernekeitto ei koskaan ole kuulunut suosikkiruokiini, mutta laskiaispulla mantelimössöllä ja kermavaahdolla kelpaa, hätätapauksessa menee hillollakin. Pullan teen aina itse. Keskustaan tulee laittaa mantelirouhe-, pullamössö-, sokerikermaseos ja väliin tietysti kermavaahtoa. Ai jukra... nyt herahti vesi kielelle. Pitää mennä. Pitkiii pellaviiiii!

Olympialaisista tuli jo toinen mitali, kun Enni Rukajärvi hyppäsi melko vaarallisissa tuuliolosuhteissa pronssia. Tätä saavutusta en nähnyt, mutta Pärmäkosken pronssihiihdon katsoin. Olen myös ehtinyt päivitellä Mäkäräisen epäonnea, Niskasen vauhdinjakoa ja naisleijonien harmillista tappiota. Yöt olen vielä toistaiseksi pysynyt sängyssä ja kisojen seuraaminen on tapahtunut ihan "säädylliseen" aikaan. Odotan vaan sitä hetkeä kun hurahdan ja ratkean töllöttämään jotain pomppua, laskua tai liukua aamuyöllä ja ilmoille pyrähtävät kommentit kirpoavat naapurustoon asti. Ajattelin, ettei näitä kisoja tule juurikaan katsottua ja selviän vähemmällä sydämentykytyksellä, mutta ei - ne pahukset lähettävät ohjelmaa myös aamutuimaan ja päivällä!

Piispan vaalia on hallinnut keskustelu tasa-arvoisesta avioliitosta, aivan kun se olisi yksi kirkon tärkeimpiä kysymyksiä. Kirkko tulee pahasti jälkijunassa. Laki on hyväksytty jo miltei vuosi sitten ja aikaa oman päätöksen tekoon on ollut aivan riittävästi. Nyt pitäisi lopettaa jahkaileminen - sanoa reilusti joko kyllä tai ei ja keskittyä tärkeämpiin kysymyksiin. Sitä en voi ymmärtää, ettei kirkko hyväksy kahden ihmisen välistä rakkautta, mikäli he ovat samaa sukupuolta, eikä suostu edes siunaamaan heidän liittoaan. Olen ollut mukana muun muassa teollisuushallin siunaamisessa ja kodin siunaamisessa ja lemmikeillekin järjestyy siunaus, mutta siunausta eivät saa kaksi toisiaan rakastavaa ja toisiaan kunnioittavaa ihmistä, jotka haluavat jakaa elämänsä. Häpeällistä ja jollain tavalla kummallisen kieroutunutta ajattelua. Ei siinä ainakaan rakkauden asialla olla. Lohdutuksen sana - siunaus ei ole kuitenkaan ja onneksi papin aamenesta k...

Tänään oli pakko lähteä vaateostoksille, sillä tarvitsin uudet farkut. Suuntasin ensi töikseni tietysti oikein kunnon farkkuliikkeeseen - sieltähän niitä pitäisi löytyä. Nuori, pipopäinen myyjä esitteli minulle sellaisia teinimalleja, että olisin tarvinnut palokunnan apua saadakseni ne pois päältä, mikäli olisin ensin jotenkin onnistunut survoutumaan niihin. En suostunut häpäisemään itseäni ja kieltäydyin edes yrittämästä. En ole kastemato, minulla on lantio! Seuraavassa vaatetusliikkeessä luotin omaan harkintaan. Lantiosta sopiva oli kuitenkin vyötäröstä liian iso ja vyötäröstä sopiva oli lantiosta liian pieni, melko hyvin istuvat olivat lahkeista liian lyhyet, osan vyötärö ei ollut vyötäröllä vaan jossain muualla, osa ei noussut polvia ylemmäs ja suurin osa näytti itseasiassa parhaalta henkarissa. Olen jo nähnyt 80-luvun, joten kaikki siitä muistuttavat valikoituivat pois. En löytänyt siis mitään. Olin jo luovuttamassa "käsittämä...

Elon Musk ampui eilen vanhan Teslansa avaruuteen. Siellä se nyt kiertää aurinkoa kaiken muun romun seassa, David Bowien säestyksellä. Olisin keksinyt sillekin rahalle parempaa käyttötarkoitusta ja olisin voinut jopa harkita adoptoivani sen Teslan - pahus. Tulevaisuuden lomilla ei mennä enää aurinkorannoille löhöilemään tai Lappiin hiihtoretkelle. Tarjolla on todennäköisesti pakettimatkoja kuuhun ja Marsiin, sekä halvempia maan kiertäviä elämyslentoja. "Hanki painottomuuden tunne edes hetkeksi", mainostaa dieettimatkoja myyvä tulevaisuuden firma ja kertoo, kuinka kuukauden pituisella matkalla syödään terveellisesti vain pilleriksi puristettua omaa kakkaa - kas kun sirkat ovat jo ruokatrendinä mennyttä ja vanhanaikaista. Marsiin tai kuuhun voi ottaa pidemmänkin matkan ja yöpyä elämyksellisesti avaruuspölyssä. Kuuhun on rakennettu viihdekeskus, missä voi harrastaa muun muassa kraaterilautailua ja kuutamokävelyjä. Kenties yksi ongelma on tulevaisuudessa poistunut ...

Lippu liehuu salossa taas tänään - on saamelaisten kansallispäivä. En tiedä saamelaisuudesta niin paljon, että voisin kirjoittaa siitä, mutta saamen kieleen sain jokin aika sitten pienen kosketuksen työn kautta. Parisen vuotta sitten Tampereelle nimittäin toivottiin perinteisten "Kauneimmat joululaulut" -tilaisuuksien lisäksi saamenkielisiä kauneimpia joululauluja. Tilasin innoissani lauluvihkon ja ryhdyin sitten järjestämään asiaa. Muutaman puhelinsoiton jälkeen löytyi myös saamen kielen taitava laulaja. Saamen kieli näytti kuitenkin olevan vielä monimutkaisempi asia kuin osasin odottaa. Suomessa puhutaan kolmea saamen kieltä; inarinsaamea, koltansaamea ja pohjoissaamea. Nämä kolme ovat ihan omia kieliään, eivätkä niiden puhujat ymmärrä toisiaan muutoin kuin opettelemalla kuten vierasta kieltä yleensä. Esilaulajamme puhui pohjoissaamea, joten vihkosta tuli tietysti laulettua vain ne, mitkä oli kirjoitettu hänelle t...

Hyvää Runebergin päivää! Kansallisrunoilijamme muistetaan muun muassa Maamme laulusta, mikä löytyy Vänrikki Stoolin tarinoiden ensilehdeltä. Entä kuulostavatko tutulta Sven Dufva, Sandels, Hurtti ukko, Döbeln Juuttaalla, Porilaisten marssi ja Sotilaspoika? Nekin Runebergin kynästä - vain muutamia mainitakseni. Runeberg on siis tortun ja liputuksen ansainnut!

Kynttilänpäivä on kristillinen juhlapäivä, mitä on vietetty alkujaan 40 päivää joulusta. Siihen liittyy kertomus vanhasta Simeonista, joka siunasi Jeesus-lapsen temppelissä. Kynttilänpäivä juontaa nimensä kuitenkin keskiaikaisesta tavasta, jolloin tänä kyseisenä sunnuntaina vihittiin kaikki kirkossa vuoden aikana käytettävät kynttilät. Kynttilänpäivä on valon juhla. Mikä sopivinta, valo näyttää lisääntyvän myös ulkona - aurinko paistaa kirpeästi pakkassäässä ja päivä pitenee kohti kesää. Illalla voisi vielä kuitenkin sytytellä muutaman kynttilän.

Puhutteko englantia? Do you speak english? Parla iglese? Kielten opiskelusta on aina hyötyä, matkustipa tai ei. Itseäni on aina viehättänyt italian kieli ja siksipä pyysin joulupukilta sanakirjan - sellaisen pieneen kokoon puristetun, mikä olisi helppo kuljettaa mukana matkallakin, yli 58 000 hakusanaa taskukoossa. Muutamilla reissuilla sitä olisi kipeästi tarvittu, esimerkiksi Etelä-Italian Baragianossa. Paikallisen vanhemman herran kanssa käymäni noin puolentoistatunnin mielenkiintoinen keskustelu kulttuurista käsimerkein ja maahan piirtämällä olisi ollut ehkä vieläkin antoisampi sanakirjan avulla. "Non ho capito, lentamente per favore" - "En ymmärrä, hitaammin kiitos" lauseesta seurasi vain enemmän käsimerkkejä ja yhä enemmän palpatusta, mistä seurasi lukuisia väärinymmärryksiä, mitä korjattiin taas piirtämällä ja yhä suuremmilla eleillä. Mitä tulee siihen sanakirjaan... minulla on uusi ongelma. Se on niin pieni, etten näe lukea sitä ilman suurennuslasia! S...

Aamupala on hyvin vaihteleva käsite. Jotkut syövät kaiken pekonista perunoihin ja toisia yököttää pelkkä ajatuskin tunkea kitusiinsa mitään ennen puolta päivää. Minä olen varmaan jotain siltä väliltä - syön pari palaa leipää ja juon kaksi ISOA mukia kahvia. Aina leipä ei maistu, mutta kahvin juon, oli sitten minkälainen tulipalokiire hyvänsä. Aamupalaa ei aina arkisin ehdi viettää sen ansaitsemalla hartaudella, mutta vapaapäivinä siihen uppoaa helposti pari tuntia. Kahvi sekoitellaan eri lajikkeista ja maito lämmitetään, lehteä selataan ja siitä keskustellaan, toinen syö ja toinen napostelee. Kas, äkkiä kello tulee kymmenen ja huomaa istuvansa edelleen tukka pystyssä aamiaispöydässä. Aamupala ei ole pelkkää tankkausta, se on tapahtuma - ainakin vapaapäivinä.

Lumisade alkoi heti aamusta ja nyt pyryttää melko rankasti. Lumitöihin ei kannata mennä vielä toviin. Linnut kävivät kyselemässä lisää evästä ja värjöttelevät nyt jo piilossa tuija puiden suojissa. Jossain vaiheessa on pakko lähteä liikkeelle. Auto on toistaiseksi katoksen alla, mutta illalla sen joutunee kaapimaan esiin lumikinoksesta. Julkinen liikenne olisi ehkä järkevämpi matkustusmuoto, mutta aikataulu on tänään siirtymisineen ja välimatkoineen siihen liian tiukka. Lumipyry ei harmita - ainakaan vielä, eikä näin ikkunan takaa seuraten. Yksi asia sai kuitenkin verenpaineen nousuun; kansanedustajien sopeutumiseläke. Ymmärrän heidän työnsä vaativuuden, mutta sopeutumisraha tai -eläke on täysin järjen vastainen. Työkykyinen ihminen voi nostaa vuosikausia jopa 4000 euroa kuukaudessa tekemättä yhtään mitään. Suhteutahan tämä aktiivimalliin! "Sopeutuva" kansanedustaja tienaa siis yli kuusinkertaisesti sen mitä työtön työnhakija ja vieläpä ilman velvoitteita. En ol...